Luottamus on onnistuneen rokotusohjelman ydin
Rokotuskattavuus Suomessa on erittäin hyvä, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Vain noin prosentti lapsista ei ole kolmeen ikävuoteen mennessä saanut lainkaan rokotusohjelmaan kuuluvia rokotuksia.
Silti myös Suomessa on puhjennut paikallisia tuhkarokkoepidemioita Pohjanmaalla tietyillä alueilla, joilla MPR-rokotteen rokotuskattavuus on laskenut. Huomiota herätti myös Maailman terveysjärjestö WHO:n listaus, jossa se nosti rokotevastaisuuden kymmenen suurimman terveysuhan joukkoon.
Listaus ei tunnu herättäneen huolta Suomessa. THL uutisoi viimeiksi helmikuussa 2019, että Pietarsaaren alueen rokotuskattavuus on parantunut selvästi viime marraskuussa Luodossa todetun tuhkarokkotapauksen jälkeen.
Tampereen yliopiston Rokotetutkimuskeskuksen johtaja, professori Timo Vesikari ei pidä rokote-epäilyksiä tai -vastaisuutta merkittävänä ongelmana Suomessa. Rokotetutkimuskeskuksessa on käynnissä koko ajan useita tutkimuksia, joissa vapaaehtoisia rokotetaan klinikoilla ympäri maata. Ainoastaan sikainfluenssarokotteen aiheuttamien narkolepsiatapausten tultua julki näkyi notkahdus tutkimuksiin osallistuvien määrässä, mutta sittemmin innokkuus on palannut ennalleen.
– Tuoreiden tietojen mukaan vain noin yksi prosentti Suomen lapsista jää rokotusohjelman ulkopuolelle. Me keskitymme siihen 99 prosenttiin.
Tiedonpuute rokottamisen esteenä
Suomessa on toimivat terveyspalvelut, kiitetty neuvolajärjestelmä ja vahva luottamus terveysviranomaisiin. Muun muassa näitä asioita tarvitaan, että rokotukset tavoittavat kaikki lapset.
Esimerkiksi Intiassa syntyy joka vuosi 27 miljoona lasta. Heistä vain noin 60 prosenttia saa ensimmäisenä elinvuotenaan kansalliseen rokoteohjelmaan kuuluvat rokotukset. Mikä tarkoittaa sitä, että noin yhdeksän miljoonaa lasta Intiassa jää vuosittain ilman kaikkia tai joitakin rokotuksia – juuri ensimmäisenä elinvuotenaan, kun he ovat kaikkein suojattomimpia tauteja vastaan.
– Puoli miljoonaa intialaislasta kuolee vuosittain tauteihin, jotka voitaisiin ehkäistä rokotteilla, kertoo epidemologian väitöskirjatutkija Mark Francis Tampereen yliopistosta.
Francis tutki Intian Velloressa vanhempien rokottamiseen liittyviä asenteita ja rokotuskattavuutta sekä kansallisesti että alueellisesti.
Yksi suuri syy lasten rokottamatta jättämiseen Intiassa liittyy tiedonpuutteeseen. Rokottamisen tarpeellisuutta ei tiedetä tai ei olla selvillä siitä, milloin ja missä rokotteet otetaan. Muita merkittäviä syitä ovat pelko rokotteiden sivuvaikutuksista, epäluottamus viranomaisia kohtaan tai liian pitkä matka rokotuspaikalle.
Tähän asti tutkimatta on jäänyt harmaa alue, joka jää rokotteiden hyväksynnän ja niistä totaalisen kieltäytymisen väliin.
Pelot kasvussa Intiassa
Pelot rokotteita kohtaan vaikuttivat lisääntyvän vuosina 1998-2008, jolta ajalta Francis tutki tilastoaineistoa. Rokotepelkoihin ja -epäilyksiin on monia syitä, eikä niitä voida laittaa vain esimerkiksi uskonnon tai kastin syyksi.
– Tähän asti tutkimatta on jäänyt harmaa alue, joka jää rokotteiden hyväksynnän ja niistä totaalisen kieltäytymisen väliin. Tämän alueen tutkimisessa on työmaata paitsi Intiassa, myös muualla maailmassa, Francis sanoo.
– Ongelmana on, että emme tiedä, milloin pikkulapsen vanhemmat alkavat miettiä rokotuksia. Mistä he hakevat tietoa ja milloin ja miten he päättävät rokottamisesta tai rokottamatta jättämisestä?
Intian hallitus aloitti vuonna 2015 kansallisen ohjelman, jonka tavoitteena on nostaa maan rokotekattavuus 90 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Koko maan rokotuskattavuus onkin lähtenyt kasvuun, mutta Francisin tutkimuksen mukaan joillakin yksittäisillä alueilla ja yksittäisillä ryhmillä rokotuskattavuus on kuitenkin jopa laskenut.
