Alumnimme Rauno Niittymäki: Opiskelu ei lopu tutkintoon

Kielten opiskeluun se taisi tyssätä, miksi Rauno Niittymäki ei mennyt aikoinaan lukioon. Matematiikassa, fysiikassa ja kemiassa nuorella miehellä oli keskikoulussa kymppi, mutta englannissa vitonen.

– Siihen aikaan kielten opiskelu oli sellaista, että opiskelijat lukivat ja suomensivat vuorotellen tekstiä kaikkien kuullen, opettajan jatkuvasti korjatessa. Minua jännitti niin kovasti oma vuoroni, etten oppinut tunnilla juuri mitään, Niittymäki muistelee.

Myöhemmin Niittymäki oppi kyllä englantia ja vähän espanjaakin, kun hän oli Valencian yliopistossa opettajavaihdossa. Hän opiskeli ensin sähkö- ja automaatiotekniikan insinööriksi, sitten ammatilliseksi opettajaksi, diplomi-insinööriksi ja lopulta kasvatustieteen lisensiaatiksi. Suunnittelipa Niittymäki väitöskirjaakin, mutta se jäi kaikessa kiireessä tekemättä. Matkan varrella hän opiskeli myös liiketaloutta ja yrittäjyyttä.

Vuonna 2013 Niittymäki jäi eläkkeelle Hämeen ammattikorkeakoulun sähkövoimatekniikan lehtorin virasta. Hän jatkoi vielä sähkösuunnittelutöitä omassa yrityksessään viime vuoden loppuun asti, mutta on nyt, 74-vuotiaana, vihdoin kokonaan eläkkeellä.

Tämän päivän opiskelijoita Niittymäki kannustaa pitämään yllä motivaatiota uuden oppimiseen.

– Opiskelu ei lopu tutkintoon, vaan jatkuu koko elämän ajan. Koskaan ei voi tietää, millaisia tietoja ja taitoja tulevaisuudessa tarvitaan. Kaikki joutuvat varmasti opiskelemaan lisää, jatkotutkinnon tai jopa uuden ammatin, hän pohtii.

Opinnoista sai vahvan ammatti-identiteetin

Rauno Niittymäki on kotoisin Valkeakoskelta, jossa hän teki jo nuorena poikana kesätöitä paperitehtaalla, isänsä työpaikalla.

Varsinaisen työuransa hän aloitti vuonna 1970 automaatioasentajana Tervasaaren tehtaalla. Vuonna 1973 hän aloitti sähkö- ja automaatiotekniikan insinööriopinnot Tampereen teknillisellä opistolla, joka on nykyisin osa Tampereen ammattikorkeakoulua.

– Sain opinnoista sähkötekniikan perusteet sekä vahvan ammatti-identiteetin, jonka avulla olen pärjännyt työelämässä. Ryhmähenki oli hyvä, ja pidämmekin silloisten opiskelukavereiden kanssa edelleen vuosittain yhteyttä.

Niittymäki valmistui insinööriksi vuonna 1977. Kaksi vuotta myöhemmin hän sai sähkötöiden johtamiseen tarvittavat asennusluvat ja perusti Säästö Sähkö Oy -nimisen sähköasennusliikkeen Mikkeliin ja Virtasalmelle. Osakkaita yrityksessä oli kuusi ja asentajia parhaimmillaan 20.

– Vuonna 1984 olin 34-vuotias, enkä ollut siihen päivään mennessä pitänyt ainuttakaan varsinaista kesälomapäivää. Myös taloudellinen vastuu alkoi painaa, ja mietin, olisiko jokin helpompikin tapa ansaita elantoa.

Niittymäki myi pois osuutensa yrityksestä ja lähti opiskelemaan ammatilliseksi opettajaksi. Niitä töitä hän teki ensin Pieksämäen ja Forssan ammatillisissa oppilaitoksissa ja vuodesta 1989 Valkeakosken teknillisessä oppilaitoksessa, josta tuli myöhemmin osa Hämeen ammattikorkeakoulua.

Vuonna 1990 Niittymäki valmistui diplomi-insinööriksi Tampereen teknillisestä yliopistosta puolentoista vuoden opintojen jälkeen.

– Insinööriopinnot antoivat noille opinnoille hyvän pohjan. Vain ruotsin kieli aiheutti vähän hankaluuksia, hän virnistää.

Mikropiirit tulivat joka laitteeseen

Elektroniikka ja tietotekniikka ovat kehittyneet valtavasti Niittymäen työvuosien aikana. Perinteistä sähköasentajankin ammattitaitoa tarvitaan edelleen, mutta sen rinnalle on tullut uudenlaisia vaatimuksia.

– Mikropiirit ja -prosessorit ovat tulleet joka laitteeseen. Enää ei riitä, että osaa asentaa laitteen paikalleen, vaan se täytyy myös osata ohjelmoida toimimaan asennetussa ympäristössä.

Toinen valtava muutos on tapahtunut laskentamenetelmissä. Aikoinaan Niittymäellä saattoi kestää kokonainen työpäivä, jotta hän sai jonkin verkon parametrit lasketuksi. Nyt asia hoituu tietokoneella parissa minuutissa.

Sähköalan tulevaisuus näyttää Niittymäen mielestä valoisalta. Vaikka sähkön kokonaiskäyttö ei enää kasvakaan entiseen tahtiin, erilaisten sähkölaitteiden määrä jatkaa kasvuaan.

– Sähkötekniikassa on paljon eri osaamisalueita ja kaikille löytyy varmasti oma paikkansa työelämässä, hän kannustaa alan opiskelijoita.