Hanna Rinne: "Oppimiseen on aina mahdollisuus"

Tampereen korkeakouluyhteisön työelämäyhteydet ja jatkuva oppiminen -yksikön johtaja Hanna Rinne on pienestä pitäen ihannoinut ihmisiä, jotka jo lapsena tiesivät, mikä heistä tulee isona. Hän itse on aina ollut kiinnostunut hyvin laajasti kaikesta, eivätkä tulevaisuuden suunnitelmat olleet yksiselitteiset.

– Valitsin poissulkutaktiikan: tiesin vain, mitä en ainakaan halua tehdä, Rinne naurahtaa.

Kauppatieteiden maisterin tutkinto antoi hyvän yleispohjan työelämälle, ja Rinteen uraa onkin rikastuttanut laaja-alaisuus ja monipuolinen ymmärrys erilaisista asioista.

Valmistumisen ja lyhyempien sijaisuuksien jälkeen varsinainen ura alkoi Nokiassa.

– Nokiassa todella uskottiin ihmiseen: siellä koulutettiin oppimaan ja luomaan uutta, Rinne muistelee.

Työtehtävissään Rinne joutui oman mukavuusalueensa ulkopuolelle, ja pääsi työskentelemään itselleen vieraiden asioiden parissa. Haastavien tehtäviensä parissa hän oppi pyytämään rohkeasti apua ja kysymään neuvoa.

– Opin, ettei tyhmiä kysymyksiä ole olemassakaan. Jokainen meistä näkee asiansa omista näkökulmistaan, ja kaikki osaaminen täydentää toistaan, Rinne korostaa.

Nokian jälkeen uusi oppimisen paikka Rinteelle oli siirtyminen Huurre Groupin henkilöstöpäälliköksi. Yrityksen koko HR-vastuu siirtyi Rinteelle, ja hän joutui hetkessä opettelemaan valtavasti uutta, kehittämään itseään ja laajentamaan osaamistaan. Kokemus oli antoisa ja sitoi Rinteen ammattitaidon osat yhteen.

Uusi suunta uralle

Seuraava luonteva askel Rinteen uralla oli tietointensiiviseen asiantuntijayhteisöön palaaminen, ja hän siirtyi silloisen Tampereen teknillisen yliopiston palvelukseen. Tampere3-hankkeen alkaessa Rinne otti jälleen uuden haasteen innolla vastaan.

– Halusin ehdottomasti fuusiossa näköalapaikalle rakentamaan uutta yliopistoa. Tämä oli upea oppimiskokemus, Rinne innostuu.

Organisaatiouudistuksen myötä Rinteelle avautui mahdollisuus hakeutua työelämäyhteydet ja jatkuva oppiminen -yksikön johtajaksi, ja hän tarttui jälleen tilaisuuteen.

– Toimin edelleen ihmisten kanssa, ja aiempi henkilöstöjohtamisen kokemukseni antaa työkaluja erilaisiin tilanteisiin. Pidän jatkuvan oppimisen teeman linkittymisestä yhteiskuntaan sekä siitä, että saan toimia organisaation eri osien kanssa, Rinne hymyilee.

Korkeakouluyhteisössä tutkitun, ajankohtaisen tiedon parissa toimiminen sopii Rinteen ajatusmaailmaan. Hän arvostaa työssään aitoa tekemistä ja aikaan saamisen tunnetta. Jatkuvan oppimisen kehittäminen ja oppien eteenpäin vieminen erilaisille asiakkaille on palkitsevaa.

– Pidän siitä, että korkeakouluyhteisössä olemme jatkuvasti uuden tiedon äärellä ja ajassa mukana. Se on innostavaa, Rinne hymyilee.

Toisaalta organisaation vakiintuneet käytännöt ja raskaat rakenteet tuovat haastetta ihmiselle, joka on tottunut uuden luomiseen ja toimintatapojen ravisteluun. Muutokset voivat olla hitaita, niin organisaation varsinaisissa rakenteissa kuin ajattelumalleissa ja työtavoissakin.

– Vaikka vanhoilla tavoilla on paikkansa, kannustan ajattelemaan asioita myös uusista suunnista. Näkökulman vaihtaminen virkistää, ja synnyttää uusia oivalluksia, Rinne toteaa.

Sallivan kasvun kulttuuri

Rinne vaalii työyhteisössään jatkuvan oppimisen ja sallivan kasvun kulttuuria pyrkien järjestämään oppimisen paikkoja kaikille niitä haluaville. Jatkuvaa oppimista ei voi viedä organisaatiosta ulos, mikäli sitä ei toteuteta myös sisäisesti. Paras palkinto hänelle työssään onkin se, kun näkee kollegojen kukoistavan. Hän toivoo, että ihmiset myös jakaisivat oppimiskokemuksiaan toisilleen: maailma on täynnä uutta opittavaa, eikä aika millään voi riittää kaiken tiedon omaksumiseen yksin

– On kaikkien hyöty, että henkilöstö pitää huolta osaamisensa uusiutumisesta ja tiedon jakamisesta muille.

Hän toteuttaa ajatusta myös omaltaan osaltaan altistamalla itsensä jatkuvasti uusille, erilaisille asioille. Hän on lisäkouluttautunut koko uransa ajan omia oppimistarpeitaan seuraten. Oppiminen luo mahdollisuuksia uusiin ajatuksiin, ja vaikka arvokasta onkin, ei muodollinen koulutus ole ainoa tapa kehittää itseään.

– Oppimiseen on aina mahdollisuus, sillä jo pelkästään itseään ja omia reaktioitaan tarkkailemalla voi oppia valtavasti. En arvota jotain tietynlaista oppimista ainoaksi oikeaksi, vaan tapoja on useita, Rinne huomauttaa.

Jatkuvan oppimisen tärkein työkalu onkin oma vastaanottava asenne, ja tämä näkyy myös Rinteen työssä ja olemuksessa. Häntä näyttää ajavan eteenpäin aito halu kehittää itseään ja oppia uutta, ei niinkään ammatin tuoma velvollisuus. Oppiminen – tai elämä ylipäätään – ei Rinteen mukaan saa olla liian vakavaa.

– Kun minusta vanhana otetaan kuvia, haluan niissä näkyvän ylöspäin kaartuvat suupielet, hän naurahtaa.

Teksti: Anna Vättö
Kuva: Sami Reivinen