Professori Marita Husso: Kestävä hyvinvointi edellyttää väkivaltaan puuttumista

Sosiaalipolitiikan professori Maria Husso tutkii eriarvoisuutta ja haavoittuvuutta yhteiskunnallisina ilmiöinä. Viime aikoina professori Husso on perehtynyt erityisesti hoivatyöhön sekä arjessa ja instituutioissa kohdattavaan väkivaltaan.

Husso kehottaa puuttumaan väkivaltaan laajasti elämän käytännöissä. Arjessa väkivaltaa kohdataan usein perheissä ja lähisuhteissa. Väkivaltaan törmätään myös työelämässä ja palvelujärjestelmissä – instituutioita kannattavia asenteita ja ideologioita myöten.

– Väkivalta on vaiettu ja vaiennettu teema kaikilla tasoilla. Institutionaaliset käytännöt ylläpitävät väkivaltaa ja mahdollistavat sen sivuuttamisen. Väkivallan käyttöä perustellaan ongelmien ratkaisemisen välineenä, jolle ei nähdä vaihtoehtoja, professori Husso sanoo.

Professori Husso johtaa osahanketta ISEDA Horizon Europe -hankkeessa, jossa tutkitaan tekoälyn ja pelillistämisen hyödyntämistä lähisuhdeväkivallan torjunnassa. Hänen johtamansa tutkimusosuus tuottaa tutkimukseen perustuvat politiikkasuositukset. Euroopan laajuiset suositukset käsittelevät ennaltaehkäisyä, puuttumista sekä väkivallan raportointi- ja tutkintamenettelyjä.

Teknologian avulla ohjeistetaan väkivaltaa kohdanneita yhä useammin. Ihmisen huoleen voikin olla vastaamassa esimerkiksi chat-botti.

– Inhimilliset kontaktit ovat jatkossakin välttämättömiä, mutta tekoälyyn pohjautuvat ratkaisut voivat toimia tukena tilanteissa, joissa kaivataan tietoa ilmiöstä ja palveluista. Chatbot voi toimia tukena sekä väkivallan osapuolille että toimijoille, jotka kohtaavat väkivaltaan liittyviä ongelmia työssään, Husso toteaa.

Vähättely voi saada ihmisen epäilemään kokemustaan 

Husson mukaan naisten syyllistäminen heihin kohdistuvasta väkivallasta on yleistä. Todistamisen taakka ja häpeä tapahtumista lankeavat usein väkivallan kohteelle.

Hoivatyön käytäntöjä tutkinut Husso korostaa palvelujärjestelmän kehittämistä sekä väkivallan kohtaamiseen ja siihen puuttumiseen liittyvää koulutusta. Parhaillaan Husso johtaa tutkimusta digitaalisen väkivallan tunnistamisesta ja siihen puuttumisesta sosiaali- ja terveysalalla. 

Husson johtaman Tampereen yliopiston tutkimusryhmän ja Poliisiammattikorkeakoulun tutkimus osoitti, että naisiin kohdistuva digitaalinen väkivalta jää vakavissakin tapauksissa tunnistamatta rikokseksi. Se voi kuitenkin olla hyvin haavoittavaa, toimintaa rajoittavaa ja traumatisoivaa, eikä sitä tulisi sivuuttaa viranomais- ja palvelujärjestelmässä.

Digitaalista väkivaltaa ovat esimerkiksi vaino, uhkailu fyysisellä väkivallalla ja intiimin kuvamateriaalin levittäminen netissä ilman lupaa. Digiväkivaltaan sorrutaan myös verkkokommentoinnissa. 

Naisiin kohdistuva väkivalta on yleistä tasa-arvon maassa

Marita Husso on toiminut yliopistonlehtorina ja tutkijana Suomen Akatemian rahoittamissa hankkeissa Jyväskylän yliopistossa. Tampereen yliopistossa Husso työskenteli ennen professuuriaan apulaisprofessorina. Hänet kutsuttiin sosiaalipolitiikan professoriksi kevät-talvella 2023 Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekuntaan.

– Väkivalta on normalisoitunut sekä arjessa että kansainvälisessä politiikassa ja uutisvirrassa. Verkon tunnepohjainen vastakkaisasettelu vahvistaa toiseuttavaa suhdetta kanssaihmisiin ja ympäröivään todellisuuteen, Husso pohtii.

Professori muistuttaa Eurostatin tuoreesta kyselytutkimuksesta, jossa 33,8 prosenttia suomalaisnaisista raportoi kokeneensa fyysistä parisuhdeväkivaltaa elämänsä varrella. Luku on linjassa aiempien EU-maissa tehtyjen vastaavien tutkimusten kanssa.

– Suomi on vertailussa toisena. Suomessa, kuten muuallakin, väkivalta on merkittävällä tavalla sukupuolittunutta. Naisiin kohdistuvan väkivallan määrä on erittäin korkea, mikä on käsittämätöntä suhteessa siihen, miten tasa-arvoisessa yhteiskunnassa ajattelemme elävämme. Ristiriitaa korostaa entisestään, että käsitys suomalaisesta yhteiskunnan edistyksellisyydestä  perustuu paljolti sukupuolten tasa-arvoon, Husso analysoi. 

Vaikka Suomi on kansainvälisten velvoitteidensakin vuoksi kiinnittänyt huomiota väkivaltaan, muutos on ollut hidasta.

– Suomessa väkivalta on pitkälti asennekysymys. Tutkimustietoa on tarjolla, mutta keskustelu väkivallasta ja sen seurauksista on meillä sivuutettu ja vaiennettu.

Väkivallassa on oleellista huomioida myös niin sanottu hidas väkivalta, jota näkyy esimerkiksi luonnon tuhoamisena tai välinpitämättömyytenä suhteessa ekologisiin kriiseihin, niiden kiistämisenä.

Yhteiskunnan ongelmat eivät saa piiloutua tutkimukselta

Sosiaalipolitiikka tai laajemmin yhteiskuntapolitiikka oppialana mahdollistaa tämän päivän yhteiskunnallisiin ja sosiaalisiin ongelmiin tarttumisen myös tutkimuksessa.

Onnistutaanko tutkimuksen avulla kitkemään ongelmia?

– Ainahan se on haastavaa, sillä muutos edellyttää onnistunutta yhteiskunnallista vuorovaikutusta. Tilanne on sikäli hyvä, että meillä on tällä hetkellä hienosti toimivaa yhteistyötä väkivaltatyön ammattilaisten ja asiantuntijoiden kanssa.  

Suomessa puuttuu kuitenkin edelleen väkivaltatutkimuksen ja väkivaltatyön asiantuntijakeskittymä. Vastaavia keskuksia ja instituutteja on perustettu useita Eurooppaan, ja esimerkiksi kaikissa Pohjoismaissa sellaisia on jo runsaasti. 

– Suomessa kuljemme jälkijunassa. Väkivaltaan puuttuminen on kestävän hyvinvoinnin edellytys. On välttämätöntä, että saamme institutionaalisen tuen tutkijoiden ja väkivaltatyön asiantuntijoiden yhteistyölle. Se luo myös jatkuvuutta tutkimukselle.

Tutkijana Hussoa inspiroi halu parantaa maailmaa. Husso muistuttaa, että arjessa ja läheisissä suhteissa kohdattavaan väkivaltaan liittyviä kysymyksiä on väistelty pitkään akateemisissa keskusteluissa, vaikka väkivalta on vakava maailmanlaajuinen ongelma. 

– Asiantuntijatiedolle ja analyysille on todella tarvetta. Sillä on kiire ja sen aika on nyt.