Muovi pitäisi saada reippaammin kiertämään, mutta pakkausmerkinnät jarruttavat

Muovipakkauksissa kuluttaja törmää kirjainlyhenteiden ja termien labyrinttiin: LDPE, PET/PE, PE-LD, HDPE, uusiomuovi, kierrätysmuovi, biohajoava muovi, ensiömuovi, biomuovi. Vähemmästäkin hämmentyy. Mitä ne ovat? Kelpaako tämä muovinkeräykseen? Pitääkö tämä pestä?

Pakkausmerkintöjen sekavuus on tutkimusten mukaan yksi suurimmista esteistä kuluttajien tekemien kestävien pakkausvalintojen kannalta. Me kuluttajat toivomme kätevää, kaunista, toimivaa ja helposti kierrätettävää muovipakkausta. Toivomme myös selkeitä ohjeita siitä, mihin jakeeseen pakkaus kuuluu.

Pakkauksessa voi olla myös monia eri materiaaleja, mikä voi osaltaan laimentaa lajitteluintoa. Viitsimmekö irrottaa pahvivyötteen muovisesta jugurttipurkista ja lajitella ne erikseen?

Kuluttajat pyörivätkin sekavassa vyyhdissä.

− Osa ihmisistä epäilee viherpesua ja osa kritisoi ristiriitaista informaatiota, toteaa kansalaisten osallistamisen asiantuntija, Teknologian tutkimuskeskuksen johtava tutkija Maria Åkerman.

– Läheskään kaikki kuluttajat eivät ole kiinnostuneita kestävästä pakkaamisesta, koska he ostavat tuotteen eivätkä pakkausta. Kuluttajat eivät ole asiantuntijoita, eikä heidän tarvitsekaan olla.

Åkerman painottaa, että pakkausten markkinointiviestinnän ja julkisen puheen pitäisi olla vastuullista. Se on minimissään sitä, että tieto noudattaa lain kirjainta, se on oikeaa eikä johda harhaan, ja että faktat on tarkistettu.

− On myös vastuullista miettiä, mikä viestinnässä on olennaista. Asioiden mittakaavat ovat tärkeitä, sillä niistä kuluttajilla ei ole tietoa. Ei esimerkiksi tarkoituksellisesti nosteta esiin asiaa, jonka merkitys on huomattavan pieni, Åkerman sanoo.

Pakkausten vaatimukset ovat moninaisia ja jännitteisiä

Kun kaupassa asioivat kuluttajat pitävät pakkausta käsissään, he tuskin tulevat miettineeksi sille asetettuja monia vaatimuksia. On hyvä muistaa, että pakkauksia ei valmisteta jätteeksi vaan tuotteen suojaksi.

Käytetty pakkaus on arvokasta raaka-ainetta, joka voi kierrätettynä palata luoksemme useita kertoja.

− Tuotteen pitää sopia kuluttajien arkeen ja valintoihin. Pakkauksen pitää suojata ruokaa ja vähentää hävikkiä. Ympäristövaikutusten tulee olla pieniä. Tuotteen pitää olla tehokkaasti kierrätettävissä tai uudelleen käytettävissä. Pakkauksen pitää taata turvallisuus ja laatu. Tuotteen pitää tukea ruokaketjun toimijoiden liiketoimintaa, Åkerman luettelee.

Åkerman toteaa, että kestävän ruokapakkaamisen kriteerit tuovat myös jännitteitä. Tuotteen suojaaminen saattaa edellyttää ratkaisuja, jotka lisäävät pakkauksen ympäristövaikutuksia. Pakkausten kierrätystavoitteet voivat olla ristiriidassa materiaalien käytön tai kulutuksen vähentämisen kanssa.

− Kierrätysmuovia ei esimerkiksi voi käyttää elintarviketeollisuudessa ilman erityislupaa. Pakkausmateriaaleille asetetut elintarvikevaatimukset kasvattavat uusien pakkausratkaisujen kehittämisen riskiä ja kustannuksia. Pakkaus, joka hankaloittaa kuluttajan arkea, jää ostamatta, ja valinta saattaa kohdistua ympäristön kannalta huonompaan ratkaisuun.

Åkerman muistuttaa, että kaikkea ei voi saada kerralla, mutta jo näiden kriteerien tunnistaminen auttaa. Erilaiset vastuut vetävät eri suuntiin, ja joskus pitää tehdä kompromissi.

