Professori Anne Mäkikangas: Monitieteinen työelämän tutkimus antaa avaimia työhyvinvoinnin edistämiseen
Professori Anne Mäkikangas on tutkinut työstressiä ja työhyvinvointia erityisesti voimavarakeskeisestä näkökulmasta. Hänen tutkimusintressejään ovat olleet yksilölliset voimavarat, työuupumus ja siitä toipuminen, työn imu ja sen ennustajat, sekä työn kehittäminen työn tuunauksen avulla. Lisäksi hän on viime vuosina tutkinut etätyötä ja psykologista turvallisuusilmapiiriä. Tällöin tarkastellaan, millaista arvoa organisaatioissa annetaan henkiselle hyvinvoinnille ja miten sitä edistetään.
Anne Mäkikangas on toiminut aiemmin Jyväskylän opistossa muun muassa yliassistenttina ja akatemiatutkijana. Tampereen yliopistossa Mäkikangas työskenteli ennen professuuriaan yliopistonlehtorina ja apulaisprofessorina, ja hän on työpsykologian dosentti. Työelämän tutkimuksen professoriksi hänet nimitettiin kesällä 2023 yhteiskuntatieteiden tiedekuntaan.
Psykologian tohtoriksi väitellyt Mäkikangas sanoo professuurin ja Työelämän tutkimuskeskuksen johtajuuden rikastuttaneen näkemystä työelämästä.
Työuupumusta Mäkikangas tutkii yhteistyössä muun muassa työterveyshuollon ja työlääketieteen sekä sosiaalipsykiatrian alojen kanssa. Työelämän palaverikäytäntöjä tarkastelevassa hankkeessa edustettuna on viestinnän tieteenala.
Mäkikangas ajattelee, että työuupumuksen ongelmaa ratkottaessa tarvitaan yhtä lailla työ- ja organisaatiopsykologian, yhteiskuntatieteiden kuin lääketieteen näkemystä.
– Monitieteisyys tuottaa laajempaa ymmärrystä. Jotta saavutamme tutkimuksella käytännön ilmentymiä, tarvitsemme monitieteistä otetta. Monitieteisyys on myös yksi Työelämän tutkimuskeskuksen perusperiaatteista, Mäkikangas toteaa.
Työpaikat avainroolissa työuupumuksen taklaamisessa
Koronan jälkimainingeissa Mäkikangas toimitti yhdessä yliopistonlehtori Pasi Pyöriän kanssa teoksen Koronapandemia, työ ja yhteiskunta. Muuttuiko Suomi? (Gaudeamus 2023).
Nelisenkymmentä työelämän tutkijaa ja asiantuntijaa kokoaa kirjassa laajasti korona-pandemian yhteiskunnallisia vaikutuksia.
Tutkijat toivat esiin sen, miten pandemia syvensi yhteiskunnallisia eroja, kun mahdollisuus etätyöhön jakoi palkansaajat kahteen ryhmään. Jakolinjaa syntyi myös sukupuolen mukaan sekä lomautuksien kohdistuessa matalapalkka-aloille.
– Keskeinen havaintomme oli se, että organisaation tarjoama konkreettinen tuki ylläpiti työhyvinvointia koronan aikana. Työhyvinvointi syntyy ensisijaisesti työstä ja työn piirteistä, Mäkikangas sanoo.
Tuoreessa työuupumusta käsittelevä tutkimus päätyy vastaavaan havaintoon. Työpaikat ovat avainroolissa työuupumusta ratkottaessa ja ennaltaehkäisyssä, sillä työuupumus on ryhmän tutkimustulosten mukaan lähtökohtaisesti työperäistä. Tarvitaan toimia työn arjessa, jotta ihmisiä ei vain hoideta pitkillä sairaslomilla parantamatta työoloja.
Osana valtioneuvoston vuoden 2022 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa tutkijat suosittivat yhdeksää toimenpidettä. Professori Mäkikangas oli mukana luovuttamassa raporttia sosiaaliturvaministerille lokakuussa.