– Hallitus olettaa, että ongelma on vain palvelujen saatavuudessa tai tiedonkulun puutteesta. Tietoisuus ei kuitenkaan yksistään riitä, vaan myös luottamusta pitää rakentaa.
Mark Francis tutkii aihetta yhteistyössä London School of Hygiene and Tropical Medicinen tutkimusryhmän kanssa. Heillä on käynnissä The Vaccine Confidence -projekti, jossa kehitetään kansallisille rokotusohjelmille työkaluja rokotteisiin liittyvien pelkojen ja epäilysten havaitsemiseen.
Turvallisuutta tutkitaan laajasti
Rokotepelkoihin ja -epäilyksiin koitetaan vastata tutkimustiedon avulla. Asiantuntijoiden pääviesti on, että kuten kaikista lääketieteellisistä hoidoista, myös rokotteista voi tulla haittavaikutuksia. Rokotteisiin liittyvät haittavaikutukset ovat kuitenkin harvinaisia, lieviä ja hyvin tiedossa.
Rokotteiden parissa työskenteleville ammattilaisille rokotteiden edut käyvät niin selvästi mahdollisten haittojen yli, että niiden hyödystä ei ole epäilystäkään.
– Rokottaminen on erittäin turvallista kautta linjan, Tampereen yliopiston virologian professori Heikki Hyöty sanoo.
– Ehkä meidän tutkijoiden pitäisi tuoda voimakkaammin esiin viestiä: Tieteellinen tutkimus on ainut keino saada luotettavaa tietoa asioista. Jos tulokset osoittavat, että jonkin asia on haitatonta, se kannattaa ottaa vakavasti. Samoin kuin jos tutkimus osoittaa jonkin olevan haitallista.
Rokotteet käyvät läpi tarkat ja laajat testit ennen kuin niitä annetaan ihmisille. Siitä huolimatta hyvin harvinaiset haittavaikutukset käyvät ilmi vasta koko väestön laajuisessa käytössä, jos niitä on ollakseen. Tunnetuin viimeaikainen rokotehaitta Suomessa on sikainfluenssarokotteesta johtuneet narkolepsia-sairastumiset.
– Narkolepsiatapaukset olivat täysi yllätys, jota ei voinut mitenkään ennakoida. Haittavaikutus oli niin harvinainen, Hyöty sanoo.
Rokotteiden käyttöönotossa voi tulla myös myönteisiä yllätyksiä, kertoo epidemologian professori Pekka Nuorti Tampereen yliopistosta. Näin kävi pneumokokkikonjugaattirokotteen kohdalla, joka tuli mukaan lasten rokotusohjelmaan Suomessa vuonna 2010. Kävi ilmi, että pneumokokkirokote synnyttää bakteeria vastaan laumaimmuniteetin, joka suojaa myös rokottamattomia henkilöitä.
– Bakteerin aiheuttamat keuhkokuumeet ovat vähentyneet myös aikuisilla noin viisitoista prosenttia lasten rokotusohjelman aloittamisen jälkeen, kun taas ennen rokotusten aloittamista keuhkokuumeiden määrä näytti etenkin vanhuksilla olevan kasvussa, Nuorti kertoo.
Laumaimmuniteetti kehittyi, koska rokotetyypin bakteerien kantajuus pienten lasten nenänielussa hävisi, eli rokotetut lapset eivät enää tartuttaneet bakteeria eteenpäin rokottamattomiin aikuisiin.
Tutkittua tietoa maailmalta
Professori Pekka Nuorti johtaa Tampereen yliopistossa kansainvälistä tutkimusryhmää, jossa tutkitaan tartuntatautien epidemiologiaa, rokotusohjelmien vaikutuksia väestössä ja käytössä olevien rokotteiden tehoa ja turvallisuutta. Lisäksi hän työskentelee THL:ssä terveysturvallisuuden asiantuntijana ja on kansallisen rokotusasiantuntijaryhmän jäsen.
Laajat kansanterveydelliset tutkimukset tehdään yhteistyössä muiden yliopistojen, tutkimuslaitosten tai terveysviranomaisten kanssa.
– Päättäjät käyttävät yliopiston ja THL:n yhteistyönä aikaansaamia tutkimustuloksia tautitaakasta ja rokotusten vaikutuksista apuna valmistellessaan rokotussuosituksia. Tästä on helppo nähdä suora linja tutkimustyön yhteiskunnalliseen vaikututtavuuteen.
Kansainvälisten tutkimusten kautta saadaan uutta, arvokasta tietoa rokotteista ja rokottamisesta. Mark Francisin tutkimus Intiassa kuuluu näihin töihin, samoin kuin esimerkiksi väitöskirjatutkija Wendi Wun analyysi rokotusten haittavaikutusseurantajärjestelmän tiedoista Kiinassa. Tulokset ovat kiinnostaneet länsimaista tiedeyhteisöä.
