Jouni Kemppinen täydensi osaamistaan teollisuusrobotiikasta ja tuotantoautomaatiosta

Jouni Kemppinen on tehnyt pitkän työuran teollisuudessa. Hän valmistui automaatioinsinööriksi vuonna 1992 silloisesta Tampereen teknillisestä oppilaitoksesta (myöhemmin Tampereen ammattikorkeakoulu TAMK).

– Pääsin töihin samana vuonna lasivalmistaja Pilkingtonille, jossa olen ollut erilaisissa tehtävissä siitä asti, Jouni Kemppinen kertoo.

Koronapandemian iskiessä sen vaikutukset näkyivät lähes kaikilla aloilla, myös Kemppisen työpaikalla. Kesällä 2020 edessä oli kuukausien lomautus.

– En yhtään tiennyt, mitä tuleman pitää. Aloin miettiä eri tapoja varautua, ja taloudellinen puolikin mietitytti. Puolisoni on yrittäjä ja lapset jo aikuisia, Kemppinen kertoo.

Kemppinen oli aiemminkin halunnut opiskella lisää, mutta ruuhkavuosissa se ei ollut mahdollista. Nyt kouluttautuminen muistui taas mieleen, mutta aluksi Kemppinen sai virheellistä tietoa lomautuksen aikana opiskelusta. Hän tuli kuitenkin kysyneeksi asiaa uudestaan eri taholta ja sai tiedon, että voisi opiskella lomautettunakin.

– Tilanteeni oli todella otollinen täydentää osaamistani, joten onneksi tarkistin asian. Aloin ottaa laajemmin selvää eri kursseista, Kemppinen kertoo.
– Olin tehnyt mekaniikkasuunnittelua paljon mutta automaatiosuunnittelua vähemmän, vaikka automaatio olikin kiinteä osa työtäni. Ohjelmointia en ollut tehnyt yhtään. Sitten tämä Tampereen yliopiston kurssi robotiikasta ja tuotantoautomaatiosta tuli vastaan, ja päätin päivittää robotiikkaosaamista.

Kun sopiva koulutus löytyi laajasta tarjonnasta, päätös hakea oli helppo. 30 opintopisteen Teollisuusrobotiikka ja tuotantoautomaatio -koulutus oli lisäksi Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoituksen ansiosta osallistujalle maksuton.

Pian sen jälkeen, kun tieto koulutukseen hyväksymisestä tuli, Kemppisen lomautus päättyikin hieman yllättäen. Hän päätti jatkaa opintoja työn ohessa.

– Onneksi jatkoin, sillä koulutus osui todella hyvin yksiin samaan aikaan aloittamieni työtehtävien kanssa. En ollut hakemassa opintopisteitä, vaan tietoa ja taitoa, Kemppinen painottaa.

Pitkät illat laboratorioissa

Alkuvaihe oli Kemppisestä kuormittavaa; edellisistä opinnoista oli kauan ja uutta tietoa tuli paljon.

– Alussa päätin, etten muuten enää koskaan opiskele mitään, Kemppinen nauraa.
– Mutta jo kuukauden päästä tuli olo, että ehkä sittenkin vielä joskus. Koulutuksen alkaessa professorimme Minna Lanz sanoi, että seuraavan vuoden harrastatte koulunkäyntiä. Se todella piti paikkansa.

Jälleen kiristynyt koronatilanne vaikutti kurssin aikatauluihin, ja toteutus viivästyi.

– Valitettavasti aikataulutus meni hieman pieleen. Aloitimme joulun alla, sitten kaikki keskeytyi, ja kesällä olikin valtavasti hommia, Kemppinen kertoo.

Koulutukseen sisältyi paljon laboratoriotöitä ryhmässä. Määräajat ja aikataulut olivat Kemppiselle tuttuja työprojekteista, mutta nyt vuorokauden tunnit olivat yksinkertaisesti vähissä.

– Pidin labroista, vaikka raskasta oli. Tein ensin työpäivän ja viideltä iltapäivällä menimme labraan, jossa oltiin jopa iltakymmeneen joskus. Ryhmätyöskentely sujui hyvin, siinä ehkä oli vähän säkääkin, että ryhmään osui motivoituneita henkilöitä. Ryhmätöissä innostus vielä kasvoi ja omakin rima siirtyi hieman ylöspäin, Kemppinen hymyilee.

Ryhmätyöt olivat uutta verrattuna aiempiin opintoihin kolmisenkymmentä vuotta sitten, samoin opiskeluvälineet olivat edistyneet.

– Opiskelutavathan ovat muuttuneet valtavasti, ja resurssit ovat ihan erilaiset. Tein kaikki muistiinpanot iPadilla, ja lisäksi käytimme paljon Teamsia, Kemppinen avaa.
– Teamsin käyttö olisi tehostanut, jos alussa olisi käyty työkalut läpi. Sääli, että livetapaamisia ryhmän kanssa oli lopulta vähän. Etätekemistäkin olisi tehostanut, jos ihmiset olisivat olleet hieman tutumpia toisilleen, Kemppinen pohtii.

Suuresta työmäärästä huolimatta opiskelu oli Kemppisestä hyvin antoisaa. Kipinä jäi, ja seuraavia koulutuksia hän on jo katsellut.

– Varmasti opiskelen vielä lisää. Uusien taitojen lisäksi se pitää mielen virkeänä ja motivoi työelämässä. Täydennyskoulutukset tai esimerkiksi avoin yliopisto on jatkossakin sopiva tapa minulle; tarvitsen lisää tietoa, mutta en varsinaista tutkintoa.

– Sain paljon enemmän kuin odotin. Lähdin tähän täysin itseni takia, ja sain tarvittavaa päivitystä automaatio-osaamisesta. Materiaalit ja opettajat olivat erinomaisia, ja aina kysyessä sai vastauksia. Tuntui todella, että kaikki tieto aiheesta oli saatavillani, Kemppinen kiittää.

Teksti: Annamari Karjalainen