Vuoden alumni Turkka Lehtonen: ”Röntgenhoitajan työssä saan yhdistää kaksi intohimoani, tekniikan ja ihmisen”

Työkseen Turkka Lehtonen tekee miltei kaikkea, mitä röntgenhoitajana voi sädehoitoyksikössä tehdä. Suurin osa Lehtosen työstä on nykyään sädehoidon annossuunnittelua tai hoidon toteutusta hoitokoneella. Merkityksellisimpänä osana työtään hän pitää kuitenkin läsnäoloa ja kiireettömyyttä sinä lyhyenä aikana, joka hänellä on käytettävissä potilaan kohtaamiseen. 

– Hoitotapahtumaan varataan yleensä noin 15–20 minuuttia. Siitä potilaan kanssa tekemisissä ollaan ehkä viisi minuuttia. Se viisi minuuttia merkitsee siis todella paljon. Miten potilas otetaan huomioon? Vastataanko kysymyksiin? Kysytäänkö vointia? Pienillä asioilla on merkitystä. Pyrin työssäni siihen, että käytän aikani harkiten ja potilasta huomioiden.

Röntgenhoitajan tarkkuutta vaativa työ sopii Lehtosen mielestä hyvin ”millinviilaajille”, kuten hän itsekin sanoo olevansa. Tekniikan ja ihmisen monipuolinen ymmärtäminen näkyy Lehtosen työarjessa nykyisin moniosaajuutena. Työpaikalla se näyttäytyy vahvasti kollegoiden luottamuksena.

Kutsumus ihmisläheisyyteen toi TAMKiin

Lukion ja reserviupseerikoulutuksen jälkeen Lehtonen haki sekä Tampereen teknilliseen yliopistoon (nykyisin Tampereen yliopisto) että TAMKiin, molempiin teknillisille aloille. Hän pääsi sisään molempiin kouluihin, mutta valitsi alkuun diplomi-insinöörin tutkintoon tähtäävät tietoliikenne-elektroniikan opinnot Tampereen teknillisessä yliopistossa. 

– Kahden vuoden aikana huomasin, että kyseinen ala ei olekaan minua varten. Se ei vastannutkaan omia tavoitteitani ja sitä mitä itsestäni olin siihen mennessä oppinut: pelkkä tekniikka edellä meneminen ei ole tavoitteeni.

– Tykkään olla paljon ihmisten kanssa tekemisissä. Päädyin tekemään soveltuvuustestin, ja useamman sadan kysymyksen jälkeen röntgenhoitaja oli minulle suositelluissa ammateissa top viidessä.

Lehtonen alkoi selvittää, mitä röntgenhoitaja tekee, ja tutki aihetta lisää.

– Röntgenhoitajan työnkuvassa alkoivat yhdistyä nämä minun omat vahvat puoleni: vahva kiinnostus tekniikkaa kohtaan ja samoin se, että saa olla ihmisten kanssa tekemisissä.

Tampereen ammattikorkeakouluun (silloin Pirkanmaan ammattikorkeakoulu) Lehtonen haki vuonna 2008. Hän pääsi helposti sisään, aloitti opinnot samana syksynä ja valmistui tammikuussa 2012. Helmikuussa 2012 Lehtonen aloitti työt Tampereen yliopistollisen sairaalan sädehoitoyksikössä. Samaan sädehoitoklinikkaan suuntautui myös parityönä toteutettu opinnäytetyö, joka klinikalla on edelleen käytössä.

– Se on lapsille suunnattu väritys- ja kuvakirja, jolla lapsipotilas itse tai lapsiperhe pystyy näkemään sädehoidon vaiheita. On ihanaa, että tätä käytetään vieläkin.

Kuva: Turkka Lehtonen

Aidosti välittävä röntgenhoitaja

Suomen röntgenhoitajaliitto palkitsi Lehtosen vuoden röntgenhoitajan tittelillä 2023. Valittu äänestetään Röntgenhoitajaliittoon kuuluvien joukosta. Palkinnon perusteissa Lehtosta kuvataan rautaiseksi sädehoidon ammattilaiseksi, joka haluaa aina auttaa ja jota on helppo lähestyä.

– Hieman huvitusta etenkin kotiympäristössä on tuonut se, että minua kuvailtiin lehmänhermoiseksi. 

Turkka Lehtonen on huolellinen, paneutuva, aidosti välittävä röntgenhoitaja, joka haluaa potilaan saavan aina parasta mahdollista saatavilla olevaa sädehoitoa.

Vuoden röntgenhoitajan palkintoperusteista poimittua

Palkitsevinta röntgenhoitajan työssä on Lehtosesta päivittäinen kiitoksen kuuleminen.

