Tiina Nilsson: ”Jokaisen tulisi miettiä työelämässä omat arvonsa todella tarkasti”

Avoimen AMKin ja erikoistumiskoulutusten parissa erikoissuunnittelijana työskentelevä Tiina Nilsson valmistui ensimmäisestä tutkinnostaan suoraan laman suuhun. Hänen BBA-koulutuksensa Helsingin kauppakorkeakoulussa päättyi 1992, jolloin vastavalmistuneen mahdollisuudet työmarkkinoilla olivat olemattomat.

Siispä hän jatkoi Tampereen yliopistoon, jossa hän suoritti dekaanin erikoisluvalla varsinaisen hybriditutkinnon: yhdistelmä englannin kääntämistä ja tulkkausta, suomenkielistä viestintää, germaanista filologiaa, sosiologiaa, sosiaaliantropologiaa ja sosiaalipsykologiaa.

– Minulla on vähän sellainen ongelma, että minua kiinnostaa kaikki. Minua kiinnostaa kauheasti uuden oppiminen ja uusien kontekstien ymmärtäminen; miten kukin pala liittyy kokonaisuuteen, Tiina kertoo.

Tiinalle kaikkein mielekkäintä onkin laajojen kokonaisuuksien haltuunotto. Kun yksi palanen on hahmotettu, hän haluaa siirtyä eteenpäin työskentelemään seuraavan kanssa. Uran aikana se on ajanut Tiinaa mitä moninaisempiin tehtäviin, minkä ansiosta hän osaa nyt katsoa monia työelämän kysymyksiä eri vinkkeleistä.

Tiina on ehtinyt työskennellä muun muassa Finnairilla, Tampereen yliopistolla, Nokiassa ja Helsingin Sanomilla. Eri työtehtävien punaisena lankana läpi uran ovat kulkeneet viestintä, palvelumuotoilu ja monikulttuurinen toiminta. Toisaalta Tiina on myös tehnyt rohkeita suunnanmuutoksia. Esimerkiksi Nokiassa hän pääsi työskentelemään tuotehallinnan parissa puhtaasti kiinnostuksen pohjalta:

– Sanoin haastattelijalle, että en tiedä tästä asiasta mitään, mutta jos valitsette minut, lupaan, että puolen vuoden päästä olen ihan kelkassa.

Veto kannatti, sillä haastattelija vakuuttui Tiinan asenteesta ja valitsi hänet uuteen tehtävään.

Selkeät arvot ohjaavat valintoja

Varsinaista urasuunnitelmaa Tiinalla ei ole koskaan ollut, vaan hän on aina edellisestä pisteestä hahmottanut seuraavan mielekkään kehityssuunnan. Myös yksityiselämä on vaikuttanut uravalintoihin.

– Kun elämä heittää eteen kurvipallon, on katsottava, mitkä omat raamit tällä hetkellä ovat. Sitten voi valita, missä työssä on mahdollista toimia näiden raamien sisällä, Tiina kuvailee.

Yksi tällainen elämän kurvipallo tuli vastaan, kun Tiina jäi aikanaan yllättäen pienen lapsen yksinhuoltajaksi. Silloin elämän raameihin eivät enää mahtuneet esimerkiksi matkustamista tai iltatyötä vaativat tehtävät. Tiinan mukaan kyse ei ole uhrauksista, vaan omien prioriteettien asettamisesta ja niiden mukaan toimimisesta.

– Jokaisen tulisi miettiä työelämässä omat arvonsa todella tarkasti, hän toteaa.

Esimerkiksi omalla kohdallaan hän kävi sisäisen arvokeskustelun ja päätti, että pienen ihmisen kasvattaminen oli kaikkein keskeisintä hänen elämässään. Sen jälkeen arjen käytännön kysymyksiin oli todella helppo vastata.

Kun Tiinalle esimerkiksi tuli mielenkiintoisia työtarjouksia vastaan, hän punnitsi ne prioriteettejaan vasten ja kysyi itseltään, mahtuvatko ne elämän raameihin vai eivät. Tältä pohjalta hän myös kieltäytyi joistakin kiinnostavista ja kovatasoisista uramahdollisuuksista.

– Jos mietit arvosi todella tarkoiksi, et joudu oikeastaan edes kamppailemaan näiden kysymysten kanssa, vaan priorisointi on itse asiassa todella helppoa, Tiina kertoo.

Itsensä kehittämiseen jää koukkuun

Tiinan työura on kasvattanut paitsi priorisointitaitoja, myös resilienssiä. Muutamassakin eri kohdassa hän on päässyt toteamaan, ettei elämä kaadu yllättäviin iskuihin. Silloin on vain aika ottaa uusi suunta.

Yksi kasvun paikka oli pidempi työttömyysjakso joitain vuosia sitten. Se tarkoitti paitsi taloudellisen turvan katoamista, myös normaalin yhteiskunnan ja arjen rytmistä tipahtamista.

