Tekoäly – uhka, pelastus vai vanhusten vessa-apulainen?
Tutuksi tulleen hokeman mukaan tekoäly muuttaa paitsi kaiken, myös tapamme tehdä töitä. Ajatus on, että ennen pitkää tekoäly hoitaa rutiinihommat, ja ihmistyöntekijät voivat keskittyä työn luovaan osaan, nostaa jalat pöydälle ja visioida.
Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tutkijatohtori Lauri Lahikainen kuitenkin pohtii, voiko rutiinia todella irrottaa työstä niin, että jäljelle jää pelkkä luova työ.
– Iso osa luovasta työstä on rutiinia, joten jos rutiini poistetaan, jäljelle voi jäädä jotain ihan muuta kuin ajateltiin, Lahikainen pohtii.
Siinä missä luova työ vaatii heittäytymistä ja välillä jopa kaaoksen sietämistä, rutiinit tuovat työssä tarvittavaa hallinnan tunnetta, ennakoitavuutta ja raameja.
Signaalinkäsittelyn tenure track -professori Joni Kämäräinen puolestaan muistuttaa, että meidän pitäisi varautua myös siihen, että tekoälyn tuominen työhön aiheuttaa suuren yhteiskunnallisen murroksen. Entä jos tuottavaa työtä ei 20–30 vuoden päästä riitäkään kuin puolelle työikäisistä?
– Uskon, että tämä on tulevaisuudessa täysin mahdollista, Kämäräinen sanoo.
Miten yhteiskunta silloin pyörii?
Tampereen ammattikorkeakoulun lehtorin Pekka Pöyryn mukaan varmaa on ainakin se, että tekoälyn tuleminen työpaikoille nostaa koulutustarvetta. Kuinka paljon työtehtäviä katoaa, sitä on Pöyryn mukaan vaikea sanoa.
Kun puhutan tekoälystä, olemme yleensä yliarvioineet lähitulevaisuuden muutokset, kun taas kaukana tuleva muutos aliarvioidaan.
Tekoäly tunnistaa rekisterikilven ja syöpäriskin
Toistaiseksi tekoälysovelluksia on otettu käyttöön sinne, missä rutiinitehtäviä pitää hoitaa nopeasti, tehokkaasti ja ihmistä tarkemmin – siis esimerkiksi tekemään pankkeihin luottopäätöksiä.
Asiantuntijat näkevät kehityksen jatkumona teknologian kehittymiselle, joka on alkanut jo kaukana historiassa. Kaivinkone korvasi aikoinaan monta lapion käyttäjää, eikä reikäkorttien rei'ittäjän työtehtävääkään ole enää olemassa. Teollisuudessa tekoäly jatkaa sitä, mitä automaatioteknologia on tähän saakka saavuttanut.
Lääketieteessä tekoäly on valjastettu etsimään esimerkiksi syöpäsignaaleja. Kämäräinen ja muut Tampereen yliopiston tutkijat ovat tutkineet, miten tekoäly voi havaita mammografiakuvista rintasyöpää ennustavia merkkejä.
Tekoäly tulkitsee mammografiakuvia tarkemmin kuin harjaantuneimmankaan syöpälääkärin silmä, jolloin riskipotilaita voidaan seurata tarkemmin ja syöpä havaita mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
Jos hulluus tästä eskaloituu, meillä on käsissämme teknologiat, joilla pystyy tekemään pelottavia asioita.
Arjessamme tekoälysovellukset ovat käytössä jokseenkin kaikilla elämänalueilla. Ne seuraavat toimintaamme netissä ja auttavat mainostajia kohdentamaan markkinointiaan kiinnostuksenkohteidemme mukaan. Ne ehdottavat meille kumppaneita deittisovelluksissa ja asusteita verkkokauppaostoksilla. Uusimpien älypuhelinten kamera osaa säätää asetukset kuvaamamme kohteen mukaan, ja puhelin tottelee sanallisia käskyjä.
Kun ajamme auton parkkihallista ulos, emme enää välttämättä tarvitse vaivalloista parkkilipun syöttämisoperaatiota. Kuvantunnistusalgoritmi osaa rekisterinumeromme perusteella arvioida, onko parkkimaksu kuitattu.
