Tampereella keskustellaan kestävästä kriminaalipolitiikasta
Lapsena kaltoinkohtelua kokeneet syyllistyvät muita lapsia todennäköisemmin myöhemmin elämässään rikoksiin. Kehityskulun myötä lapsille suunnatuissa palveluissa ilmenee siirtymä, jossa lapset nähdään aluksi riskissä olevina ihmisinä ja tämän jälkeen itse riskin tuottajina. Tanskalainen professori Peter Fallesen väittää, että palvelujärjestelmä ei ole silloin onnistunut tehtävässään, kun valtaosa rikoksilla oirehtivista nuorista on jo tuttuja asiakkaita esimerkiksi lastensuojelun palveluissa.
Fallesen perustaa väitteensä tanskalaisiin tutkimuksiin, joita hän esittelee Kriminologian tutkimuspäivien yhtenä pääpuhujana Tampereen yliopistossa.
Kriminologian päivät keräävät Tampereen yliopistoon 31.10–1.11 yhteensä 250 ihmistä keskustelemaan kriminologisesta tutkimuksesta. Päivien teemana on "Tieto, toiminta ja yhteistyö: kohti kestävää kriminaalipolitiikkaa". Tapahtumassa korostetaan yhteiskunnan ja yksilön hyvinvointia sekä vuoropuhelua, jota käydään tutkimuksen, sosiaali- ja terveyspalveluiden ja kolmannen sektorin välillä.
Vaikka professori Fallesenin tutkimukset eivät perustu suomalaiseen aineistoon, uskoo päivien järjestämisestä vastaava kriminologian ja kriminaalipolitiikan professori Noora Ellonen niiden vastaavan hyvin Suomen tilannetta. Ellosen mukaan myös Suomessa on tarkasteltava kriittisesti lastensuojelun ja muiden rikoksia tehneille nuorille palveluita tuottavien tahojen vaikuttavuutta.
– Tehokas rikoskäyttäytymisen ehkäisy vaatii tukipalveluilta nykyistä varhaisempaa ja kokonaisvaltaisempaa puuttumista. Se tarkoittaa lasten suojelemista, mielenterveyden tarpeiden huomioimista sekä muille ja itselle vahingollisen käyttäytymisen vähentämistä samanaikaisesti, sanoo professori Ellonen Tampereen yliopistosta.
Nuoret henkirikoksen uhrit jakavat usein sosiaalisen ympäristön rikoksen tekijän kanssa
Suomessa on viime aikoina kuollut vuosittain väkivallan seurauksena keskimäärin 13 alle 30-vuotiasta (18– 29 v.) nuorta. Tutkijatohtori Iina Sahramäki Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutista haastatteli tutkimuksessaan nuorten henkirikoksen uhrien omaisia.
Läheisten jakamat uhrien elämäntarinat kuvaavat teini-iän haasteita, aikuisuuteen astumisen epävakautta sekä haparointia tuen vastaanottamisessa ja saamisessa. Tutkimuksen havainnot viittaavat siihen, että uhrien elämäntyyli on johdattanut heidät samaan sosiaaliseen ympäristöön henkirikoksen tekijän kanssa.
– Mikään ei poista henkirikoksen tekijän loputonta vastuuta teostaan. Voimme kuitenkin ennaltaehkäistä vakavaa väkivaltaa kokonaisvaltaisemmin, jos ymmärrämme paremmin myös uhrin elämänpolkuja, jotka kuljettivat hänet samaan paikkaan väkivallan tekijän kanssa, Sahramäki sanoo.
Sahramäen tutkimus on osa Ulos epätoivosta -tutkimushanketta, jossa etsitään ratkaisuja nuorten huumekuolemien, itsemurhien ja vakavan väkivallan vähentämiseksi.
Tekoälypohjaiset chattibotit voivat madaltaa väkivaltaa kokeneiden kynnystä hakea apua
Hanna Mielismäen väitöskirjan alustavat tulokset osoittavat, että chattibotit sopivat ensivaiheen tukijärjestelmäksi väkivaltaa kokeneille ja täydentäväksi työkaluksi ammattilaisille. Niitä voidaan hydyntää väkivallan tunnistamiseen. Mielismäki tutkii väitöskirjassaan digitalisaation ja tekoälyn hyödyntämisen eettisiä kysymyksiä väkivaltatyön palvelujärjestelmässä.
Lähisuhdeväkivallan kokemusasiantuntijat sekä väkivaltatyön ja rikosprosessin asiantuntijat pitävät keskustelevaa tekoälyä viranomaisten palvelukontakteja vakaampana, systemaattisempana ja objektiivisempana. Viranomaisten palvelukohtaamisissa asiantuntemus sekä mahdollisuudet tunnistaa ja puuttua väkivaltaan nähtiin puutteellisina.
Mielismäen tutkimuksen mukaan tekoälyn kanssa asioinnista nähtiin kuitenkin puuttuvan oleellisia elementtejä, kuten kokonaisvaltainen tilannearvio, väkivallan dokumentointi ja turvaverkoston muodostaminen.
– 24/7 chatbotit eivät mitenkään siis korvaa viranomaiskontakteja väkivaltatyössä. Ne voivat kuitenkin toimia merkittävänä tiedon välittäjänä ja tukena sekä väkivaltaa kokeneille että heitä työssään kohtaaville, toteaa Mielismäki.
Mielismäen tutkimus on osa ISEDA EU Horizon -hanketta, jossa on mukana yhdeksän Euroopan maata ja 15 osahanketta. Hankkeessa tutkitaan ja kehitetään pelillistämistä ja tekoälyä hyödyntäviä ratkaisuja väkivallan vastaiseen työhön.
Tutustu Kriminologian päivien ohjelmaan ja esitysten abstrakteihin
Lisätietoa:
Tutkimuspäivistä ja kriminologiasta: Noora Ellonen, noora.ellonen [at] tuni.fi, 050 318 2509
Tutkimusten tekijöiltä aiheistaan:
Iina Sahramäki, iina.sahramaki [at] helsinki.fi, 029 412 0870
Hanna Mielismäki, hanna.mielismaki [at] tuni.fi, 050 576 2521
