Terveys edistyy osana yhteiskuntaa
Tieteenala pyrkii ymmärtämään terveyteen vaikuttavia tekijöitä ja vaikuttamaan aktiivisesti niihin yhteiskunnassa. Pisimpään ala on toiminut Tampereen yliopistossa kansanterveystieteenä, jonka lähiyhteisönä on ollut Kauppi vuodesta 1972.
Professori Anssi Auvisen yhtenä tutkimuskohteena on syöpäepidemiologia, ja hän toimii myös eturauhassyövän tutkimuskeskuksen johtajana. Gerontologian professori Jenni Kulmala tutkii ikääntyneiden terveyttä. Viime aikoina hän on keskittynyt erityisesti muistisairauksiin yhteiskunnassa.
Tampereella kansanterveystiede painottuu erityisesti terveyden edistämiseen, gerontologiaan ja epidemiologiaan.
Tutkimuksella on julkilausuttu tavoite vähentää terveyden eriarvoisuutta.
– Väestötason tarkastelu on ainoa tapa, jolla tavoitamme terveyserot yhteiskunnassa. Kun otamme tarkasteluun riittävän suuria ryhmiä, alamme nähdä esimerkiksi eroja elintavoissa, Auvinen sanoo.
Tutkimuksen avulla arvioidaan terveydenhuollon käytäntöjä ja tuotetaan uutta tietoa päätöksenteon pohjaksi niin politiikkaan kuin terveydenhuoltoon.
Muistisairaat ansaitsevat paikan yhteiskunnassa
Kulmala kertoo saaneensa tieteelliseen ajatteluunsa uusia aineksia yhteiskuntatieteiden tiedekunnan profiilista.
– Koen, että osana yhteiskuntatieteitä tutkimusprofiilini on laajentunut kattamaan laajemman kokonaisuuden. Ihminen piirtyy esiin koko elämänsä, lähiympäristönsä ja sosiaalisessa verkostossa toimimisen kautta.
Sosioekonomisista tekijöistä matala koulutus ja heikot elintavat vaikuttavat tutkitusti muistisairauksien riskiin. Tutkimus on osoittanut eroja myös palveluihin hakeutumisessa ja siinä, miten terveyspalveluja käytetään.
– Muistidiagnostiikkaankin hakeutuvat todennäköisesti koulutetummat, jotka tietävät palveluista tai jolla on vahvempi sosiaalinen verkosto, Kulmala sanoo.
Parannettavaa riittää myös ihmisten asenteissa. Kulmalan mukaan muistisairauksia ei nähdä samanlaisina kansansairauksina kuin diabetesta tai sydän- ja verisuonisairauksia, vaan edelleen sairauksiin liittyy stigmaa.
– Henkilön kerrottua vasta varhaisvaiheen sairausdiagnoosista aletaan jo ajatella, pystyykö ihminen enää elämään muiden mukana. Saatetaan kyseenalaistaa henkilön paikka yhteisössä. Diagnoosistaan kertonut ihminen ei enää esimerkiksi kelpaa myyjäisten pöydän taakse muiden joukkoon, Kulmala avaa.
Professori Kulmalan tuorein tutkimushanke kohdistuu suomalaisten omaishoitajien terveyteen ja hyvinvointiin. Osa toimii omaishoitajana ilman virallista asemaa ja on itsekin iäkäs ihminen läheisensä tukena. Omaishoitajien oma terveys saattaa raskaan elämäntilanteen vuoksi olla vaarassa. Kulmala pitää tärkeänä, että sekä muistisairaiden ja omaishoitajien ääni pääsee kuuluviin ja että terveyden edistämisen käytäntöjä parannetaan.
Seulontapäätösten on perustuttava tutkittuun tietoon
Eturauhassyövän seulontatutkimus on hyvä esimerkki kansanterveystieteen väestötason tarkastelusta.
– Päätökset seulonnoista eivät ole potilastason kliinisiä päätöksiä, vaan nimenomaan terveyspolitiikkaa ja koskevat koko väestöä, Auvinen sanoo.
Auvinen korostaa tieteen tuottamaa näyttöpohjaa terveydenhuollon interventioissa ja terveyspolitiikan pohjana. Tutkijoiden rooliin kuuluu esimerkiksi toimia asiantuntijoina eduskunnan valiokuntakuulemisissa.
Kanta seulontaan määrittyy vahvasti yhteiskuntien ja terveydenhoitojärjestelmien eroista käsin.
– Keski-Euroopassa monet urologit kannattavat väestötason seulontaa. Maiden painotus yksityiseen terveydenhuoltoon johtaa malliin, jonka lähtökohta on siinä, että toiminnan laajentaminen on hyödyllistä palvelun tuottajan kannalta. Koko terveydenhuoltojärjestelmän resurssien tehokas käyttö ja väestötason vaikutukset eivät aina ole prioriteetti, Auvinen toteaa.
Tutkimuksen on kuitenkin punnittava, ylittävätkö seulonnan hyödyt haitat, joita väistämättä seuraa syöpien toteamisesta. Osa eturauhassyövistä on merkityksettömiä, sillä ne eivät etene hoitamattomanakaan oireiseen vaiheeseen. Hyväennusteisen syövän hoitaminen ei siis tuota hyötyä, mutta itse hoito aiheuttaa silti elämänlaadun haittoja potilaalle.
Auvinen muistuttaa, että seulonnan päätavoitteena on aina vähentää kuolleisuutta.
Vaikuttaminen on Tampereella toivottavaa
Yhteiskuntatieteiden tiedekunnan ja Tampereen yliopiston monialaisuus tarjoaa terveyden tutkimukseen uusia näkökulmia ja yhteistyömahdollisuuksia.
Professori Kulmala sanoo, että Tampereen yliopisto ja tiedekunta mahdollistavat hyvin yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen. Kulmala itse toimii Muistiliiton puheenjohtajana.
– Yhteisö kannustaa muuhunkin kuin vain tieteelliseen julkaisemiseen. Vaikuttaminen on sallittua ja toivottavaa. Ja Tampereen yliopistossa vaikuttavuutta oikeasti tehdään, eikä vain puhuta siitä.
Monialaisesta yhteistyöstä esimerkkinä on Tampereen yliopiston profilaatioala Yksilöiden ja yhteiskuntien sopeutuminen pitkäikäisyyteen (Profi 7), jossa tutkitaan monitieteisesti pitkäikäisyyttä ja sen yhteiskunnallisia vaikutuksia. Pitkää elämää käsitellään esimerkiksi terveyden edistämisen, elinikäisen oppimisen, kulttuurin muutoksen, ympäristöjen, työelämän, sosiaaliturvan ja -vakuutusten sekä historian näkökulmista. Gerontologian professori Anu Sirenin johtamaan profilaatioalaan osallistuu useiden tiedekuntien tutkijoita.
Profilaatioalana on lisäksi Terveyden datatiede, joka sai rahoituksen aiemmasta PROFI6-hausta.
Tampereella toimivat myös eturauhassyövän tutkimuskeskus, gerontologian tutkimuskeskus (GEREC) sekä ikääntymisen ja hoivan huippuyksikkö (yhdessä Jyväskylän yliopiston kanssa). Tampereen yliopisto sai viime vuonna Maailman terveysjärjestön yhteistyökeskuksen, joka sijoittuu yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa terveystieteisiin.