Kuka on vastuussa kestävistä pakkauskäytännöistä?

Usein kuulee väitettävän, että kuluttaja on kuningas kestävän pakkaamisen edistämisessä tai jarruttamisessa. Åkermanin mukaan yksittäisellä kuluttajalla on kuitenkin varsin vähän mahdollisuuksia vaikuttaa pakkauksiin, vaikka kuluttajilla isona joukkona voisikin olla valtaa markkinoilla.

− Kansalaiset tekevät lopullisen ostopäätöksen enemmän tai vähemmän informoituina, mutta eivät pysty vaikuttamaan siihen, mitä tuotteita ja millaista pakkausviestintää on tarjolla. Pakkausten lajittelussa kuluttajalla sen sijaan on valtaa. Myös tässä he ovat kuitenkin riippuvaisia pakkauksen informaatiosta.

Kuluttajia kiinnostavat konkretia, visualisointi ja vahvat viestit.

Asiantuntijatkin käyttävät keskenään erilaista terminologiaa, mikä on omiaan sekoittamaan kuluttajia entisestään. Osa kuluttajista haluaa tietoa, mutta isolle osalle arjen valinnat ovat rutinoituneita. Kuluttajia kiinnostavat konkretia, visualisointi ja vahvat viestit. Aina teksti ja prosentit eivät ole yhtä vaikuttavia kuin näyttävät visuaaliset elementit. Teksteihinkin pitäisi silti panostaa.

Jätehuoltokustannukset näkyvät tuotteet hinnassa

Kuluttajan vastuulla on lajittelu ja toimittaminen keräyspisteisiin. Maaseudulla pakkaukset menevät sekajätteeseen, jos niitä ei erikseen kuljeteta taajamien keräyspisteisiin tai jäteasemalle. Keräyksestä ja kierrätyksestä vastaavat tuottajavastuun piirin kuuluvat yritykset. Kuluttajat maksavat jätehuoltokustannukset tuotteen hinnassa.

Keräyspisteistä jätteet päätyvät asianmukaisesti eroteltaviksi ja raaka-aineeksi teollisuuteen tai energiantuotantoon. Varsinainen kierrätys tapahtuu vasta myöhemmin muovilaadun mukaan. Suomessa Fortum kierrättää muovit. Sen Riihimäen tehtaalle päätyy suurin osa lajitellusta ja kerätystä kuluttajamuovista sekä osa teollisuuden ja kaupan muoveista.

Lajitteluinto on kasvanut ja kaikkea ei pystytä käsittelemään. Määrä kasvanee, sillä jätehuoltomääräykset tiukentuivat uuden jätelain myötä vuonna 2021. Jokaisessa yli viiden huoneiston taloyhtiössä on oltava jätepiste, jossa lajitellaan sekajäte, biojäte, kartonki, paperi, muovi, metalli ja lasi.

− Suomalaiset ovat kasvattaneet vuosittain kierrätysmuovin määrää ja kapasiteettia tarvitaan lisää. Kun koko ketju on hallussa, vastuullisuudesta ja eettisyydestä on helpompi mennä takuuseen, toteaa brändipäällikkö Anniina Rasmus Fortumin Recycling and Waste -yksiköstä.

Muovi voidaan uusiokäyttää kymmenisen kertaa.

− Kiertokerrat eivät ole haaste pitkään aikaan, koska muovin määrä on iso. Laatuhukkaakaan ei tule, koska Riihimäen tehtaalla optinen erottelija erottelee muovit muovilajikkeiden perusteella. Mustat muovit lajitellaan erikseen ja optisesti lajiteltu materiaali menee granulointiin muoviteollisuuden käyttöön. Pakkaukset, jotka on valmistettu monikerrosmateriaaleista – eli sellaiset, joissa on eri muovilajikkeita kerroksittain tiiviisti päällekkäin yhdessä – ja muu muovijätteen mukana tullut materiaali, kuten biojäte, menevät energiahyötykäyttöön.

Mitä rumempi pakkaus, sitä paremmin kierrätetty

Kun tuotetaan uusiomuovia, on positiivista, että käytetään mahdollisimman vähän fossiilista energiaa ja ensiömuovia. Suomalaisen uusiomuovin päästöjä pienentää se, että muovi jo kiertää. Kuluttajalle muovilaadun havaitseminen on kuitenkin vaikeaa, koska pakkausvalmistajien harmonisoimia merkintöjä ei ole. Bränditaloilla on usein halu myydä tuotetta eikä niinkään pakkausta tai kierrätysprosessia.

