Fysioterapian täydennyskoulutukset tarjoavat ”ajokilometrejä” ammattitaitoon
TAMKin fysioterapian lehtoreiden Hannu Järvisen ja Marian Maljasen mukaan tulevien fysioterapeuttien urahaaveet muotoutuvat usein tutkinto-opintojen aikana. Osalla opiskelijoista on jo varhaisessa vaiheessa selvä visio siitä, mihin he haluavat suuntautua. Toisaalta opintojen ja harjoittelujen myötä suunnitelmat saattavat myös muuttua, kun opiskelijat pääsevät näkemään ja kokemaan, millaista työnteko kullakin erikoisalalla oikeasti on.
Hannu kertoo, että opettajat korostavat jo tutkinto-opiskelijoille läpi työuran jatkuvan oppimisen tärkeyttä.
– Tutkinto on ajokortti ammattiin, mutta osaamista aletaan syventää vasta tutkintokoulutuksen jälkeen, Hannu kuvailee.
Osa fysioterapeuteista jatkaa läpi uran tutkinto-opintojen aikana valitulla polulla, ja täydentää ja syventää osaamistaan valitun suuntautumisen sisällä. Joskus vastavalmistuneen fysioterapeutin urapolkua kuitenkin ohjaa sattuma. Voi olla, ettei ensimmäinen työpaikka ole aivan toivotulla erikoistumisalueella. Työn tekeminen voi kuitenkin innostaa syventämään osaamista lisää teemoista, joita ei ehkä alun perin olisi omikseen arvannut.
Osa fysioterapeuteista taas vaihtaa suuntaa myöhemmin työurallaan. Täydennyskoulutuksesta voi hakea kipinää hakeutua täysin uuteen työpaikkaan, tai saada uutta näkökulmaa nykyiseen työhön. Maria kertoo, että esimerkiksi psykofyysisen fysioterapian täydennyskoulutuksiin hakeutui aiemmin pääosin psykiatriaan suuntautuneita fysioterapeutteja. Viime vuosina mukaan on tullut paljon myös muihin erikoisaloihin, kuten ortopediseen manuaaliseen terapiaan suuntautuneita. He eivät välttämättä hae täydellistä suunnanmuutosta uralleen, vaan ennemminkin uusia näkökulmia ja työkaluja työnsä tueksi.
Täydennyskoulutukseen lähtiessä ei voi aina tietää, mihin matka lopulta johtaa. Fysioterapian opettajat kertovat, että yhden täydennyskoulutuksen käyminen voi innostaa käymään lisää koulutuksia ja avata siten uusia, odottamattomiakin polkuja.
Tiivistä yhteistyötä kentän kanssa
Fysioterapian ala kehittyy jatkuvasti muun yhteiskunnan mukana. Maria nostaa teknologiaosaamisen esiin esimerkkinä jatkuvasti lisää painoarvoa saavasta osaamisalueesta. Vaikka kentällä on jo kauan ollut ymmärrys tekniikan kasvavasta roolista, viimeistään koronakevät on herättänyt monet pohtimaan, millaisilla laitteilla ja keinoilla esimerkiksi etänä ohjaamista voitaisiin konkreettisesti toteuttaa.
TAMKin fysioterapian tiimi pyrkiikin jatkuvasti kuuntelemaan kentän tarpeita herkällä korvalla ja vastaamaan niihin. Esimerkiksi ikääntyneiden personal trainer -ohjauksen koulutus luotiin suoraan kentän toiveista käsin. Ketteryyttä lisää se, että koulutuksiin otetaan mukaan ulkopuolisia asiantuntijoita silloin, kun TAMKin sisäinen asiantuntijuus ei yksin riitä. Esimerkiksi kun psykofyysisen fysioterapian täydennyskoulutuksen pohjalta lähdettiin rakentamaan toimintaterapeuteille suunnattua toteutusta, mukaan kouluttajaksi saatiin toimintaterapeutti ammattikorkeakoulun ulkopuolelta.
Marian ja Hannun kokemuksen mukaan fysioterapeuttien työnantajat tunnistavat jatkuvan oppimisen tarpeita ja suhtautuvat usein positiivisesti lisäkouluttautumiseen, ainakin, jos koulutus liittyy teemaltaan suoraan työntekijän työtehtäviin. Tiukat budjetit etenkin julkisella puolella voivat kuitenkin rajoittaa kykyä tukea työntekijän kouluttautumista, vaikka sitä pidettäisiin tarpeellisena. Monissa TAMKin koulutuksissa on mahdollista sopia laskun jakamisesta puoliksi kouluttautujan ja työnantajan kesken. Näin maksamista voi järjestellä tilanteessa, jossa työnantaja pystyisi kustantamaan osan muttei koko koulutusta.
Kouluttautuminen jännittää ja innostaa
Fysioterapeuttien täydennyskoulutuksissa käy sekä muutama vuosi että muutama vuosikymmen sitten fysioterapeutiksi valmistuneita. Osaa opintojen pariin palaaminen jännittää etukäteen. Jännitystä aiheuttaa erityisesti se, kuinka paljon luettavaa ja tehtäviä koulutuksesta tulee. Maria kuitenkin kertoo, että todellisuus on usein osallistujille helpotus. Täydennyskoulutuksissa saa paljon tutkintokoulutuksia enemmän opiskella omaan tahtiin ja oman mielenkiinnon mukaan.
– Ja onhan opetus varmasti muuttunut ja kehittynyt, jos on 20 vuotta sitten tutkintonsa suorittanut, Maria pohtii.
Opiskelijoiden palaute TAMKin fysioterapian täydennyskoulutuksista on pääsääntöisesti todella positiivista. Muun muassa koulutusten monipuolisuutta ja selkeää rakennetta kiitellään. Toki opiskelijoiden omat odotukset vaikuttavat siihen, millaisena kukin koulutuksen kokee. Moni esimerkiksi toivoo, että koulutukset olisivat pidempiä. Hannu ja Maria ovat iloisia siitä, että kouluttautujat kertovat myös kehittämiskohdista avoimesti. Palautteen myötä ongelmakohtiin voidaan myös vastata.
Opettajat ovat erityisen tyytyväisiä siihen, kuinka innokkaita ja aktiivisia fysioterapeuttien täydennyskoulutusryhmät ovat.
– Kun fysioterapeutit tulevat täydennyskoulutukseen, he ovat kamalan motivoituneita. Koulutuksessa tapahtuu usein hyvää kokemusten jakamista ja verkostoitumista muiden kanssa, Maria kuvailee.