Työelämän tutkimuskeskuksen ja Työterveyslaitoksen tutkimuksen perusteella keskeistä on parantaa työpaikkojen valmiuksia tunnistaa, käsitellä ja ennaltaehkäistä työuupumusta. Lisäksi tutkijat näkevät tarvetta kehittää terveydenhuollon osaamista, yhtenäistää työuupumuksen oirediagnoosikoodin käyttöä ja ehdottavat kansallisen hoitosuosituksen laatimista.
Työuupumukseen kohdistuu myös toinen Mäkikankaan johtama tutkimushanke. Työuupumuksen alkulähteillä -tutkimus päivittää työuupumustutkimuksen tavoittamaan työuupumuksen juurisyyt nykytyöelämässä ja tutkii erilaisia työuupumustyyppejä. Toisin sanoen tutkijat analysoivat, mistä eri syistä työntekijät uupuvat nykyisin.
Kokousten laatu ohittaa toteutustavan työhyvinvointitekijänä
Termi ’palaverisaatio’ kuvaa koronapandemian myötä entisestään vahvistunutta trendiä, jossa lähi- ja etäkokouksiin käytetty aika lisääntyy erityisesti asiantuntija-, tieto- ja kehittämistyössä.
Mäkikangas kertoo esihenkilöiden haastatteluista tihkuvan jo alustavia havaintoja siitä, että etäkokous on menettämässä erityisluonnettaan ja muuttumassa työelämän normaaliksi käytännöksi. Kokouksen toteutustapaa ei erotella tutkimuksessa, sillä joillakin henkilöillä työpäivä koostuu yksinomaan erilaisista kokouksista. Huomio pitääkin Mäkikankaan mukaan kiinnittää kokouksien laatuun ja kokouksien muodostamaan kokonaisuuteen.
– Läsnäkokoukset, etäkokoukset ja hybridikokoukset voivat olla joko hyviä tai huonoja sen perusteella, miten ne järjestetään ja toteutetaan. Mitä esimerkiksi tapahtuu ennen kokouksia ja etenkin niiden aikana, Mäkikangas valottaa.
Hanke tarkastelee kokemuksia työkokouksista ja niiden laadun merkitystä työhyvinvoinnille ja tuottavuudelle. Se tuottaa työuupumus-hankkeen tavoin tutkimukseen pohjautuvia ehdotuksia kokousten kehittämiseen.
Työelämän tutkimusta aidossa todellisuudessa
Tampereen yliopiston Työelämän tutkimuskeskuksesta Mäkikangas haluaa tehdä kansainvälisesti tunnetun ja entistä monitieteisemmän. Mäkikankaan mukaan työelämän tutkimuksen tulee olla lähtökohtaisesti monitieteistä, sillä vain yhden tieteenalan näkökulma jäisi vaillinaiseksi. Työelämän tutkimuskeskuksen johtavana teemana on työelämän kehittäminen ja kestävä työelämä.
– Tutkimuskeskuksen kollektiivisessa monitieteisessä osaamisessa on pitkälle kantavaa voimaa. Minulle tärkeä periaate on tutkia aitoa työelämää todellisuudessa, jossa työtä Suomessa tehdään. Tavoittelen tutkimuksella myös sitä, että saamme suomalaisten työntekijöiden ääntä kuuluviin, Mäkikangas linjaa.
Mäkikangas hyödyntää muuttuja- ja henkilösuuntautunutta tutkimusotetta. Esimerkiksi työuupumusta ei tutkita pelkästään koko väestön tasolla keskiarvoina ja yleisenä kehityksenä, vaan tutkija pyrkii löytämään erilaisia työuupumustyyppejä, kuten tietylle ryhmälle ominaisia uupumustekijöitä. Parhaillaan Mäkikangas kirjoittaa tutkimusartikkelia, jossa työuupumuksen syytekijöistä koostetaan erilaisia profiileja.
– Silloin emme katso enää, aiheuttaako esimerkiksi kiire työuupumusta, vaan kietoutuuko ilmiöön myös yhteisöllisyyden ja yksilöönkin liittyvät ongelmat. Käyttämällä useita muuttujia saamme monipuolisempaa tietoa ilmiöstä, Mäkikangas avaa.