– Hoitokoneella saatetaan hoitaa esimerkiksi 20 potilasta päivässä. Kun kohtaat jokaisen potilaan tarpeet yksilöllisesti ja kuulet sen lyhyen hoitotapahtuman jälkeen kiitoksen siitä, mitä olet tehnyt, se on ylivoimaisesti palkitsevinta. 

Työn henkilökohtainen merkityksellisyys syntyy Lehtoselle ihmisten auttamisesta ja hoitamisesta. 

– Potilas on numero yksi. Jos tauti on parantumaton, pääsee auttamaan oireiden lievittämisessä tai hoidossa. 

Opettamalla oppii itsekin syvemmin

Lehtonen opettaa sivutoimisesti TAMKissa sädehoitoon liittyviä kursseja ja tuo opiskelijoita poliklinikalle harjoittelemaan röntgenhoitajanäkökulmasta. Myös sädehoitolaitteiden käyttöä käydään läpi sairaalalaboraatioissa sairaalan tiloissa. Lehtonen on toiminut luennoitsijana muuallakin: esimerkiksi röntgenhoitajaliiton järjestämillä koulutuspäivillä ja onkologiayhdistyksen järjestämillä koulutuspäivillä. 

– Opettamalla oppii itsekin vielä syvemmin. Jos pääsee opettamaan jotain, huomaa oman osaamistasonsa aukot ja voi itsekin syventyä ja kehittyä. Ja tietenkin ihmisläheisessä työssä on aina hyötyä siitä, jos osaan sanoa asiat vielä toisella tavalla tai kolmannella tavalla. Opettaessa sen varsinkin huomaa, meneekö viesti perille vai onko se ihan hepreaa. 

Opettamisessa ja ohjaustaidossa Lehtosta arvostetaan, ja hän nauttii ohjaamisesta kovasti, oli kyseessä sitten kollega, potilas tai lähiomainen. 

Lehtosen omat merkittävimmät opiskeluajan kokemukset liittyvät työharjoittelujaksoihin. Niitä on paljon, ja ne kestävät yleensä viisi viikkoa. Harjoittelut ovat todella monipuolisia, kuten opinnotkin. Jokainen yksikkö on erilainen ympäristö laitteineen ja henkilöstöineen sen suhteen, minkälaisia tutkimuksia ja toimenpiteitä siellä suoritetaan. 

– Samalla koulutuksella voi olla diagnostiikassa esimerkiksi ottamassa ”perinteisiä” kaksiulotteisia röntgenkuvia tai monipuolisia viipalekuvia tietokonetomografialaitteella tai magneettikuvauslaitteella.

Röntgenhoitajaopiskelijoita ja ammattikorkeakouluopiskelijoita yleensäkin Lehtonen neuvoo antamaan kaikkensa harjoittelujaksoilla riippumatta siitä, missä harjoittelun suorittaa. 

– Saattaa olla, että joku röntgenhoitajan työtehtävistä, oli se sitten vaikka magneettikuvantaminen, ei henkilökohtaisesti kiinnosta yhtään. Ja sekin on ihan ok, koska löytyy paljon yksiköitä, joissa ei ole yhtään magneettikuvantamista, ja pystyy silti työllistymään jopa haluamalleen paikkakunnalle ja hyvään työhön. Mielekkäintä tietysti on se, että tekee sitä, mistä tykkää, ja matka alansa huippuosaajaksi käy huomattavasti kivuttomammin. Kuitenkin jokaisessa harjoittelussa jättää itsestään käyntikortin. 

– Mitä monipuolisemmin ja laajemmin tietää, mitä kaikkialla sairaalassa tapahtuu, sitä yksinkertaisempaa on myös potilaan ohjaaminen ja kohtaaminen. 

Tekoäly antaa lisäaikaa läsnäoloon

Terveydenhuoltoalalla keskustellaan usein tekniikan kehittymisestä ja tekoälystä, ovatko ne uhkia vai mahdollisuuksia.

– Yli kymmenvuotisen urani aikana täällä sädehoitoyksikössä tekniikka on kehittynyt valtavasti. Itselleni teknologia ja sen kehittyminen on yksi niistä kipinöistä, mitkä pitävät mielenkiintoa yllä tähän alaan. Meidän sädehoitoyksikössämmekin on käytössä tekoälysovellus, joka helpottaa ja nopeuttaa sädehoitoprosessia.

Taysissa tekoälysovellus on vielä suhteellisen yksinkertainen, joten potilaana ei tarvitse huolestua siitä, että tekoäly olisi osallistunut sädehoitosuunnitelman tekoon. Tekoäly auttaa esimerkiksi sädehoitoa saavien kehonosien määrittelyssä. Ennen kehonosat on jouduttu piirtämään käsin. Käytetty tekoälysovellus on peräisin yritykseltä, joka työllisti Lehtosen entisen röntgenhoitajakollegan jo yrityksen alkumetreillä. Nykyisin heidän tuotettaan myydään ympäri maailmaa.

