Digitaaliset ratkaisut voivat parantaa terveydenhuoltoa – kunhan potilas ei unohdu
Ärsyttävä köhä on vaivannut jo monta viikkoa. Pitäisiköhän vielä jatkaa itsehoitoa vai mennä lääkäriin?
Jos olet ollut vastaavassa tilanteessa jonkin vaivan kanssa ja klikkaillut itsesi omaolo.fi-sivuston oirearvioon, olet hyödyntänyt terveydenhuollon digitaalista sovellusta.
Terveydenhuollon resurssit ovat rajalliset, joten ratkaisuja hoitotyön tehokkaaseen rullaamiseen etsitään myös digitalisaation puolelta. Tekoäly ja sovellukset ovat trendikkäitä, mutta eivät kuitenkaan mikään uusi juttu terveydenhuollossa. Tekoälyä on hyödynnetty esimerkiksi radiologiassa ja kuvantamisessa jo monta vuotta. Sittemmin se on auttanut yksinkertaisessa automatisoidussa prosessinhallinnassa, kuten chatboteissa ja lääkärin saneluiden litteroinnissa, ja vaikkapa kuluttajasovelluksissa, jotka tunnistavat ihosyövän.
Mutta ovatko terveydenhuollon digitaaliset ratkaisut oikeasti ratkaisuja? Ovatko ne turvallisia ja vaikuttavia ja helpottavatko ne esimerkiksi palvelun saatavuutta? Onko niistä apua hoidon jatkuvuuden kannalta ja millaisena asiakkaat kokevat niiden käytön? Näihin kysymyksiin apulaisprofessori Tuomas Koskela etsii vastauksia.
– Tutkimuksemme mukaan Omaolo-sovelluksen tekemä hoidon tarpeen arvio on yhtä turvallinen kuin hoitajan tekemä. Samoin digiklinikka-tyyppisistä palveluista on näyttöä, että yksinkertaiset ja suoraviivaiset asiat, kuten infektioiden hoidot ja lyhyet sairaslomat, hoituvat digitaalisesti. Mutta mitä monimutkaisempi asia on, sitä tärkeämpi on lähikontakti, Koskela sanoo.
Toinen asia on, säästävätkö sinällään toimivat digiklinikat myös niitä kuuluisia resursseja, kuten ideaalitapauksessa olisi. Toistaiseksi on niukasti tutkittua tietoa siitä, vähentävätkö digiklinikat lähipalveluiden käyttöä vai luovatko ne lisää palvelun tarvetta. Tästä Koskelalla on kollegoineen jo tutkimus aluillaan.
Datan laatu asettaa haasteen
Nykyään maailmassa on valtavasti dataa. Keräämme itsestämme tietoja äly- ja urheilukelloilla ja sairaaloiden järjestelmät pursuavat potilasdataa. Professori Mark van Gils tutkimusryhmineen selvittääkin, miten monimuotoista dataa voisi hyödyntää terveydenhuollossa päätöksenteon tukena.
– Tärkeä kysymys on, että mitä kaikki data oikeasti tarkoittaa? Sinulla voi esimerkiksi olla älykellon mukaan korkea syke ja minulla matala, mutta se voi tarkoittaa meillä eri asiaa. Pelkkä data ei auta, vaan avainasemassa on lääkäri, joka osaa tulkita dataa potilaan henkilökohtaisista lähtökohdista käsin ja personoida hoitoon liittyvät päätökset, van Gils havainnollistaa.
Pätevä lääkärikään ei tosin auta, jos data on huonolaatuista – kuten usein on. Sen vuoksi van Gilsin ryhmä selvittää myös, kuinka erilaisissa formaateissa ja järjestelmissä oleva data saadaan harmonisoitua ja sen laatu varmistettua niin, että sen pohjalta voidaan luotettavasti ja turvallisesti tehdä ratkaisuja potilaan hoidosta.
Datan valmistelun ohella tekoälypohjaisissa diagnostiikkasovellusten haasteena on myös tekoälyn opettaminen.
– Jos tekoälyä haluaa opettaa yhdistämään asiat oikein terveysdatan pohjalta ja vaikkapa ennustamaan, saako potilas sydänkohtauksen kymmenen vuoden päästä, niin oikean vastauksen pitäisi olla tiedossa. Ja yleensähän sitä ei ole, van Gils huomauttaa.
On tärkeää muistaa ihmisten todellisuus
Vaikka Koskela ja van Gils katsovat terveydenhuollon digitaalisia ratkaisuja hieman eri näkökulmista, lähtökohta on molemmilla sama. Hankkeissa ei kehitetä vain kehittämisen riemusta, vaan ratkottavat ongelmat tulevat lääkäreiltä ja muilta terveysalan toimijoilta.
– Näin se parhaimmillaan menisi, että uusiin innovaatioihin viritettäisiin tutkimusta heti alkuun, jotta saataisiin näyttöä niiden vaikutuksista. Paljon on sellaistakin, että sovelluksia tulee käyttöön digihypen mukana ilman, että siitä on mitään tutkimustietoa, Koskela sanoo.
Koskelalla on parhaillaan suunnitteilla digiklinikoihin liittyvän tutkimuksen lisäksi sydän- ja verisuonitautien digihoitopolkuun liittyvä hanke. Van Gils puolestaan pyrkii yhdistämään eri tutkimusalojen lähestymistapoja digitaalisen kaksosen mallintamiseen. Digitaalinen kaksonen on potilaan sairauden virtuaalinen ja yksilöllinen mallinnus. Se kykenee tuottamaan ennusteita sairauden etenemisestä ja sitä voidaan käyttää apuna hoidon suunnittelussa.
Tekoälyllä ja sovelluksilla on kiistatta mahdollisuuksia auttaa sujuvoittamaan terveydenhuoltoa ja sen prosesseja. Mutta se, mikä ei saa jäädä kehityksen jalkoihin, on potilaan näkökulma.
Koskela muistuttaa, että ihmisillä on hyvin erilaisia valmiuksia digipalveluiden käyttöön eivätkä kaikki edes halua niitä käyttää. Ja ne, jotka eivät kykene tai ole halukkaita niitä käyttämään, voivat olla juuri niitä, jotka eniten palveluja tarvitsisivat.
– Kun puhumme tekoälystä ja kaikenlaista sovelluksista, voi olla vaikea hahmottaa, minkälaisissa todellisuuksissa ihmiset elävät. On tärkeää huomioida palveluiden oikeudenmukaisuus ja se, että ei ole yhtä ratkaisua, joka sopii kaikille, vaan palvelut pitäisi pystyä räätälöimään kunkin käyttäjän tarpeen mukaan, Koskela huomauttaa.
Alan asiantuntijat kokoontuvat Tampereella marraskuussa
Koska digitaalisuus terveydenhuollossa lisääntyy, tarvitaan myös tutkittua tietoa siitä, millaiset digitaaliset palvelut tuottavat lisäarvoa ja vaikuttavuutta. Tampereen yliopisto järjestää Telelääketieteen ja eHealth -seuran kanssa marraskuussa kansainvälisen konferenssin, jonka aiheena on From Research to Impact on Digital Health and Welfare Services. Tapahtuma tuo yhteen terveydenhuollon ammattilaiset sekä alan asiantuntijat, tutkijat ja vaikuttajat. Konferenssi järjestetään Tampereen yliopiston keskustakampuksella 14.–15.11.2024.
Kirjoittaja: Sari Laapotti