Rekisterikilpien tunnistuksesta on apua erityisesti satamissa ja työmailla, joissa tarvitaan kulkulupa. Professori Heikki Huttunen Tampereen yliopiston signaalinkäsittelyn laitokselta ajatteleekin, että tekoäly toimii työelämässä parhaimmillaan juuri tukiälynä: ei itsenäisesti toimivina järjestelminä vaan ihmisten tukena.
– Silloin ihminen voi hoitaa itse vain vaikeimmat tapaukset – esimerkiksi rekisterikilven tunnistuksessa ne kaikkein kuraisimmat kilvet tai kuvat, joissa aurinko paistaa suoraan kameraan.
Tuhoisa työkalu väärissä käsissä
Tekoäly on parhaimmillaan – tai pahimmillaan – hyvin tehokas työkalu. Maailmalla on jo esimerkkejä siitä, että esimerkiksi valtionhallinto seuraa, mitä sen kansalaiset tekevät. Tekoälysovellusten avulla valvonta on huomattavasti aikaisempaa järeämpää. Tekoälyn avulla saatetaan esimerkiksi profiloida tiettyjä ihmisryhmiä.
Samaan aikaan ainakin Yhdysvallat, Venäjä, Israel ja Kiina kehittävät Forbes-lehden mukaan sotarobotteja, jotka ovat ihmissotilaita tehokkaampia. Ne tosin eivät erota vihollissotilasta siviilistä. YK on yrittänyt kieltää sotarobottien käytön, mutta toistaiseksi laihoin tuloksin.
Joni Kämäräinen näkee kehityksessä aihetta huoleen.
– Jos hulluus tästä eskaloituu, meillä on käsissämme teknologiat, joilla pystyy tekemään pelottavia asioita, Kämäräinen sanoo.
Tutkijat tietävät, että teknologioita, joita he tutkivat ja kehittävät, käytetään väärin. Vaikka harva suostuu suoraan kehittämään sotarobotteja, joku sitä aina tekee. Osa tutkijoista on jo sitä mieltä, että tekoälyn kehittämisessä on menty liian pitkälle.
– Kun kuvantunnistusta käytetään ihmisten valvontaan, voidaan kysyä, onko se eettisesti tai moraalisesti oikein. Ihmisistä jää jatkuvasti eri puolille paljon jälkiä, joten anonymiteetin murtaminen kyllä huolestuttaa, Pekka Pöyry sanoo.
Pöyryn mukaan teknologian valjastaminen sotimisen tai syrjinnän tehostamiseen on kiinni ennen kaikkea ihmisistä, ei siitä, että tekoäly itsessään olisi paha.
– En moittisi väärinkäytöstä teknologiaa, vaan ihmisiä, jotka käyttävät sitä vääriin tarkoituksiin.
Joni Kämäräinen katsoo, ettei voi insinöörinä jättää tutkimatta sellaista, joka on tutkittavissa, sillä keksintöjä voi käyttää myös hyvän edistämiseen.
Heikki Huttunen uskoo, että mitä suurempi joukko ymmärtää tekoälyn päälle, sitä paremmat ovat mahdollisuudet kamppailla sen väärinkäyttöä vastaan.
– Tekoälyn demokraattisuutta lisää se, että laskentakapasiteetti on halpaa ja että algoritmit ovat avoimia. Tarvitaan myös avointa dataa, jota on jo hyvin saatavilla. Lisäksi tarvitaan osaamista, Huttunen sanoo.
Kehittyykö koneesta liian älykäs?
Vuonna 1984 julkaistussa tieteiselokuva Terminaattorissa kaikkialle ulottuva Skynet-tietoverkko alkaa toimia omin päin ihmiskuntaa vastaan. Kysymys kuuluu, voisiko sama tapahtua myös tosimaailmassa.