– Se oli kasvattava paikka, josta on tullut hirvittävästi hyötyä myöhemmin. Kun myöhemmin kiinnostuin uraohjauksesta, minulla oli takataskussa se kortti, että olin ollut pitkään työttömänä. Tiedän miltä työttömyys tuntuu, millaisia asioita siihen liittyy ja mihin kaikkeen se vaikuttaa. Peräpeiliin katsottuna se on siis arvokas kokemus, mutta silloin oli kyllä aika jäätävää, Tiina kertoo.

Kun nykypäivänä esimerkiksi asiakas tulee kysymään, mitä hän voisi työttömänä opiskella ja mitä silloin tulee ottaa huomioon, Tiina ymmärtää heti hänen lähtökohtansa. Hän hahmottaa, millaiset raamit asiakkaan toimintaa rajaavat ja millaisella mielialalla hän ehkä on liikkeellä, ja osaa ohjata sen pohjalta eteenpäin.

Opiskelu on kulkenut myös Tiinan itsensä mukana aina, ja hän onkin ehtinyt matkan varrella opiskella palvelumuotoilua, yrittäjyyttä, uraohjausta ja life coaching -ohjausta. Tällä hetkellä loppusuoralla on ammatillinen opettajankoulutus.
Jatkuvan opiskelun pariin on vienyt kiinnostus oppia aina uutta. Lapsen ollessa pieni se oli myös tärkeä oma juttu ja henkireikä. Tiina ei voinut käydä monta kertaa viikossa kodin ulkopuolella harrastamassa, mutta opiskelu oli aina mahdollista.

– Joka kerta kun lapsi meni nukkumaan, kaivoin kirjat esiin, selvitin asioita, tein tenttejä, kirjoitin esseitä. Tykkään löytää uutta tietoa ja oppia.

Opiskeluun jää myös koukkuun. Tiina ehti jo luvata itselleen, ettei opiskele syksyllä 2020 mitään. Nyt hän kuitenkin huomaa jo vilkuilevansa uusia koulutuksia ”sillä silmällä”.

Uran ja elämän taitoja

Vuonna 2017 Tiinan polku johti sattumalta TAMKiin. Ystävä laittoi hänelle viestiä avoimesta paikasta, johon hän sopisi loistavasti. Tultuaan taloon hän on ehtinyt työskennellä muutamassa eri tehtävässä, nyt uusimpana jatkuvan oppimisen parissa.

Tällä hetkellä Tiina nauttii kaikkein eniten Jatkuvan oppimisen hankkeen ja Osaamo-hankkeen parissa työskentelystä. Niissä hän pääsee pohtimaan muun muassa uraohjauksen, työelämätaitojen ja jatkuvan oppimisen kysymyksiä.

Jos Tiina saisi päättää, tulevaisuuden uraohjaus olisi nykyistä strategisempaa. CV:n kirjoittamisen ja työhaastattelussa toimimisen kaltaisten yksittäisten taitojen sijasta ohjauksessa voitaisiin keskittyä laajemmin elämänhallintaan ja resilienssiin sekä luovaan ratkaisukeskeisyyteen. Strateginen uraohjaus tukisi asiakkaan omaa toimijuutta.

– Uralla tapahtuu ihmeellisiä asioita. Minullekin on käynyt niin, että olen mennyt maanantaiaamuna palaveriin, jossa onkin sanottu, että ”Arvaa mitä, nyt irtisanotaan kaikki”. Että niissä tilanteissa ihminen ei menettäisi toimintakykyä, vaan osaisi ajatella, että tämä on osa työelämää, mitä tekisin siis seuraavaksi.

Vaikka kuinka olisi elämänhallinnan taituri, irtisanomisen kaltainen yllättävä tilanne voi tietenkin aluksi surettaa tai suututtaa. Tiinan mukaan tavoite olisi kuitenkin, ettei tilanteessa lamaantuisi, vaan että työkalupakista löytyisi tarpeeksi välineitä ryhtyä ratkomaan eteen tippuvia kysymyksiä ja katsoa tulevaisuuteen.

Työelämä- ja urataidot sekä elämänhallinta kulkevat tiiviisti käsi kädessä. Tiinan oma polku on esimerkki tästä. Rauhallisuutta ja varmuutta on tähän mennessä ehtinyt kertyä rutkasti. Kerran eräs kollega kysyi Tiinalta, miten hänellä voi olla sellaiset lehmän hermot stressaavassakin tilanteessa.

– Työuran aikana on tullut niin paljon erilaisia asioita vastaan, että tämä on vain yksi niiden joukossa. Katsotaan kuinka se ratkeaa. Sitten joko ollaan iloisia ratkaisusta, tai ei pidetä siitä, mutta jotenkin se kuitenkin ratkeaa. Ja sitten elämä taas jatkuu.

Teksti: Maria Kasdaglis
Kuva: Heini Pääkkönen