Sushia syödään, vaikka ei huvita – statuskilpailu vaikuttaa ruokavalintoihin

Japanilaisesta ruokakulttuurista noussut sushi on mielipiteitä jakava ruokalaji. Tutkijatohtori, sosiologi Taru Lindblom Tampereen yliopistosta ja Helsingin kaupunginkanslian erikoistutkija Pekka Mustonen tutkivat sushimieltymyksiä Helsingin kaupungin tietokeskuksen vuonna 2013 keräämästä aineistosta. Vastaajista lähes 70 prosenttia oli käynyt syömässä sushia ravintolassa, vaikka vain 65,5 prosenttia kertoi pitävänsä sushista. Tutkijoita alkoi askarruttaa kysymys siitä, miksi osa ihmisistä käy sushiravintolassa vastoin makuaan.

Etenkin naiset syövät vastoin makuaan

Japanissa vanhemmat sukupolvet pitävät yllä sushiperinteitä ja käyvät sushiravintoloissa. Lindblomin ja Mustosen tutkimuksen mukaan Suomessa taas nuori ikä ja korkeat tulot ennustavat sushista pitämistä. Myös koulutus on yksi sushimieltymysten selittäjistä.

Sushimakunsa kannalta epäjohdonmukaisimmin käyttäytyy 30–34-vuotiaiden ikäluokka. Niin kutsuttu luova luokka ja epäselvästi luokkajakoon sijoittuvat syövät todennäköisimmin sushia makunsa vastaisesti.

Erityisesti hyvin ansaitsevat naiset ovat todennäköisimmin taipuvaisimpia syömään vastoin makuaan sushiravintolassa. Heidän vastakohtansa muodostuu matalien tuloluokkien miehistä, jotka eivät mistään syystä menisi sushiravintolaan.

Sushi ilmentää hyvän maun rajoja

Sushista pitäminen ja sen vastentahtoinen syöminen ovat tutkijoiden arvion mukaan merkki halukkuudesta samaistua johonkin tiettyyn sosioekonomiseen ryhmään ja halusta noudattaa ryhmälle ominaiseksi koettua elämäntyyliä. Erityisen selvästi se näkyy tutkimuksen mukaan epäselvässä ammattiasemassa toimivien sekä hyvätuloisten naisten ryhmissä, joissa korostuvat kulttuurisen kuulumisen tarve ja oman paikan hakeminen.

– Analyysimme keskeisin tulos on, että sushista pitäminen mukailee selvästi luokkarakenteita ja ilmentää selkeästi hyvän maun rajalinjoja, Taru Lindblom kertoo.

Sushista pitäminen kertoo hierarkkisesta paikastaan epävarmojen ryhmien hyvästä kulttuuritahdosta. Sushiravintoloissa käyminen heijastaa tarvetta käyttäytyä sosiaalisesti hyväksi katsotulla tavalla asemaan liitetyn hyvän makustrategian mukaisesti. Hyvää kulttuuritahtoa ilmenee erityisesti naisten joukossa.

Suorittavalla luokalla, alimmalla tuloluokalla ja vain peruskoulun käyneillä vastaajilla ei ollut tarvetta käydä sushiravintolassa esittämässä hyvää makua. Hyväksyttävän sushimaun ilmentäminen näkyy tutkijoiden mukaan statusangstina lähinnä kamppailevan keskiluokan joukossa.

Pikaruoka on inhokki, kotiruoka suosikki

Taru Lindblom ja Pekka Mustonen tutkivat ihmisten ruokamieltymyksiä myös laajemmin. Pohjana oli sama aineisto kuin sushitutkimuksessa.

Tutkijat kokosivat 19 ruokatyypin listan ja pyysivät vastaajia kertomaan, mistä niistä he tykkäävät ja mitä inhoavat. Eniten tykkäyksiä keräsi kotiruoka, seuraavina tulivat italialainen keittiö ja Välimeren ruoka.

– Katsoimme erityisesti ruokiin kohdistuvien inhojen olevan teoreettisesti relevantti tutkimuskohde. Tutkimuksissa on toistuvasti havaittu, että inhon osoittaminen kertoo sosiaalisesta statuksesta selkeämmin kuin makurepertuaari, Lindblom sanoo.

Inhokkien joukossa ylivoimainen ykkönen oli pikaruoka. Seuraaviksi tulivat venäläinen keittiö ja amerikkalainen tex-mex-ruoka.

Inhokkien ja suosikkien listat eivät olleet kuitenkaan toistensa peilikuvia. Sushi, afrikkalainen ruoka ja korealainen keittiö eivät olleet kovin tykättyjä, mutta eivät ne herättäneet myöskään suurta vastustusta. Tutkijat pitävät yhtenä syynä sitä, että nämä ruuat eivät ole kovin tunnettuja Suomessa. Näiden ruokatyyppien voi olettaa tulevaisuudessa nousevan kulinaariseen kaanoniin, koska niistä pitävillä oli selkeästi keskimääräistä korkeampi koulutus.

