Alumnimme Sari Peltonen: Aikuisopiskelu oli intensiivistä, mutta innostavaa

Kutsumus kuulostaa Sari Peltosen mielestä suurelta sanalta. Siitä taisi kuitenkin olla kysymys, kun hän hakeutui aikoinaan Järvenpään diakoniaopistoon, diakonin opintoihin.

– Halusin olla ihmisille avuksi ja samalla hyödyntää kristillistä elämänkatsomustani, hän kertoo.

Valmistuttuaan vuonna 1993 Peltonen vietti puolitoista vuotta Filippiineillä paikallisen protestanttisen kirkon vapaaehtoistyössä. Sen jälkeen hän on työskennellyt diakonina Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa, ensin pääkaupunkiseudulla ja vuodesta 2003 Tampereella.

Peltonen toimii Tampereen seurakuntayhtymässä yhteiskunnallisen työn diakonina, ja hän vastaa siellä osaltaan ympäristötyöstä sekä yksin asuvien aikuisten vertaistoiminnasta. Lisäksi hän toimii yhdeksänhenkisen Yhteiskunnallinen osallisuus -asiantuntijaryhmän esihenkilönä.

Tehtäviin kuuluu monenlaista muutakin, kuten työnohjausta, kohtaavaa työtä ja aikuisrippikoulujen ohjaamista. Onpa Peltonen mukana myös päivystysringissä, josta poliisi voi pyytää kirkon työntekijän avuksi, kun tehtävänä on viedä kuolinviesti omaisille.

– Työ on monipuolista ja vaihtelevaa, ja tapaan työssä monenlaisia, eri taustoista tulevia ihmisiä. Seurakunta on inhimillinen ja joustava työnantaja. Meillä on tilaa myös luovuuteen ja uuden kehittämiseen, Peltonen kiittelee.

Opinnot antoivat uutta näkökulmaa työhön

Sari Peltonen on jatkanut opintojaan myös aikuisiällä.

Hän on opiskellut vuosien mittaan sosionomin AMK-tutkinnon ja ympäristöalan erikoisammattitutkinnon sekä valmistunut työnohjaajaksi ja organisaatiokonsultiksi. Vuoden 2024 keväällä hän sai valmiiksi sosiaalialan erityisasiantuntijan YAMK-tutkinnon Tampereen ammattikorkeakoulusta. 

Vaikka Peltosella on taustallaan jo pitkä työura diakonina, hän kokee saaneensa YAMK-opinnoista paljon uutta työhönsä. 

– Opinnoissa sain syventää ja päivittää sosiaalialan osaamistani ja sain työhön tieteellisempää näkökulmaa. Myös oma identiteettini sosiaalialan ammattilaisena vahvistui ja kirkastui.

Opiskelu TAMKissa oli Peltosen mielestä vaativaa ja intensiivistä, mutta myös hauskaa ja innostavaa. Kouluttajat olivat osaavia, ja he olivat kiinnostuneita opiskelijoista ja opintojen etenemisestä. Opinnoissa pääsi myös tutustumaan uusiin ihmisiin, jotka työskentelevät erilaisissa tehtävissä sosiaalialalla.

Peltonen myöntää, että opiskelu oli tässä iässä erilaista kuin nuorena.

– Ehkä suurin ero oli siinä, että aikuistumiseen ja elämän ihmettelyyn ei mennyt niin paljon aikaa. Nuorena sitä opiskeli tuntemaan myös itseään, nyt pystyin keskittymään määrätietoisemmin opiskeluun, hän pohtii.

Opiskeltavia asioita saattoi myös peilata omaan työ- ja elämänkokemukseen. Monet asiat olivat jo tuttuja, mutta niistä sai opinnoissa hyödyllistä, syventävää tietoa.

Miten yksin asuva pärjää ikääntyessä?

Opinnäytetyönsä Peltonen teki lapsettoman yksin asuvan hyvästä arjesta ikääntyneenä.

Tarkoituksena oli selvittää, millaista arkea yli 55-vuotiaat, lapsettomat yksinasuvat toivovat elävänsä noin 20 vuoden päästä. Miten he rakentavat hyvän arjen ikääntyneenä, kun omat lapset eivät ole auttamassa?

– Tämä oli tärkeä, ajankohtainen aihe, jota on tutkittu Suomessa hyvin vähän. Ilmiötä ei juuri nähdä, vaikka 1,3 miljoonaa suomalaista asuu yksin, Peltonen huomauttaa.

Tutkimuksessa nousi esille, että tulevaisuuden arkea ja asumista on hyvä suunnitella jo etukäteen. Myös itseä nuorempiin ystäviin ja sukulaisiin kannattaa pitää yhteyttä, jotta heiltä voi saada tarvittaessa apua iän karttuessa ja itsekin voi olla nuoremmille hyödyksi. 

Työssään Tampereen seurakunnilla Peltonen vastaa yksin asuvien aikuisten vertaistoiminnasta. Toimintaa pyörittävät pääosin vapaaehtoiset, joiden tukena hän toimii.

Peltonen näkee, että seurakuntalaisten omaa toimijuutta tulisi vahvistaa kirkossa yleisemminkin.

– Haluan olla rakentamassa kirkkoa, joka on jäsentensä näköinen, hän kiteyttää.

Toinen tärkeä asia Peltoselle on ilmastonmuutoksen hidastaminen. Tässä kirkkokin voi tehdä oman osansa: säästää energiaa, ostaa ja tuottaa hiilineutraalia sähköä ja kierrättää vaikkapa hävikkiruokaa.