Nykyiset tekoälysovellukset ovat vielä kaukana tieteisfantasiasta, mutta toisaalta teknologia on parin viime vuoden aikana kehittynyt valtavin harppauksin. Usein tekoäly on tapana jakaa heikkoon ja vahvaa tekoälyyn sen mukaan, kuinka itsenäiseen toimintaan tekoäly pystyy.
Heikki Huttunen pitää rajanvetoa osittain keinotekoisena.
– Jako vahvaan tai heikkoon ei ole yksinkertainen kyllä tai ei -kysymys. Osa tiedeyhteisöstä on sitä mieltä, että kyky ymmärtää luonnollista kieltä on jo sinänsä vahvaa tekoälyä. Tässä suppeammassa merkityksessä ollaan jo pääsemässä kohti vahvaa tekoälyä, Huttunen sanoo.
Terminaattoria ajankohtaisempi ongelma voi olla tekoälyn tekemien päätösten läpinäkymättömyys.
Luonnollista kieltä ymmärtävän tekoälyn kanssa voi keskustella erottamatta konetta ihmisestä. Huttunen uskoo, että 10–20 vuoden päästä esimerkiksi käyttäjä ei Applen puhelimia ohjaavan Sirin silloisesta versiosta erota, keskusteleeko koneen vai ihmisen kanssa.
Ihmisen kaltainen, ympäristöstään oppiva tekoäly sen sijaan on tutkijoiden mukaan vielä kaukana.
– Jotta se toteutuisi, pitäisi kehittää maailmasta kiinnostunut tekoäly, jolla ei ole mitään erityistä tehtävää, vaan joka lähetetään oppimaan löytämästään datasta. Vielä ei ole työkaluja sellaisen tekemiseen, Joni Kämäräinen sanoo.
Tekoäly voi vahvistaa yhteiskunnan vinoumia
Terminaattoria ajankohtaisempi ongelma voi olla tekoälyn tekemien päätösten läpinäkymättömyys. Jos pankki tai vakuutusyhtiö tekee päätöksen tekoälyn suosituksen perusteella, ihmisten pitäisi pystyä ymmärtämään ja avaamaan suosituksen perusteluita.
– Aina päätöksen perustelu ei ole läpinäkyvä päätöksen kohteelle eikä edes ihmiselle, joka päätöksestä on vastuussa. Ihmisten pitäisi voida tietää, mitä heidän pitäisi tehdä tai mihin pitäisi tarttua, jotta päätöksen voi kyseenalaistaa, Lauri Lahikainen sanoo.
Tekoälyä hyödyntävien ihmisten pitäisi siis ymmärtää, miten ja millä perusteella tekoäly toimii tai esimerkiksi tekee päätöksiä, jotta päätöksenteko pysyy ihmisten eikä koneiden käsissä.
Tekoäly voi myös syrjiä, jos se perustuu vinoutuneeseen dataan. Näin voi käydä esimerkiksi työhönottotilanteessa: kun aikaisemmin yritys on palkannut pääasiassa valkoisia miehiä, tekoäly oppii suosimaan valkoisia mieskandidaatteja vastakin.
– Valkoisten miesten suosiminen ei välttämättä liity osaamiseen, vaan yhteiskunnan rakenteisiin, Lahikainen sanoo.
Vastuu on meillä kaikilla
Miten siis voidaan varmistaa, että tekoälyä käytetään nyt ja tulevaisuudessa eettisesti ja läpinäkyvästi?
Vastuu läpinäkyvän tekoälyn kehittämisestä on Lahikaisen mukaan hajallaan. Vastuuta on yritysjohtajilla, poliitikoilla, toimittajilla ja tutkijoilla, mutta myös kuluttajilla, jotka luovuttavat dataa esimerkiksi älypuhelinta käyttämällä ja samalla saavat käytöstä itselleen hyötyä. Esimerkiksi käyttämällä suosittua FaceApp-sovellusta tai Facebookia tulee samalla luovuttaneeksi omia tietojaan eteenpäin.
Tutkijoiden pitäisi herätä tutkimaan oikeita ongelmia.