Kiinaan syntyy vuosittain 1,7 miljoonaa lasta, ja näin suuressa otoksessa kaikki rokotteiden vaikutukset tulevat todennäköisemmin esille.
– Tutkimuksessa ei tullut esille huolestuttavia rokotteiden seurauksia. Haittavaikutuksia esiintyi samalla tasolla kuin vertailumaissa, väitöskirjaa ohjaava Nuorti kertoo.
Kiinassa on käytössä WHO:n suosittelema perusrokotusohjelma. Kiina on myös yksi maailman suurimpia rokotevalmistajia ja rokotusohjelmassa käytetään pääosin omassa maassa tuotettuja rokotteita.
Harva kieltäytyy kokonaan
Palataan takaisin Suomeen ja neuvolan vastaanotolle, joissa pääsääntöisesti vauvat saavat rokotteet terveydenhoitajien antamana.
Rokottaminen ei ole pelkästään piikin pistämistä.
– Injektion osaa laittaa kuka tahansa siihen koulutettu henkilö, mutta rokottamiseen kuuluu paitsi rokotustekniikan hallitseminen, myös rokoteturvallisuus ja rokotettavan ohjaaminen, kertoo terveydenhoidon lehtori Irmeli Nieminen Tampereen ammattikorkeakoulusta.
Rokottajan täytyy tietää perustiedot rokotteesta ja sairaudesta, jota vastaan rokote annetaan. Hänen täytyy osata toimia oikein, jos rokotus aiheuttaa allergisen reaktion. Hänen tehtävänään on tarjota rokotukseen tulevan lapsen vanhemmille neutraalia, tutkittua tietoa rokottamisen hyödyistä ja haitoista – etenkin silloin, jos vanhemmilla on epäilyksiä rokotteita kohtaan.
Vanhempien huoli ja pelko on otettava tosissaan.
Vanhemmat tekevät päätöksen lapsen rokottamisesta, ja sitä kunnioitetaan.
– Vanhempien huoli ja pelko on otettava tosissaan, ja heidän tunteensa hyväksytään ilman syyllistämistä, sanoo terveydenhoitaja, terveystieteiden maisteriksi Tampereen yliopistossa opiskeleva Jasmin Kaljadin.
Terveydenhoitajan on tärkeää ymmärtää syyt epäilysten taustalla.
– Asiakkaan kuuleminen on todella tärkeää ja siihen täytyy varata aikaa, Irmeli Nieminen sanoo.
Joskus pelkoihin voi auttaa pelkästään se, että niistä pääsee puhumaan. Toisinaan päädytään siihen, että rokotusohjelma toteutetaan normaalista poikkeavaan tahtiin.
– Vanhemmilla voi esimerkiksi olla toiveena, ettei useampaa rokotetta ei annettaisi samaan aikaan, joten lapselle voidaan laatia oma rokotusaikataulu. Näin voidaan helpottaa vanhempien huolta. Pääasia on, että lapsi kuitenkin saisi kaikki rokotteet.
Nieminen ja Kaljadin eivät pidä lainkaan huonona asiana sitä, että vanhemmat ovat kiinnostuneita siitä, mitä rokotteita lapsille annetaan ja miten ne vaikuttavat.
– Terve kriittisyys on hyväksi, se haastaa meidät ammatti-ihmiset positiivisella tavalla. Ihmisillä on oikeus saada luotettavaa, neutraalia tietoa rokotteista.
***
Lue myös:
Lapsen rokottaminen ja rokottamatta jättäminen - yksilön ja yhteisön edut ristikkäin?
Rokotetutkimuskeskuksen blogi. Ajankohtaista asiantuntijatietoa rokotteista ja niiden kehittämisestä.
Suomessa menee hyvin
- Rokotuskattavuus Suomessa on erittäin hyvä, ja hiljattain se on jopa noussut.
- Tuhkarokolta, vihurirokolta ja sikotaudilta suojaavan MPR-rokotteen kattavuus on parantunut eniten. Rokotuksen sai noin 96 prosenttia vuonna 2016 syntyneistä. Kasvua 2015 syntyneisiin on lähes kaksi prosenttiyksikköä.
- Rokottamattomuus on Suomessa harvinaista. Vain noin prosentti lapsista ei ole saanut kansallisen rokotusohjelmaan kuuluvia perusrokotuksia lainkaan kolmeen ikävuoteen mennessä. Kouluikään ehtineistä lapsista ilman perusrokotuksia jää vain 0,5 prosenttia.
Lähde: THL ”Lasten rokotuskattavuus parantunut – suoja tuhkarokkoa vastaan noussut eniten” 2/2019.
PS.
- Rokotteiden ja immunologian tutkimus on yksi Tampereen yliopiston painopistealoista. Tampereen yliopistossa toimii Suomen Akatemian rahoittama Tampere ImmunoExcellence (TIE) -yhteistyöalusta, jonka avulla vahvistetaan monitieteistä rokotetutkimusta.
Kirjoittaja: Tiina Lankinen