Ihmisiä pitäisi kannustaa tarttumaan kaupassa uusiomuoviin. Siitä valmistetaankin monia muovituotteita tutuista saksista aina kylmälaitteiden avauskahvoihin. Kehityspäällikkö Sanna Piispa Pyroll Pakkaukset Oy:stä muistuttaa pakkauksen visuaalisuudesta. Kuluttajien silmissä kiiltävä, läpinäkyvä ja kirkas pakkaus ei voi olla uusiomuovia. Mutta muovipolymeerihan ei tiedä, että onko se kiertänyt viisi vai kuusi kertaa, ja siksi uusiomuovikin voi olla kirkasta ja kiiltävää.

− Silmänliike- ja muiden tutkimusten mukaan kuluttajat mieltävät kierrätetyiksi tuotteet, joiden väri on maanläheinen – mitä rumempi, sitä paremmin kierrätetty. Uusiomuoviset valmisteet eivät kuluttajan mielikuvan mukaan saa näyttää samalta kuin ensiömuovista valmistetut.

Pilottikoulutus muovipakkausalan kiertotalousosaajille osallistaa myös kansalaisia

Muovin kierrätyksessä riittää petrattavaa, mutta tilanteelle on tehtävissä paljonkin ja Suomessa ollaan jo hyvässä vauhdissa. Teollisuuden tarpeisiin vastaava PackAlliance-hankkeen pilottikoulutus ”Specialist in the Circular Economy of Plastic Packaging” tehdään eurooppalaisena yhteistyönä. Suomalaiset partnerit koostivat keväällä 2022 toteutetun opetusmoduulin kansalaisten ja kuluttajien osallistamisesta.

− Pilottikoulutuksessa käsiteltiin kattavasti muovipakkausten arvoketjua kokonaisvaltaisesti materiaalitasolta suunnitteluun ja prosessointiin sekä sivuvirtojen hallintaan, unohtamatta kuluttajan ja kansalaisen osuutta. Pilottikoulutus on vielä kesken, mutta opiskelijapalaute on ollut positiivisella puolella. Opiskelijat ovat kertoneet selkeästä ajattelutavan muutoksesta. Se on tärkeä saavutus, kun kestävyysmurrosta halutaan edistää, toteaa hankkeen Tampereen ammattikorkeakoulun projektipäällikkö Marita Hiipakka.

PackAlliance-koulutuskokonaisuus on teknisviritteinen, mutta TAMKin moduulissa on voimakkaasti ihminen mukana.

− Meillä on kaksi yhteiskunnallista näkökulmaa, kansalaisen ja kuluttajan. Mietimme, miten asiantuntijoina voimme toimia niin, että loppukäyttäjien käsityksiä voidaan muuttaa ja heitä voidaan pysyvästi sitouttaa. Kulutuspäätöksien lisäksi tämä liittyy laajemmin myös pakkaussuunnitteluun, jossa kuluttajatkin voivat olla mukana, kertoo TAMKin lehtori Eveliina Asikainen. 

Asikainen painottaa, että kiertotalouden kokonaisajatus pitää ymmärtää. Siinä viestinnällä ja eri näkökulmien ymmärtämisellä on iso rooli. Opinnoissa eläydytään kansalaisjärjestöjen, tutkimuslaitosten, etujärjestöjen ja yhteisöllisten toimijoiden näkökulmiin ja viesteihin roolipelin kautta. Lisäksi pureudutaan yksittäisen kuluttajan valintoihin ja kansalaisen vaikutusmahdollisuuksiin.

PackAlliance on kansainvälinen, EU:n Erasmus+ Knowledge Alliances -rahoitteinen hanke, jossa koulutusorganisaatiot ja yritykset oppivat toisiltaan. Suomesta ovat mukana Tampereen ammattikorkeakoulu ja Pyroll Pakkaukset Oy. Liitännäiskumppaneina toimivat Suomen Pakkausyhdistys ry ja Ekokumppanit Oy. Tiivistä yhteistyötä tehdään myös Muoviyhdistyksen kanssa. Lue lisää hankkeen sivuilta.