Ensimmäiset Kohtaamistaiteen® ohjaajat valmistuivat Tampereen ammattikorkeakoulusta
Koulutuksen antamaa ohjausosaamista moni opiskelijoista aikoo hyödyntää uutena metodina nykyisessä työssään. He voivat myös ponnistaa työelämässä uuteen suuntaan esimerkiksi Kohtaamistaiteen ohjaajiksi yrittäjinä.
Valmistuneiden ryhmään kuuluu muun muassa sairaanhoitaja, diakoniatyöntekijä, museolehtori ja ammattikorkeakoulun opettaja. Kaikilla ensimmäiseen, lukuvuoden mittaiseen koulutukseen osallistuneilla on jonkinlaista taidetaustaa, mutta se ei ollut edellytyksenä osallistumiselle. Myöskään ohjattavien ryhmien jäseniltä ei odoteta harrastuneisuutta.
– Minulla on kokemusasiantuntijuutta epävarmuudesta tarttua pensseliin. Haluan rohkaista ihmisiä kokeilemaan sellaistakin, mistä ovat epävarmoja tai mitä eivät osaa. Työskentelyn menetelmät ja laadukkaat materiaalit auttavat onnistumisessa, sanoo Anna-Mari Paloniitty-Tuominen, yksi koulutuksen osallistujista.
Varmuutta Kohtaamistaiteen menetelmien soveltamiseen ja ryhmädynamiikan tunnistamiseen
Koulutuksen loppupuolella opiskelijat ohjasivat monimuotoisia Kohtaamistaiteen ryhmiä. Kuuden ohjatun taidetuokion päätteeksi järjestettiin taidenäyttely syntyneistä teoksista.
Kohtaamistaiteen ryhmät ovat keskenään hyvin erilaisia. Taidetyöskentely sopii kaikenikäisille, ja sitä voidaan kohdentaa esimerkiksi yhdistyksille, sukupolvi- ja perhetyöhön, maahanmuuttajille tai erityisopetukseen. Ryhmiä voi kutsua koolle myös avoimesti niin, että ilmoittautua voi kuka tahansa. Ryhmän työskentelyyn kuitenkin sitoudutaan koko ajaksi, mikä tukee yhteishengen muodostumista.
Ryhmien erityispiirteiden huomioiminen on ohjaustyössä tärkeää. TAMKin koulutus vahvistaa ohjaajataitoja ja ryhmädynamiikan tunnistamista.
– Työskentelyssä noudatetaan Kohtaamistaiteen eettisiä periaatteita, joissa on huomioitu eri ammattikuntien eettiset koodistot. Kohtaamistaiteen ohjaajan lisäksi ryhmissä on usein apua työparista, joka ymmärtää juuri kyseisen ryhmän erityispiirteet syvällisesti, sanoo opettaja Tuija Widen.
Yksi valmistuneista, Heli Lehtola, työskentelee TampereMission Rongankoti Koivistossa. Kehitysvammaisten ohjaaminen on hänelle hyvin tuttua. Heidän kanssaan ryhmän erityispiirteiden tunteminen korostuu myös taidetyöskentelyssä.
– Abstrakti ajattelu on kehitysvammaisille usein vaikeaa. Ryhmäläiset riemuitsivat yhdessä, kun joku keksi taidetyön tueksi hyvän adjektiivin, esimerkiksi sanan ”moderni”, Lehtola kertoo.
Työskentelyn aluksi ohjaukselle asetetaan tavoitteet. Tavoitteena voi olla vaikkapa ilo, hetken hengähtäminen tai oman luovuuden herättäminen.
Työnantajille Kohtaamistaiteen työpajojen järjestäminen työpaikalla kannattaa, sillä ne edistävät työhyvinvointia. Ohjaus voidaan toteuttaa työyhteisön ongelmiin porautuen ja niitä työstäen, mutta myös virkistystoimintana lisäämään yhteisöllisyyttä ja vuorovaikutusta uudella tavalla.
– Haluan ohjaajana erityisesti voimaannuttaa muita, mikä samalla antaa minulle voimaa. Hyvässä ohjaajuudessa korostan huomioivaa ja rauhallista, läsnä olevaa tilaa sekä itsensä että muiden kanssa, sanoo opiskelija Sanna Korpihete-Anez.
Kohtaamistaide arvostaa kauneutta analysoimatta
Kohtaamistaidekokoontumisessa on kolme vaihetta: virittäytyminen, taidetyöskentely ja arvostuskierros. Virittäytymisessä aktivoidaan eri aisteja esimerkiksi haistelemalla tai maistelemalla jotain teemaan kytkeytyvää tai kuuntelemalla musiikkia. Taidetyöskentelyä tehdään monenkirjavin menetelmin. Lopputuloksena voi olla arabeski, monotypia tai palasista koottu kimono. Lopuksi jokaisen osallistujan työtä arvostetaan.
Esteettisinä asioina taideteoksista tarkastellaan muun muassa valoa ja väriä, sommittelua ja aihetta. Kohtaamistaiteen tekemisessä olennaista on myös yllätyksellisyys. Juuri tehdyn kuvan saattaakin joutua seuraavassa hetkessä leikkaamaan palasiksi. Tämä opettaa suhtautumaan taiteeseen kuin elämään yleensä – alussa ei voi tietää, mikä on lopputulos, ja kaikki ei aina mene siten kuin suunnittelee.
Kuvataideterapiasta ei ole kyse. Kohtaamistaide eroaa taideterapiasta erityisesti siinä, että se ei taideterapian tavoin pyri analysoimaan työskentelyn tuloksia tai etsimään merkityksiä. Sen sijaan prosessissa keskeistä on se, että jokaiselle taideteokselle annetaan arvostusta ja jokaisesta työstä etsitään ja löydetään kaunista ja hyvää. Uppoutuminen taiteen tekemiseen ja taidemateriaalien käsittelyyn on kuitenkin usein itsessään voimauttavaa ja terapeuttista.
– Minua arvelutti etukäteen esteettisen kauneuden korostaminen. Minulla on aiempia taideterapiaopintoja, ja analysoinnista oli vaikeaa oppia pois. Oman työn arvostamisen oppiminen on ollut palkitsevaa. Opetan luovia terapioita ja kuvallista ilmaisua, ja saan näistä menetelmistä varmasti jonkin osion siihen, sanoo ammattikorkeakoulun opettajana toimiva Kaija Nevalainen.
– Lopputuloksesta tulee oikeasti taidetta ja siitä pystyy nauttimaan, Sanna Korpihete-Anez lisää.
Kohtaamistaiteen japanilainen konteksti ja pedantit opit puolestaan saivat Heli Lehtolan miettimään, sopiiko koulutus hänen rempseälle luonteelleen. Huoli osoittautui onneksi turhaksi.
Opettaja Tuija Widen kokee saaneensa TAMKin koulutuksesta paljon eväitä omaankin reppuunsa.
– Matka ollut tosi mahtava. Nyt kun koulutus päättyy, Kohtaamistaide leviää Suomessa ja te olette viemässä sitä eteenpäin, Widen kiittää opiskelijoitaan.
Teksti ja kuvat: Emmi Rämö