Koulutus, ikä ja sukupuoli selittävät ruokamakua

Ikä ja koulutus vaikuttavat ruokamakuun. Mitä vanhempi vastaaja oli, sitä enemmän inhokkiruokia hänellä oli. Mitä korkeampi koulutus taas oli, sitä vähemmän oli inhokkiruokiakin.

Ikä näkyy selvimmin penseänä suhtautumisena etniseen ruokaan ja pikaruokaan. Korkeimmin koulutetut inhoavat eniten pikaruokaa ja amerikkalaista ruokaa.

Kaupunkilaisilla ja naisilla on muita vähemmän ei-tykkäyksiä. Ammattiryhmä vaikutti niin, että ns. luova luokka oli salliva mutta palveluammatteihin kuuluvilla inhokkeja oli enemmän.

Tulotaso vaikuttaa etenkin suhtautumiseen sushia kohtaan. Mitä pienemmät tulot, sitä todennäköisemmin ihminen inhoaa klassista kulinarismia sen kalleuden vuoksi. Amerikkalaisen ja tex-mex-ruuan karsastaminen liittyy tuloihin, mutta pikaruuan inhoaminen ei liity.

Miehet suhtautuvat naisia torjuvammin kulinaariseen kaanoniin mutta pikaruokaa he eivät torju yhtä usein kuin naiset. Miehet ovat yleisesti ottaen naisia suvaitsevaisempia ruokavalinnoissaan.

Valikoitu inho kuuluu hyvän maun asetelmaan

Tutkimustulokset eivät täysin vastaa oletusta siitä, että hyvin toimeentulevat olisivat ruokamakunsa puolesta muita suvaitsevaisempia. Ylimmän statuksen ryhmät, erityisesti hyvin koulutetut, osoittautuivat hyvin valikoiviksi siinä, mistä ruokalajeista he eivät pidä. Ammattiryhmä vaikutti jopa oletettua vähemmän.

– Kulttuuriset kaikkiruokaiset ovat hyvin monipuolisia kuluttajia, mutta teorian mukana tulee olettama, että kaikkea ei pidä kuluttaa, vaan hyvää makua pitää osoittaa huolellisesti valikoiduin inhoin. Eli inhoaminen on hyvin kapea-alaista, mutta sitä tarvitaan, jotta vankkaa makuaan pystyy perustelemaan, Taru Lindblom selventää.

Kategorisesti suvaitsevaiset ovat ylimmän statuksen ryhmien vastinpari. Heidän makunsa ei ole ”tarpeeksi hyvä”, jotta he osaisivat tehdä valintoja, joten siitä syystä he varmistelevat ja valitsevat kaiken – eivätkä siis inhoa mitään ja näin ollen ovat kategorisesti hyväksyviä. He välttelevät inhon osoittamista loppuun saakka.

Joissakin tapauksissa korkeammat sosiaaliryhmät löysivät enemmän ruokainhokkeja kuin alemman ryhmän vastaajat. Tutkijoiden mukaan hyvä kulttuuritahto, cultural goodwill, on syynä siihen, että vähemmän koulutetut eivät suhtaudu kovin negatiivisesti eri ruokalajeja kohtaan.

Urbaanin Suomen ylimmille luokille näyttää käyvän mikä hyvänsä paitsi raskas ruoka. Sen seurauksena pikaruoka ja perinteinen keittiö eivät ole heidän suosiossaan.

Nuoret ovat suvaitsevaisia

Kyselyn nuoret vastaajat ovat tutkijoiden mukaan yleisesti ottaen hyvin suvaitsevaisia sen perusteella, että heillä oli paljon vähemmän inhokkiruokia kuin suosikkeja. 29 prosentilla vastaajista ei ollut lainkaan inhokkeja.

Ruokaan suvaitsevaisesti suhtautuvat eivät aiempien tutkimustulosten vastaisesti muodosta tutkijoiden mukaan mitään uutta kaikkiruokaisten kulttuurieliittiä vaan pikemminkin he ovat ihmisiä, joilla on eniten hyvää kulttuuritahtoa ja he osaavat jäljitellä sosiaalisesti arvokkaita makuja.

Suomalaisten makuja tutkimassa

• Taru Lindblom jatkaa ruoka-aiheisia tutkimuksiaan Suomen Akatemian rahoittamassa, professori Semi Purhosen johtamassa DYNAMICS-tutkimushankkeessa, jossa hän analysoi Kulttuuri ja vapaa-aika Suomessa 2018 -kyselyn tuloksia. Tässä hankkeessa on lisäksi tekeillä vuonna 2014 ilmestyneen Suomalainen maku -teoksen jatko-osa, joka perustuu uuteen aineistoon ja vuoden 2007 vertailumateriaaliin.
• Taru Lindblom ja Pekka Mustonen: Sushiin kohdistuva maku, kulinaarinen pääoma ja hyvä kulttuuritahto. Kulttuurintutkimus 33/2016.
• Taru Lindblom ja Pekka Mustonen: ‘Anything but heavy meal’ – Culinary dislikes and patterned intolerance among the young urban Finns. Sage Journals 2019.