”Meitä on ollut ennenkin” – sateenkaarihistoria tuo näkyväksi sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuutta

Olenko minä Suomen historian ensimmäinen lesbo, joka asuu yhdessä naisen kanssa?

Tätä pohti Tampereen yliopiston sukupuolentutkimuksen yliopistonlehtori ja dosentti, silloinen sosiaalipolitiikan opiskelija Tuula Juvonen 1980-luvun lopussa. Homoseksuaalisuus ja etenkin lesbous olivat tuolloin aiheita, joista ei juuri puhuttu. Historian merkkihenkilötkin olivat julkisessa keskustelussa ja historiankirjoituksessa heteroita – tai sitten he ”olivat valinneet naimattomuuden”.

– Mietin, että eihän tämä voi olla mahdollista, jotain on ollut pakko olla ennen meitä, Juvonen kertoo.

Juvonen kiinnostui aiheesta ja teki pro gradu -tutkielmansa Hilda Käkikosken kirjeenvaihdosta ja päiväkirjoista. Käkikoski oli opettaja ja kirjailija, joka valittiin vuonna 1907 eduskuntaan ensimmäisten naiskansanedustajien joukossa. Hänen kirjallisesta jäämistöstään Juvonen löysi vahvoja viitteitä siitä, että Käkikoski oli ihastunut naisiin.

Myöhemmin Juvonen haastatteli väitöstutkimustaan varten homoja ja lesboja, jotka olivat asuneet Tampereella 1950- ja 1960-luvuilla. Tuolloin homoseksuaalisuus oli vielä rikos ja suhteet samaa sukupuolta oleviin kumppaneihin tuli salata visusti.

Juvonen pitää tärkeänä, että historiankirjoituksessa tuodaan esille myös sateenkaaren värejä.

– Esimerkiksi monen suomalaisen merkkihenkilön kumppani on ollut samaa sukupuolta, vaikka heidän on väitetty eläneen elämänsä yksin. Toki näistä asioista on ollut vaikea puhua, kun kyse oli vuoteen 1971 asti rangaistavasta rikoksesta, Juvonen pohtii.

Yhdistys tuo yhteen tutkijat, arkistot ja museot

Tuula Juvonen on perustajajäsen vuonna 2020 perustetussa Sateenkaarihistorian ystävät ry:ssä, jonka tavoitteena on edistää sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuden historian tutkimusta, tallentamista ja esittämistä.

Yhdistys sai kesäkuussa opetus- ja kulttuuriministeriöltä Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon. Palkitsijat kiittivät erityisesti yhdistyksen selkeää ja informatiivista verkkosivustoa, joka kokoaa yhteen tietoa Suomen sateenkaarihistoriasta ja esittelee alan kulttuuria ja tutkimusta.

Sateenkaarihistoria.fi-verkkosivuilta löytyy esimerkiksi sateenkaarihistorian hakusanakirja, johon opiskelijat ovat koonneet sanomalehdistöstä sanastoa menneiltä vuosikymmeniltä.

– Aikoinaan ei puhuttu homoseksuaaleista, vaan käytettiin vaikkapa ilmaisuja homoseksuelli tai hermoriutunut. Nämä hakusanat eivät tule ensimmäisenä mieleen, kun lähtee etsimään tietoa aiheesta, Juvonen huomauttaa.

Sateenkaarihistorian ystävät ry:n juuret ovat vuodessa 2017, jolloin Suomi täytti sata vuotta. Kulttuuria kaikille -palvelu ja Seta ry järjestivät silloin Suomi 100 sateenkaaren väreissä -tapahtumasarjan, joka toi esiin sateenkaari-ihmisten elämää osana itsenäisen Suomen historiaa. Sen jälkeen heräsi tarve jatkaa toimintaa, ensin Sateenkaarihistoriakuukauden, sitten oman yhdistyksen muodossa.

Sateenkaarihistoriakuukautta vietetään aina marraskuussa, eli se on käynnissä parhaillaan. Sen yhteydessä järjestetään esimerkiksi aiheeseen liittyviä teatteriesityksiä, näyttelyjä, museo-opastuksia ja keskustelutilaisuuksia. 

– On hienoa, miten toiminta tuo yhteen erilaisia toimijoita: arkistojen, museoiden ja kirjastojen edustajia, yliopistoväkeä ja taiteilijoita. Me tutkijat voimme auttaa esimerkiksi museoita tuomaan esiin sateenkaarihistoriaa heidän omista kokoelmistaan käsin, Juvonen kuvailee.

Yhdistys tekee yhteistyötä myös pohjoismaisten sateenkaariarkistojen kanssa. Lisäksi se on osa kansainvälistä verkostoa, johon kuuluu sateenkaarihistoriakuukauden järjestäjiä Euroopasta Yhdysvaltoihin, Indonesiaan ja Kuubaan asti. 

Jyrkkä poliittinen keskustelu huolettaa

Jos vertaa edeltäviin vuosikymmeniin, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asema on parantunut Suomessa paljon. 

Kukaan ei joudu enää vankilaan sen vuoksi, että hänellä on samaa sukupuolta oleva kumppani. Tasa-arvoinen avioliitto on vihdoin mahdollinen, ja sateenkaariperheetkin on alettu ymmärtää osaksi normaalia arkea ja yhteiskuntaa.

Juvosen mukaan epäkohtiakin on: kaikilla kumppanuusvanhemmilla ei ole esimerkiksi vanhemman oikeuksia lapsiinsa, eikä transsukupuolisilla nuorilla ole edelleenkään itsemääräämisoikeutta omaan sukupuoleensa. Myös muunsukupuoliset nuoret kohtaavat paljon ihmettelyä ja syrjintää.

Juvonen on huolestunut myös poliittisesta keskustelusta, jonka mukaan sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuutta ei olisi olemassa – tai sitä ei saisi olla olemassa.

– Rikoslaista olemme päässeet eroon, mutta asenneilmasto on edelleen aika jyrkkä ja tuomitseva.

Erityisen huolestuttavia uutisia kantautuu Yhdysvalloista, jossa joidenkin osavaltioiden kouluissa ei saa enää opettaa lapsille sateenkaarihistoriaa. Onpa joissakin osavaltioissa jopa kielletty transsukupuolisia ihmisiä käyttämästä julkisia vessoja.

– Sehän tarkoittaa käytännössä kotiarestia. Nämä ihmiset halutaan pitää poissa silmistä, Juvonen sanoo.

Moninaisuus ei uhkaa ketään

Nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä on Juvosen mielestä entistä tärkeämpää tuoda esille, että sateenkaarivähemmistöjä on ollut olemassa aina.

– Nämä eivät ole vain muoti-ilmiöitä, vaan meitä on ollut ennenkin. Kielloilla ja lainsäädännöllä tätä asiaa ei voida poistaa maailmasta, vaan sillä aiheutetaan vain tuhoa ihmisten elämään.

Juvonen uskoo, että sateenkaarihistorian esiin tuominen voi vähentää aiheeseen liittyviä ennakkoluuloja ja moraalipaniikkia. Se, että ihmiset kokevat sukupuolensa tai seksuaalisuutensa toiseksi, ei ole uhka kenellekään.

– Jos pystymme näyttämään, että historiassakin on ollut monenlaista, se voi ehkä auttaa ihmisiä suhtautumaan näihin asioihin vähän rennommin. Maailmanloppu ei tullut silloin, joten ehkä se ei tule nytkään, hän kiteyttää.

Tutustu Sateenkaarihistorian ystävät ry:n verkkosivuihin