Professori Noora Ellonen korostaa malttia rikoskeskustelussa
Marraskuussa 2024 yhteiskuntatieteiden tiedekuntaan professoriksi nimitetty Noora Ellonen on havainnut, kuinka viranomaisten ammattitaito puuttua lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan on kehittynyt merkittävästi. Lapsen etu ymmärretään Ellosen mukaan nykyään paremmin viranomaisprosesseissa.
Kriminologian ja kriminaalipolitiikan professorin tutkimus on keskittynyt lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan ja siitä seuraaviin reaktioihin yhteiskunnassa. Ellonen on tutkinut erityisesti poliisin prosesseja sekä poliisin ja lastensuojelun yhteistyötä, jossa puututaan lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan. Hän on työskennellyt myös kuusi vuotta tutkijana Poliisiammattikorkeakoulussa.
Rikollisuuden yleisyys ja piirteet ovat kriminologisen perustutkimuksen keskeisiä kiinnostuskohteita.
– Määrästä emme saa tarkkaa kuvaa esimerkiksi poliisin tilastoista, sillä vain murto-osa väkivallasta tulee viranomaisten tietoon. Tarvitsemme siksi itseilmoitukseen perustuvia kyselytutkimuksia, Ellonen sanoo.
Ellonen oli mukana tuomassa Suomeen lasten uhrikokemusten tutkimiseen tarkoitettua tutkimusinstrumenttia vuonna 2008. Hän keräsi Suomen ensimmäisen lapsiuhrikyselyn, jossa lapset ja nuoret kertovat väkivaltakokemuksistaan. Kouluissa toteutettu anonyymi kyselytutkimus on toistettu vuosina 2013 ja 2022. Seuraavaa lapsiuhrikyselyä valmistellaan parhaillaan vuodelle 2026.
Valtaosa elää väkivallasta vapaana
Läpi 2010-luvun lapsiuhritutkimuksissa havaittiin varsin positiivinen kehitys eli se, että erityisesti kotona koettu väkivalta väheni. Vuonna 2022 tutkijat raportoivat kehityksen pysähtyneen: vaikka väkivaltakokemukset eivät kääntyneet kasvuun, niiden määrä ei enää vähentynyt.
Lapsiuhrikysely toi esiin muutoksia väkivallan kokemisessa ja väkivallan teoissa, mutta väkivallan määrän kasvua tulokset eivät puolla. Lapsiuhrikyselyt ja vastaavat muut kyselyt osoittavat selkeästi, että lasten kokema ja tekemä väkivalta ei ole keskimääräisesti tarkasteltuna lisääntynyt Suomessa viimeisten 20 vuoden aikana.
Miksi sitten tapausten määrä poliisin tilastoissa on voimakkaassa kasvussa?
– Se kertoo, että nykyisin yhä useampi lapsiin kohdistuva tai lasten tekemä väkivallanteko tulee poliisin tietoon. Kehitys on sikäli positiivista, koska vain ilmi tulleisiin tapauksiin voidaan puuttua, Ellonen sanoo.
Nuorten omaa rikoskäyttäytymistä käsittelevissä tuloksissa Ellonen näkee viitteitä nuorten jakautumisesta rikosaktiivisuuden perusteella. Professori kehottaa ottamaan havainnot vakavasti ja puuttumaan väkivaltaisten nuorten toimintaan. Ajatus väkivallan kasvaneesta määrästä nuorten elämässä ei sisällä tieteellistä perustetta.
– Yhä harvempi nuori tekee väkivaltaa, mutta väkivaltaa harjoittavat tekevät sitä lisääntyvässä määrin. Kyse on pienestä ja alueellisesti rajautuvasta joukosta nuoria. Kun katsotaan kattavasti suomalaisia lapsia ja nuoria, väkivalta ei ole mitenkään räjähtänyt käsiin. Valtaosa lapsista ja nuorista saa edelleen elää väkivallasta vapaata elämää, professori Ellonen toteaa.
Klikkiotsikot lietsovat turhaa ahdistusta
Tutkimustiedon perusteella Ellonen pitää harmillisena, että media luo kuvaa hallitsemattomasta nuorisorikollisuusongelmasta. Hän kiinnittää huomiota tapaan, jolla yksittäinen tragedia todistaa julkisesti ihmisille, että kuka tahansa meistä voi joutua sattumanvaraisen väkivallan kohteeksi.
– Yleistys ei pidä paikkaansa tutkimustiedon valossa. Valtaosassa väkivaltarikoksia uhri ja tekijä jakavat saman sosiaalisen ympäristön. Satunnaiset väkivallan teot ovat edelleen Suomessa äärimmäisen harvinaisia, Ellonen muistuttaa.
