50-vuotias kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta katsoo vahvasti tulevaisuuteen

Noin sata vuotta. Niin pitkälle ulottuu nyt koulutettavien opettajien vaikutus tuleviin sukupolviin.

– Koulutamme opettajia, jotka ryhtyvät luomaan ja kantamaan tulevaisuutta, kiteyttää dekaani Tiina Silander Tampereen yliopiston kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnasta.

Tiedekunta juhlii tänä vuonna 50-vuotissyntymäpäiviään. Silanderin mukaan se on dynaaminen, inspiroiva ja inspiroitunut viisikymppinen, joka katsoo vahvasti tulevaisuuteen niin tutkimuksessa kuin opetuksessakin.

Samaa mieltä on tutkimuksen varadekaani Tiina Soini-Ikonen.

– Meillä on todella aktiivinen, kunnianhimoinen ja intohimoinen tutkimusyhteisö. Sekä tutkimuksen laatu että määrä ovat kasvaneet hienosti viime vuosina.

Tiedekunnassa on aloittanut uusi, nuorten professorien sukupolvi, joka on tuonut mukanaan uudenlaisia, monitieteisiä tutkimusteemoja. Sellaisia ovat esimerkiksi pelillisyys, ympäristökysymykset ja monikulttuurisuus kasvatuksessa.

Koulutuksen varadekaani Jyri Lindén kertoo, että uudet tutkimusteemat välittyvät vahvasti myös opetuksen sisältöihin. Toisaalta opetuksessa näkyvät tiedekunnan juuret kriittisessä, yhteiskunnallisessa ajattelussa.

– Tämä heijastuu tavassamme katsoa asioita, vaikka kurssinimikkeet voivat olla samoja kuin muualla.

Tutkimusta ja opetusta lähellä arkea

Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnan muodostavat kolme yksikköä, joilla on omat, selkeät tehtävänsä.

Tampereen yliopiston normaalikoulu eli Norssi toimii yliopistollisena harjoittelukouluna tuleville opettajille. Siellä tehdään myös aktiivista tutkimus-, kokeilu- ja kehittämistoimintaa, joka on hyödyksi kaikille opettajille.

– Normaalikoulu osallistuu vahvasti tulevaisuuden opetuksen ja pedagogiikan kehittämiseen. Se tapahtuu nykypäivän arjessa, tavallisten koululaisten parissa, jotka haastavat ja palkitsevat opettajia joka päivä, Tiina Silander kuvailee.

Kielikeskus järjestää tutkintoihin kuuluvat viestintä- ja kieliopinnot kaikille yliopiston yli 22 000 tutkinto-opiskelijalle. Kasvatustieteiden yksikkö keskittyy puolestaan kasvatustieteelliseen tutkimukseen ja opetukseen.

Yhteistyö kentän kanssa on tiivistä, ja esimerkiksi tulevien varhaiskasvatuksen opettajien harjoittelu tapahtuu yli 150 päiväkodin kumppanuusverkostossa. Tiina Soini-Ikosen mukaan tiedekunta onkin vahvasti kiinni todellisuudessa, jota siellä tutkitaan.

– Emme pyöri vain akateemisissa pilvilinnoissa, vaan katseemme on hyvin avara.

Jyri Lindén huomauttaa, että myös poliittisten päätösten kriittinen analyysi ja perusteltujen argumenttien esittäminen ovat kasvatustieteessä tärkeässä roolissa. Se voi tarkoittaa esimerkiksi koulujen ”digiloikan” tarkastelua kriittisesti.

– Tälle tiedolle on aina tarvetta, mutta se ei ole aina muodissa, hän sanoo.

Maailma muuttuu, niin myös kasvatustiede

Varhaiskasvatuksen emeritaprofessori Kirsti Karila näkee, että yhteiskunnan muutokset ovat heijastuneet vuosikymmenten aikana kasvatustieteiden tutkimukseen ja opetukseen. 

– Kun maailma on muuttunut, se on muuttanut myös kysymyksenasetteluja, joita on ollut olennaista tutkia.

Esimerkiksi varhaiskasvatuksessa on tutkittu vuosien varrella opettajien asiantuntijuuden kehittymistä ja ammatillisuutta. Myöhemmin tärkeiksi tutkimusaiheiksi ovat nousseet esimerkiksi eriarvoisuuden ja yhdenvertaisuuden kysymykset.

Kasvatustieteen tutkimus ei ole Karilan mukaan jäänyt vain akateemisiksi julkaisuiksi, vaan se on vaikuttanut vahvasti sekä opetukseen että yhteiskuntaan.

–  Tiedekunnalla on luontevat yhteydet työelämään, mikä on helpottanut tutkimustiedon viemistä arjen käytäntöihin. Toisaalta työelämän ajankohtaiset haasteet ovat välittyneet yhteistyön kautta tutkimukseen ja opetukseen.

Tutkimustietoa on välitetty ja välitetään edelleen aktiivisesti myös poliittiseen päätöksentekoon. Tiedekunnan toimijat osallistuvat esimerkiksi erilaisiin lainsäädäntöhankkeisiin ja opetussuunnitelmien kehittämiseen.

Kuva: Raimo Nieminen / Tampereen yliopiston arkisto

Kaikkia näkökulmia tarvitaan

Kasvatustieteen tutkimus ja opetus on ollut Tampereen yliopistossa perinteisesti monitieteistä. Pedagogisen ja kasvatuspsykologisen lähestymistavan lisäksi siinä ovat painottuneet sosiologiset ja kasvatusfilosofiset näkökulmat sekä elinikäinen oppiminen.

– Kaikkia näkökulmia tarvitaan, koska kasvatustieteen ilmiökenttä on niin monitahoinen, Kirsti Karila korostaa.

Viime vuosina yhteistyö myös muiden tieteenalojen kanssa on lisääntynyt. Tätä kehitystä tulisi Karilan mielestä jatkaa. Esimerkiksi yhteiskunnallisen nuorisotutkimuksen ja kasvatustieteellisten näkökulmien yhdistäminen voi avartaa ajattelua ja tuoda synergiaetuja.

Tarve alan tutkitulle tiedolle on suuri, ja se vain kasvaa tulevaisuudessa.

– Meillä on paljon oletuksia kasvatuksesta, ja samalla yhteiskunta on vahvassa muutoksessa. On tavattoman tärkeää, että tutkimustieto tuo syvällistä ymmärrystä lasten ja nuorten elämästä.

Kasvatustiede voi tarjota vastauksia myös työelämässä oppimisen ja ihmisenä kehittymisen kysymyksiin. Karila on huolestunut esimerkiksi suvaitsemattomuuden kulttuurista, joka on vallannut alaa Suomessa.

– Kasvatus on mahdollisuus rakentaa maailmaa, jossa opimme ymmärtämään toisenlaisia ihmisiä ja sitä, että maailma on moninainen, hän pohtii.

Teksti: Virpi Ekholm