Kylmä sota ei vienyt lämpöä lapsuusmuistoista
Kylmän sodan aikakausi toisen maailmansodan jälkeen jakoi maailman kahteen vihollisalueeseen, itä- ja länsiblokkiin. Idässä noudatettiin sosialismin aatetta, kun taas lännen ideologiana oli kapitalismi ja demokratia. Ydinsodan uhka leijui alati toisilleen uhittelevien liittoumien välillä.
Virallisen historiatarinan takaa löytyy alue, jota ei ole juuri tutkittu. Miltä maailma näytti kylmän sodan aikana kasvaneiden lasten silmissä?
Tampereen yliopiston kasvatustieteen apulaisprofessorit Zsuzsa Millei ja Nelli Piattoeva johtavat Koneen säätiön rahoittamaa tutkimushanketta, jossa kerätään kylmän sodan lapsuusmuistoja ympäri maailman. 93 osallistujaa käsittelee muistoja verkkotyöpajoissa ja luo yhteyksiä vanhan rautaesiripun yli.
– Muistojen jakaminen on ainut keino päästä ajassa taaksepäin aitoihin kokemuksiin, jota ei aikanaan dokumentoitu. Saamme tietää lisää siitä, miten lapset elivät ja kokivat elämänsä, Nelli Piattoeva sanoo.
Suomi asettui kylmässä sodassa puolueettomaksi. Tämä näkyy myös suomalaisten muistoissa.
– Suomalaisilla on muistoja koulusta siitä, että opettajat halusivat kuvailla sekä idän että lännen puolta ottamatta kantaa siihen, kumpi osapuoli oli oikeassa. Molempia haluttiin ymmärtää. Tunneilla kuunneltiin jopa Neuvostoliiton uutisia, Millei kertoo.
Käynnissä olevan tutkimuksen merkittävin anti nykypäivään on se, että lapset ovat hereillä poliittisesti ja yhteiskunnallisesti aiemmin kuin aikuiset osaavat ajatellakaan. Se antaa aiheen kiinnittää huomiota siihen, miten nykylapset tulkitsevat esimerkiksi populismia ja äärioikeistolaisten arvojen nousua.
Lapset toimivat kuten kokevat oikeaksi
Mistä kylmän sodan lapset saivat käsityksen vallitsevasta poliittisesta tilanteesta? Kuultiinko vanhempien huolestuneita puheita? Nähtiinkö uutisia? Entä mikä oli koulun ja opettajien rooli?
Tutkijat hieman kavahtavat edellä kuvattua ajattelutapaa ja huomauttavat, että ideologiaa ei voi syöttää lusikalla lapseen. Lapsuustutkimuksen nousun myötä 1990-luvulla muuttui käsitys siitä, että lapsi olisi passiivinen vastaanottaja. Ymmärrettiin, että lapset seuraavat yhteisiä asioita ja kantavat niistä huolta jo ennen kuin täyttävät 18 vuotta ja saavat äänioikeuden.
Tutkijat eivät usko, että lapset aivopestiin esimerkiksi sosialistiseen systeemiin.
– Lapset eivät vastaanota passiivisesti yhteiskunnan normeja, vaan he tulkitsevat niitä omalla tavallaan ja myös vastustavat niitä. Tämä näkökulma puuttuu kylmän sodan kirjallisuudesta, Zsuzsa Millei sanoo.
Kylmän sodan lapsilla ja nuorilla oli myös omia motiivejaan toimia tavalla, jota ideologia suosi.
– Joissakin muistoissa lapset käyttäytyvät ideologian mukaan ja haluavat toimia kansakuntansa hyväksi, mutta he eivät välttämättä tee sitä ideologian ja hallinnon vuoksi, kuten muistoa ulkopuolelta tulkitseva voisi ajatella, Millei sanoo.
Monilla lapsilla oli esimerkiksi hyvin vilpitön usko siihen, että toisia piti auttaa, ja siksi he osallistuivat innolla esimerkiksi yhteiskunnallisiin keräyksiin tai talkoisiin.
Yksi muisto on peräisin Piattoevan ja Millein kirjasta Childhood and Schooling in (Post)Socialist Societies: Memories of Everyday Life, jossa he tutkivat sosialistisissa maissa kasvaneiden lapsuuskokemuksia. Muisto kertoo koulussa järjestetystä pyöräilykilpailusta. Opettaja kysyy luokalta, ketkä pojat haluavat ottaa osaa kilpailuun. Kuitenkin yksi tyttöoppilas rakasti pyöräilyä, joten hän käyttäytyi niin kuin kokee oikeaksi: hän ohitti opettajan sukupuolittuneen kysymyksen ja ilmoittautui mukaan kisaan.
