RETARA-sovellusprojekti on talotekniikan tutkinto-ohjelmien kruununjalokivi: poikkitieteellistä opiskelua opettajien, alumnien ja mentorien tuella
Aidontuntuinen rakennuksen suunnitteluprosessi antaa rehellisen kosketuksen työelämässä vaadittuihin yhteistyötaitoihin. Ryhmässä on mukana LVI-talotekniikan ja sähköisen talotekniikan opiskelijoita sekä tulevia rakennusarkkitehtejä, restonomeja ja rakennusinsinöörejä.
− Iso yhteinen simulointiharjoitus poikii ison, toimivan kokonaisuuden ja kehittää kykyä tehdä yhdessä. On positiivista, että opiskelijat ovat itse toivoneet kaikkien kurssien yhteistä harjoitustyötä, taustoittaa LVI-talotekniikan tutkintovastaava ja projektikurssin vetäjä Antti Mäkinen.
Alumnit ja työelämämentorit arvostavat projektitoteutusta
RETARA-nimi tulee sanoista restonomi, talotekniikka ja rakennusarkkitehti. Yhdessä toteutuksessa on 150−170 opiskelijaa, jotka jakautuvat 14−15 pienryhmään. Jokainen ryhmä sopii itse askelmerkit etenemiseen ja tuottaa oman tietomallinsa. Vuosittain mukana on vaihtuva määrä opettajia. TAMK palkitsi sovellusprojektin vuoden 2018 pedagogisena tekona.
Simulointiprojektista on monenlaista hyötyä opiskelijoille, kun he pääsevät harjoittelemaan keskeisten yhteistyökumppaneiden kanssa jo koulussa. Alumnitkin ovat kiitelleet yhteistä suunnitteluprosessia.
– He ovat huomanneet sen arvon työelämässä, ja muistavat aina opiskelijoille mainita projektityöstä karttuneen kokemuksen, Mäkinen toteaa tyytyväisenä.
Työelämämentorit ovat pääosin talotekniikan alan yrityksistä. LVI-tekniikan lehtori ja projektikurssin toinen vetäjä Jussi-Pekka Juvela arvostaa mentorien antamaa käytännönläheistä tukea.
− Mentorimme ovat kokeneita suunnittelijoita ja suunnittelupäälliköitä. He mentoroivat koko porukkaa ja pienempiä ryhmiä. Ammattimentoritkin kehuvat tätä systeemiä toimivaksi. Opiskelijat konsultoivat myös edellisen ja seuraavan vuoden opiskelijoita, joten mentorointia tapahtuu moneen suuntaan.
Opiskelijat keräävät kaikki opit talteen työelämää varten
Sähköistä talotekniikkaa opiskelevalle Juho Kattaiselle ja LVI-talotekniikan opiskelija Paavo Koskiniemelle RETARA-projekti oli positiivinen kokemus, vaikka he eivät alussa tienneetkään, mihin olivat ryhtymässä. Edessä näkyi vain paljon työtä.
− Tekemistä ja oppimista selkeytti, kun kaikkien kurssien harjoitustyöt tehtiin samaan kohteeseen samalla työryhmällä, summaavat opiskelijat.
He pääsivät maistamaan työelämän kiirettäkin. Proaktiivinen asenne kehittyi, kun samaan aikaan hallinnoitiin montaa projektia ja huomioitiin yhdessä tekniikan tilantarpeet. Työelämämentorit toivat positiivisen mausteen. Opiskelijat arvostavat myös monialaista verkostoitumista ammatillisen oppimisen lisäksi.
− Sain verkostooni uusia tuttuja, jotka ovat todennäköisesti tulevia kollegoita. Oli todella hyvä, että koulu tarjosi mahdollisuuden REVIT-sovelluksen harjoitteluun ja tietomallien yhteensovittamisohjelmien hyödyntämiseen. Näistä opeista on työelämässä paljon hyötyä, kiittää Koskiniemi.
Opiskelijatiimit elävät ja hengittävät samaa kohdetta, josta syntyy isompaa ja isompaa
Simuloitu prosessi on pitkä. Menee puolitoista vuotta, että tekniikka saadaan suunniteltua. Opintojaksot on koordinoitu tukemaan päiväkodin suunnitteluprosessin etenemistä. Väliseminaari pidetään englanniksi, ja kevään loppuseminaarissa ryhmät esittelevät tietomallinsa.