Jonkinlaisena uhkakuvana Lehtosen mielestä voi kuitenkin pohtia sitä, minkälainen on röntgenhoitajan rooli tulevaisuudessa.

– Jos nykypäivänä hoidot kohdistaa röntgenhoitaja, auttaako tekoäly jossain vaiheessa? Onko röntgenhoitaja vain tarkistamassa tekoälyn kädenjälkeä? Saadaan myös haasteita opettamiseen. Jos tekoäly tarjoilee kaiken valmiina, osaako työntekijä tarkistaa tekoälyn kädenjäljen riittävän hyvin, jollei hän ole itse koskaan tehnyt kyseistä työvaihetta? 

Lehtosen mielestä niin opettamisessa kuin kaikessa kehityksessä seuraava haaste on pysyä vauhdissa mukana: täytyy varmistaa, että saadaan osaajia, jotka pystyvät tuottamaan saman lopputuloksen kuin tekoäly, vaikka tekoäly helpottaisikin prosesseja työelämässä. 

Teknologian kehityksen myötä potilaan näkökulmasta mietityttää se, kehittyykö se jonain päivänä sellaiseen pisteeseen, että riittää, että potilas itse painaa nappia, käy selinmakuulle ja saa suunnitellun hoidon tai kuvauksen.

– Näen, että sellaiseen on hirmu pitkä matka. Ainakin vielä kehittynyt tekniikka antaa enemmän aikaa potilaan kohtaamiseen ja läsnäoloon. 

”Toivon, että tämä ala olisi näkyvämpi”

Röntgenhoitajille ammattitaidon ylläpito on lakisääteistä: heillä on täydennyskoulutusvelvollisuus. Pitää kouluttautua ja ylläpitää omaa osaamistaan. Esimerkiksi Röntgenhoitajaliitto on hyvin aktiivinen, ja sen järjestämät täydennyskoulutukset antavat hyviä valmiuksia. Niissä pääsee myös verkostoitumaan muissa sädehoitoyksiköissä työskentelevien kanssa ja oppimaan siitä, miten muualla tehdään töitä.

Lehtonen kuuluu röntgenhoitajaedustajana Taysin sädehoitoyksikön laaturyhmään, jossa hän pääsee aitiopaikalta kehittämään yksikköään. Lisäksi hän on käynyt sisäisen kliinisen auditoijan koulutuksen ja päässyt tekemään vertaisauditointia Turun yliopistollisen keskussairaalan kanssa. 

Käytännön työssä Lehtonen ohjeistaa kaikkia olemaan kiinnostuneita siitä, mitä tekevät. 

– Jos mahdollista, käy tutustumassa ja tutkimassa, miten muut tekevät saman asian. Joku yksikkö Suomessa tai maailmalla saattaa tehdä saman asian järkevämmin. 

Euroopassa järjestetään ESTRO (The European Society for Radiotherapy and Oncology) -tapahtumaa, jossa luennoidaan usean päivän ajan kaikista sädehoitoaiheista todella laajasti. Lehtonen ei ole tapahtumaan vielä päässyt, mutta toiveena on tulevaisuudessa osallistua ja tuoda tuliaisina omaan yksikköön hyvät tai uusimmat käytännöt siitä, mihin suuntaan hoitoja kannattaa kehittää. 

Jos Lehtonen haluaisi itse tulevaisuudessa tehdä jotakin muuta kuin työskennellä sädehoitoyksikössä, alan opettaminen ammattikorkeakoulussa kiinnostaisi, tai sitten ylempi ammattikorkeakoulututkinto ammattikorkeakoulusta. 

– Teknilliseen yliopistoon en välttämättä palaa. Ei voi kuitenkaan sanoa ei koskaan. 

Vuoden alumnina Turkka Lehtonen toivoo, että voisi toimia röntgenhoitajan ammatin esiintuojana.

– Olen tosi otettu Vuoden alumni -palkinnosta. Tampereen ammattikorkeakoulu tarjoaa todella korkeatasoista koulutusta, ja Tampereelta valmistuneita röntgenhoitajia arvostetaan hyvin paljon ympäri Suomea. 

– Haluan tarjota saman mahdollisuuden, minkä itse löysin: löytää ala, jossa yhdistää viimeisintä teknologiaa ja ihmisläheisyyttä sekä opettamista. Varsinkin, jos ollaan opetussairaalassa kuten Taysissa, täällä ihan tavallinenkin röntgenhoitaja saa tehdä opetustyötä. Ennen kaikkea toivon, että tämä ala olisi näkyvämpi. 

Kuva: Turkka Lehtonen

Kirjoittaja: Emmi Rämö
Video: Renata Brito