– Lapset ovat autenttisia toimijoita, myös jäykkien hierarkioiden sisällä, Piattoeva sanoo.
– Ei ole mahdollista määritellä, millaisen roolin lapsi ottaa arjessa.
Lapsuus kylmän sodan aikana oli kuitenkin ideologisesti latautunutta. Tutkijoiden mukaan helposti unohdetaan, että nykypäivän lapset elävät yhtä lailla poliittisesti latautuneessa ympäristössä.
– Ilmastonmuutos, nationalismi, jopa ruokatottumuksemme: Välitämme vahvoja arvoja ja uskomuksia lapsillemme koko ajan, vaikka luulemme heidän olevan liian nuoria ymmärtämään, Millei sanoo.
– Tutkimuksesta voimme oppia, miten lapset suhtautuvat aikuisten arvoihin, miten he tulkitsevat niitä, mitä niistä he omaksuvat ja miten he vastustavat niitä.
Tällä hetkellä maailmanpolitiikassa korostuu oikeistopolitiikka ja populismi. Zsuzsa Millein mukaan nyt täytyisi olla valppaana havaitsemaan, miten lapset ja nuoret ymmärtävät nämä aatteet. Menneisyydestä voi oppia ainakin sen, että asioista ei kannata vaieta.
Neuvostoliiton romahdettua vuonna 1991, monet entiset neuvostomaat ovat vaienneet sosialistisesta lähihistoriasta. Sosialismia kannattaneiden sukujen historiasta ei uskalleta puhua kommunistiksi leimaamisen pelossa.
– Uskon, että tämä on yksi syy siihen, miksi äärioikeiston suosio nousee. Maailmassa on paljon ihmisiä joita ei ole kuultu, koska he ovat olleet historiankirjoituksen kannalta väärällä puolella. Heidän perheidensä tarinasta on vaiettu. Nyt uusia sukupolvia viehättää äärioikeisto ja populistinen politiikka, koska he kokevat, että siellä heitä kuullaan, koska valtavirtapolitiikassa sosialismin ajoista ei keskustella.
Piattoeva huomauttaa, että vaikeneminen on ongelma entisissä sosialistisissa maissa itsessään.
– Kyse ei ole vain siitä, että niin kutsuttu länsi ei ole kiinnostunut muistoista. Valtiot itse vaikenevat historiasta leimattuaan sen kielteiseksi, kun sosialismi loppui. Toisaalta taas sosialistista menneisyyttä saatetaan korostaa ruusuisesti ja nostalgisesti, kuten nyky-Venäjällä tehdään.
Maailmassa on paljon ihmisiä joita ei ole kuultu, koska he ovat olleet historiankirjoituksen kannalta väärällä puolella.
Lapsille tärkeät asiat olivat yhteisiä
Kylmän sodan lapsuusmuistot ovat kertojansa näköisiä – riippumatta siitä, viettikö kertoja lapsuutensa idässä vai lännessä. Se, millainen lapsuuskokemus kylmästä sodasta muodostui, riippui paljon perheestä, siitä mille vuosikymmenelle lapsuus osui sekä valtion sijainnista maailmankartalla. Muistojen perusteella vastapuolten väliltä löytyy enemmän yhtäläisyyksiä kuin eroja.
Piattoeva ja Millei ovat syntyneet entisissä sosialistisissa itäblokin maissa, kun taas heidän aviomiehensä ovat lännestä. Kuitenkin he ovat huomanneet, että heillä on puolisoidensa kanssa samankaltaisia lapsuuskokemuksia. On pelattu samoja pelejä, leikitty samoja leikkejä ja keräilty samoja asioita.
– Itä ja länsi ottivat toisiltaan vaikutteita enemmän kuin on annettu ymmärtää, Piattoeva sanoo.
Vaikutteiden ottaminen näkyy suuressa mittakaavassa esimerkiksi kylmän sodan aikana alkaneessa avaruuskilpailussa. Kun Neuvostoliitto laukaisi Sputnikin ja sen myötä USA lähti mukaan kilpailuun avaruuden valloittamisesta, se loi mahdollisuuksia tieteelle, tutkimukselle ja koulutukselle.
– Yhdysvalloissa huomattiin yhtäkkiä, että sosialistisella systeemillä oli hyvä koulutusjärjestelmä, koska he pystyvät luomaan vaikuttavaa tiedettä. Miten he tekivät sen? Avaruuskilvan myötä läntiseen koulutusajatukseen omaksuttiin teoria inhimillisestä pääomasta.