Lahikainen peräänkuuluttaa tiukempaa säätelyä ja aktiivisempaa julkista keskustelua siitä, mitä kuluttajilta kerättävällä datalla tehdään. Esimerkiksi Googlen ja Facebookin kaltaiset verkkopalvelut ovat muuttuneet niin elimelliseksi osaksi ihmisten arkea, että ilman voi olla vaikea toimia.
EU julkaisi keväällä 2019 eettisen tekoälyn perusperiaatteet, jotka eivät ole juridisesti sitovia, mutta voivat toimia pohjana tulevalle lainsäädännölle. Tuoreessa hallitusohjelmassa pääministeri Antti Rinteen hallitus lupaa edistää tekoälyn eettistä, sosiaalista ja taloudellista sääntelyä.
Kuka vastaa, kun robottiauto kolaroi?
Vastuuta tekoälyn tekemisistä on pohdittu erityisesti ilman kuljettajaa kulkevien robottiautojen kohdalla. Kuka vastaa vahingosta, jos robottiauto ajaa kolarin?
Toistaiseksi robottiautot ovat testivaiheessa, joten lainsäätäjät eivät tästä ole vielä linjanneet, mutta Ruotsissa Volvo on kertonut ottavansa vastuun itsestään ajavan auton tekemästä kolarista.
– Tämä kertoo, että Volvo itsekin uskoo autonsa turvallisuuteen sekä siihen, että itseohjautuva auto on ihmisen kuljettamaa autoa turvallisempi, Huttunen sanoo.
Turvallisuuden lisäksi robottiautoilta odotetaan paljon muutakin. Koska itseohjautuva auto ei kiihdytä tai jarruta turhaan, sen polttoaineen kulutus on pienempi kuin ihmiskuskin auton, ja liikennedataa tulkitsemalla se pystyisi valitsemaan vähiten ruuhkaisen ajoreitin. Julkisessa liikenteessä robottiajoneuvot taas voisivat pienentää merkittävästi henkilöstökuluja.
Vessarobotti mullistaisi vanhustenhoidon
Tutkijoille tekoäly on tutkimuskohde, joka vuoroin ihmetyttää, vuoroin jopa tympii. Kun professori Joni Kämäräinen vuonna 2015 osallistui maailman johtavaan tekoälykonferenssiin Bostonissa, hän innostui ja ihmetteli, voivatko konferenssissa esitetyt sovellukset todella olla mahdollisia.
Kuluneena kesänä samaan konferenssiin lähtiessä innostuksen tilalla oli kyllästyneisyys. Viimeksi kuluneina tekoälyintoilun vuosina uuden teknologian käyttö on Kämäräisen mielestä keskittynyt liiaksi yksittäisiin kikkailuihin. Hänen mielestään pitäisi ennen kaikkea tarttua suuriin, yhteiskunnallisiin ongelmiin.
Tällainen on esimerkiksi terveydenhuolto, jota pitäisi kehittää kokonaisuutena eikä keskittyä vain yksittäisiin syövän havaitsemisen algoritmeihin.
– Yksittäiset hienot nostot eivät muuta mitään, jos niitä ei oteta osaksi koko syöpähoitoa, Kämäräinen sanoo.
Avainsana on monitieteisyys. Esimerkiksi vanhustenhoitoa pitäisi Kämäräisen mukaan kehittää yhdessä tekoälytutkijoiden, sosiologien, geriatrien sekä psykologien ja psykiatrien kanssa.
– Tutkijoiden pitäisi herätä tutkimaan oikeita ongelmia. Minua pelottaa, että tekoälyllä toteutetut kikat vain häviävät ja unohtuvat.
Kämäräinen kaipaa myös epäseksikkäitä sovelluksia. Hänen mielestään esimerkiksi vessassakäyntirobotin kehittämisestä olisi valtavasti hyötyä: ihmiset voisivat asua kotonaan pidempään, eikä kukaan varmasti kaipaisi vessareissulle mukaan ylimääräistä silmäparia.
Ajatus vessassakäyntirobotista pitäisi kuitenkin brändätä melkoisen hyvin, jotta se istuisi tällä hetkellä vallitsevaan futuristiseen ja seksikkääseen tekoälyhuumaan.
Kirjoittaja: Mari Valkonen