Ellonen huomauttaa, että nykykeskustelua leimaava – ja tutkimustiedon perusteella huolimaton – puhe jengeistä ja katuväkivallasta voi jopa kääntyä trendi-ilmiön ihailuksi ja siten lisätä nuoren halua osallistua siihen.
– Rikollisuus on ilmiönä jatkuvassa muutoksessa, ja juuri sen vuoksi tarvitsemme perustutkimusta. Ilman tutkimustietoa muutoksiin on mahdotonta reagoida yhteiskunnassa. Tutkijana olen halunnut tuoda julkiseen keskusteluun myös positiivisia kehityskulkuja, mutta ne saavat harvoin palstatilaa.
Tehdäänkö oikeita asioita, kun rikospolkua ei saada oikaistua?
Professori Ellonen johtaa Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa tutkimushanketta ACElife. Hanke tarkastelee haitallisten lapsuuden kokemusten lisäksi sitä, miten erityisesti lastensuojelussa pystytään ennaltaehkäisemään haitallisia kokemuksia ja vähentämään niiden vaikutuksia yksilöön.
Haitallisten kokemusten myötä henkilöllä voi olla useita viranomaiskontakteja sosiaali- ja terveyspalveluissa ennen aikuisikää. Viranomaiset siis käytännössä kohtaavat väkivaltariskissä olevia nuoria säännöllisesti, mutta polkua ei onnistuta oikaisemaan.
Ellonen muistuttaa lapsena koetun väkivallan olevan tutkimusten mukaan erityisen haitallinen kokemus.
– Toistuvat viranomaiskontaktit kertovat siitä, että emme kuitenkaan pääse tukemaan nuoria ajoissa, jolloin merkittävä osa tästä joukosta päätyy rikolliselle tielle. Teemmekö silloin täysin oikeita asioita, Ellonen kysyy.
Ellosen on sanottu kysymyksellään kritisoivan lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä tai muita ammattilaisia. Siitä ei ole kyse, vaan huomio kiinnittyy palvelukokonaisuuteen, jossa ammattilaiset toimivat. Vaikka moniammatillisuus ja yhteistyö lapsen edun toteutumiseksi kuuluvat työn arkipäivään, eivät resurssit ja työnteon edellytykset ole rakenteiden tasolla kohdallaan.
– Suomessa on maailmanlaajuisesti koulutetuimmat ja taitavimmat ammattilaiset niin poliisissa kuin lastensuojelussa. En kuitenkaan ole vakuuttunut, että he pääsevät nykyisessä palvelujärjestelmässämme käyttämään osaamistaan täysmääräisesti. Saako ennaltaehkäisy esimerkiksi tilaa palveluissa vai joudutaanko ainoastaan korjaamaan jo näkyviä ongelmia, Ellonen pohtii.
Asiantuntijat tukevat tiedolla kriminaalipolitiikkaa
Se, mitä pidetään rikollisena ja millaisia rangaistuksia halutaan antaa, muuttuu ajassa yhteiskunnan mukana. Kriminologian politiikkasidonnaisuus näkyy Ellosen mukaan myös siinä, miten yksittäiset tragediat tuovat päätöksentekijöille painetta tehdä muutoksia lainsäädännössä tai palveluissa.
– Oikeusvaltion näkökulmasta on tärkeää, että asiat selvitetään perinpohjaisesti. Lakimuutosten tai laajamittaisten järjestelmämuutosten perustelu yksittäisillä tragedioilla on kuitenkin kyseenalaista. Poliittisesta paineesta huolimatta muutosten valmistelussa pitäisi malttaa ja perustaa ne tieteelliseen tutkimukseen, Ellonen painottaa.
Ellosen ja hänen tutkijakollegoidensa vastikään julkaistu kirja nostaa empiirisen tutkimustiedon päätöksenteon tueksi keskeisimmiksi taidoiksi, joita asiantuntijalla tulisi olla (Kriminaalipolitiikka, Gaudeamus 2024). Professori korostaa asiaa myös Tampereen yliopistosta valmistuville kriminologian ja kriminaalipolitiikan asiantuntijoille. Opetuksessa hän haluaa näyttää Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteellisiä vahvuuksia.
– Haaveilin Helsingin vuotena, että jonain päivänä kriminologia voisi olla oma opintosuuntansa Tampereen yliopistossa. Nyt syksyllä 2024 niin on tapahtunut ja ensimmäiset maisteri- ja tohtoriopiskelijat ovat aloittaneet. Koen suurena etuoikeutena olla mukana luotsaamassa oppiainetta eteenpäin, Ellonen iloitsee.