Sosialismissa oli monta vaihetta
Tutkijoiden mielestä elämästä kylmän sodan aikana on ollut vallalla hyvin stereotyyppisiä käsityksiä, etenkin kun puhutaan idän sosialistista valtioista.
– Kaikki aikalaiset olivat hallinnon uhreja, jotka eivät ajatelleet itsenäisesti eivätkä voineet elää elämäänsä vapaasti, vaan hallinnon käsikirjoituksen mukaan, Piattoeva mainitsee esimerkkejä stereotypioista.
Tutkijat olisivat valmiita kyseenalaistamaan koko itä–länsi-jaon, kun puhutaan kylmästä sodasta.
Itä on alueena kuvattu yhtenäisenä, vaikka sosialismi toteutui erilaisena eri maissa ja eri aikoina. Esimerkiksi Kuuba, Neuvostoliitto ja Kiina olivat hyvin erilaisia sosialistisia valtioita. Zsuzsa Millein synnyinmaassa Unkarissa sosialismissa elettiin kaksi vaihetta, joista ensimmäisessä säännöt olivat tiukempia.
– Sitten hallinto ymmärsi, että kansa oli tyytymätöntä, ja sääntöjä höllättiin. Maahan alkoi tulla kulutustavaroita, ihmiset saivat matkustaa vapaammin ja ruuasta ei ollut enää pulaa, Millei kertoo.
Tunteiden yhteyksiä
Tutkijat käyttävät uutta tutkimusmenetelmää tutkiessaan kylmän sodan lapsuusmuistoja. He ovat kutsuneet osallistujiksi muistojaan jakamaan tutkijoita, opettajia, taiteilijoita ja muita akateemisen taustan omaavia henkilöitä. Tutkimushenkilöt itse tulevat käyttämään muistoja taiteessa ja tieteessä ja viemään tutkimusta eteenpäin omilla tavoillaan.
Mukana on asiantuntijoita lukuisilta eri aloilta aina antropologiasta kemiaan ja politiikan tutkimuksesta kirjallisuuteen ja valokuvaukseen.
Lisäksi unkarilainen teatteriseurue on kirjoittamassa muistoihin perustuvaa perhekronikkaa, jota tullaan esittämään Budapestissa, Tampereella, Manchesterissa ja lopulta kansainvälisessä konferenssissa Yhdysvalloissa. Lapsuusmuistojen tarinoista ja valokuvista koottu näyttely kiertää myös museoissa ja näyttelyissä ympäri maailman.
Muistot kootaan verkkoon avoimeen, elävään arkistoon, jossa niistä voi keskustella, ja uudet osallistujat voivat tulla jakamaan muistojaan.
Mitä enemmän tarinoita tutkijat lukevat, sitä enemmän tutkimusaineisto rikastuu ja muuttuu monimuotoisemmaksi.
– Olemassa olevat kylmän sodan historiikit eivät kerro, että yhteiskunnissa oli monia tasoja – ei vain ideologinen. Muistojen avulla voimme sanoa jotain uutta siitä, miten yhteiskunnat toimivat tuolloin, Zsuzsa Millei sanoo.
Tärkeintä muistoissa ei ole niiden tallentaminen vaan jakaminen. Tutkijoista on ollut hienoa huomata, kuinka tarinoihin reagoidaan ja kuinka ne synnyttävät vahvoja tunneyhteyksiä ihmisten välille, kun osallistujat huomaavat samankaltaisuuksia lapsuusmuistoissa. Tämä on yksi tutkimuksen päätavoitteita.
– Muistojen jakaminen on yksi keino yhdistää kansoja nyt, kun politiikassa yritetään taas rakentaa muureja ihmisten välille, Nelli Piattoeva sanoo.
Tampereen yliopiston tutkimus Re-Connect / Re-Collect: Crossing the Divides through Memories of Cold War Childhoods (siirryt toiselle sivulle) kokoaa ihmisiä ympäri maailman jakamaan kylmän sodan aikaisia lapsuusmuistoja.
Kylmä sota
- Vastakkainasettelun ajan katsotaan kestäneen toisen maailmansodan loppumisesta vuonna 1945 vuoteen 1991.
- Kylmän sodan vastapuolina olivat Yhdysvallat ja Neuvostoliitto liittolaisineen. Kylmä sota päättyi Neuvostoliiton hajoamiseen.
Kirjoittaja: Tiina Lankinen