− Kun homma saadaan päätökseen, seuraava vuosikurssi aloittaa. Päiväkotiprojekti tulee heillä varmasti jo korvista, mutta he oppivat sen pintaa syvemmältä, kun samaa kohdetta eletään ja hengitetään, Juvela summaa.
Simulointiprojektin koordinointi on iso voimainponnistus
Suunnitteluharjoitusta on tehty pitkään talotekniikan sisäisenä yhteistyönä. Ajan myötä se on laajentunut.
− Ensin mukaan tulivat rakennusarkkitehdit, jotka suunnittelivat tilan. Sitten pyysimme restonomit käyttäjän edustajaksi. Opiskelijoista syntyy pikkuhiljaa isompaa ja isompaa. Kun arkkitehdit ovat suunnitelleet tilan, otamme rakennesuunnittelijat mukaan, Mäkinen kertoo.
Iso projekti on opettajillekin vaativa. Projektia pyörittää opettajien iskuryhmä, joka sopii opiskelijoiden yhteisten tehtävien aikataulut. Konseptiin tuodaan uusia mausteita vuosittain, joten opettajatkin innostuvat aiheesta aina uudelleen.
− Joka vuosi on uudet ihmiset. Saamme lisää kehitettävää ja viilaamme tätä paremmaksi. Parhaillaan pohdimme sitä, miten simulaatioita voisi tarkastella VR- ja AR-laseilla tai TAMKin Sote Virtual Labin 360-sylinterissä. Virtuaaliympäristössä opiskelijat pääsisivät eläytymään suunnittelemaansa tilaan toden teolla, Juvela kuvailee.
”Tämä on hyvin poikkeuksellista tässä laajuudessa”
TAMKissa nähdään projektin arvo opiskelijoille ja opettajille. Mäkinen arvostaa sitä, että talossa halutaan tehdä tämäntyyppinen toteutus ja antaa siihen resursseja. Sähköisen talotekniikan tutkintovastaava Aki Kortetmäki on samaa mieltä.
− RETARA on meidän kruununjalokivemme, mutta työskentelemme poikkitieteellisesti myös sähkö- ja LVI-puolen yhteensovitetuissa harjoitustöissä eri kurssitoteutuksilla. Tulemme pois siiloistamme.
Kortetmäki kertoo muiden ammattikorkeakoulujen kollegoiden ihmettelevän, miten näin ison ja yli alojen ulottuvan sovellusprojektin toteuttaminen on ylipäätään mahdollista. Mäkinen kuvailee pitkää prosessia.
− Projekti on ensin saatava opetussuunnitelmatasolle. Sitten hankimme opettajaresurssit, teemme tilavaraukset, suunnittelemme lukujärjestykset ja viestimme eri suuntiin, jotta projekti vastaa opintopisteitä ja tavoitteita. Monta uutta linjaustahan tässä on tehty vuosien aikana, Mäkinen hymähtää.
”Oppia työelämää varten kertyy väkisinkin”
Opiskelijoita haastetaan monitahoisesti projektityön aikana.
− Kuvitelmat karisevat sen suhteen, että työelämässä kaikki menee sormia napsauttamalla. Toisinaan tietomallit eivät istu toistensa päälle, ja joskus tulee kitkerääkin palautetta, joka lisää opiskelijoiden tuskaa. Vastoinkäymisistä myös oppii ja karaistuu, näin ovat alumnimmekin kertoneet.
Juvela muistuttaa lähtökohdista ja realiteeteista.
− Opiskelijat harjoittelevat tässä kursseilla opittua teoriaa. Joskus he huomaavat vasta myöhemmin, että jokin ei toimi. Se on oppimista. Toisinaan harjoitustyön suola onkin, että sitä ei rakenneta oikeasti.
Hän antaa tunnustusta opiskelijaryhmille sitoutumisesta ja sinnikkäästä suunnittelutyöstä.
− Kun on tämän simulointiprojektin tehnyt, niin oppia työelämää varten on väkisinkin kertynyt. Kenties päiväkodin suunnittelutyö voi tulevaisuudessa mennä niin, että jokin kunta tilaisi sen oikeasti. Tämä porukka osaisi sen kyllä tehdä.
Lisätiedot:
Antti Mäkinen
Tutkintovastaava
Lehtori
Rakennettu ympäristö ja biotalous
Tampereen ammattikorkeakoulu
antti.j.makinen [at] tuni.fi (antti[dot]j[dot]makinen[at]tuni[dot]fi), 050 571 7722
Teksti: Hanna Ylli
Kuvat: Aki Kortetmäki
