Istuminen ei ehkä tapakaan – asentoihin kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota

Istuminen on lähes jokaisen päivittäinen asento. Istumme muun muassa töissä, joukkoliikenteessä, tv:n äärellä ja syödessä. 

Mediassa istuminen on usein otsikoitu tappavaksi. Tampereen ammattikorkeakoulun fysioterapian opettajien Tarja Tittosen ja Maria Maljasen mielestä istumisesta ei kuitenkaan pitäisi syyllistää. 

– Kuormittuneessa asennossa pitkään istuttaessa istuminen voi toki olla fataalia. Ratkaisevaa ei kuitenkaan ole se, missä asennossa olet, vaan aika, jonka yhdessä istuma-asennossa käytät. 

Tittonen laskeutuu tuolissaan varsin alas, suorastaan puolimakuulle ja toteaa, että vaikka kyseinen asento näyttää pahalta, se ei välttämättä ole selälle sen pahempi kuin moni muukaan asento. 

– Aika on tässä kuormittava tekijä, eli kauanko tässä asennossa istun ja miltä ja missä tämä tuntuu.

Keho kertoo, jos asento on huono

Tietokoneen äärellä työskentelevät kyyhöttävät usein pitkiä aikoja yhtäjaksoisesti tavoilleen tyypillisissä asennoissa. Istumisen lopettamisen sijaan tärkeää olisi tunnistaa, milloin on syytä tehdä muuta tai vaihtaa asentoa. Asiantuntijat neuvovat istujia tunnistamaan olennaiset tekijät: ajan, kuormituksen ja kehotietoisuuden. Omiin asentoihin kannattaa kiinnittää aktiivisesti huomiota. 

UKK-instituutin erikoistutkijan, terveystieteiden tohtorin ja fysioterapeutin Marjo Rinteen mukaan hyvä istuma-asento on sellainen, jossa pystyy hengittämään normaalisti. Esimerkiksi lysyssä sohvan nurkassa pitkään rötvätessä hengittäminen muuttuu vaivalloiseksi. 

Eikö meillä voisi olla sisäänrakennettua havainnointijärjestelmää joka tunnistaisi, että hei, nyt ylös? 

– Meillä itse asiassa on sellainen. Erilaiset hermopäätteet tunnistavat, että istuma-asento on huono. Nivel- ja lihasaistin sekä pinta- ja syvätunnon kautta tieto kulkee keskushermostoon, ja keho kertoo, että tässä ei ole hyvä olla, Rinne sanoo. 

Toki sisäänrakennettu mittari menettää merkityksensä, jos sitä ei kalibroida riittävän usein.  

Ota mallia lapsista

Istumisen kulttuuri on vahvasti mieleen iskostettua, ja esimerkiksi lapsia komennetaan usein istumaan peppu tuolin takaosassa kiinni ja selkä suorassa. Lapset kun istuvat herkästi tuolin etureunassa, jolloin lyhyet jalat edes jotenkuten yltäisivät lattialle. Rinne kertoo, että aikuisten kuuluisi itse asiassa istua samalla tavalla.  

– Kun toimistotyöläinen istuu selkä suorana ja hyvässä ryhdissä, painopiste on lantiossa. Selkä joutuu tässä asennossa isoon kuormitukseen. Niinpä työpisteellä voisi istua tuolin etureunassa hyvässä haara-asennossa, jolloin paino tulee jalkaterille ja jakautuu täten tasaisemmin. 

Tärkeintä on vaihdella asentoja ja tauottaa istumista liikunnalla. Istumisen tauottaminen, työasennon vaihtelut ja liikunta aktivoivat paitsi tuki- ja liikuntaelimistöä myös aivoja. Niinpä esimerkiksi kokouksissa kannattaisi nousta rohkeasti välillä seisomaan, olkoonkin, että ympäriltä saattaa tulla jokunen kummeksuva katse.  

– Aina, kun on mahdollista, nouse ylös tai vaihda asentoa, Rinne kehottaa. 

Voit myös liikuskella samalla, kun hoidat puheluita kuulokkeiden kautta. Kokoukset voi toisinaan hoitaa kävelypalavereina. Myös aktiivinen istuminen esimerkiksi satulatuolin tai pallon päällä tai seisominen tasapainolaudalla voivat olla hyviä keinoja muokata totuttuja tapoja.