Yhä useammalla yli 90-vuotiaalla parempi toimintakyky ja vierellä läheisiä

Tervaskannot 90+ tutkimuksessa tarkastellaan 90 vuotta täyttäneiden tamperelaisten elämäntilannetta, terveyttä ja toimintakykyä. Kohta kolmenkymmentä vuotta jatkunut tutkimuskokonaisuus tarkastelee myös elämän kokemista ja elämänlaatua, avun ja palvelujen tarvetta sekä vanhenemisen biologista taustaa.

Elinajanodotteen kehitys on ollut nopeaa, mikä on herättänyt keskustelua yli 90-vuotiaiden ikäryhmän terveydestä, toimintakyvystä ja elämänlaadusta.

Vuonna 1932 syntyneistä naisista lähes 30 prosenttia ja miehistä 12 prosenttia saavutti 90 vuoden iän.

– Vaikuttaa siltä, että sekä miesten ja naisten toimintakyky on kohentunut, vaikka sairauksien kuten diabeteksen, nivelrikon ja verenpaineen esiintyvyys on kasvussa, kertoo Tervaskannot 90+ tutkimuksen vastuullinen tutkija Linda Enroth. 

Kuitenkin toimintakykyyn vahvasti yhteydessä olevien muistisairauksien ja masennuksen yleisyys on tutkimuksen mukaan hieman laskenut.

Tutkijat selvittävät parhaillaan biologisessa vanhenemisessa solu- ja elintasolla tapahtuvia muutoksia.

– Tutkimme, ovatko nykypäivän 90-vuotiaat biologisesti nuorempia kuin aiemmat 90-vuotiaiden kohortit. Alustavien tulosten mukaan tästä on viitteitä, mutta tarkempi kokonaiskuva saadaan vasta valmiista tutkimuksesta. Biologisten näytteiden analysointi vie paljon aikaa, kertoo terveystutkimuksen ja biologisen vanhenemisen päätutkija Juulia Jylhävä.

Vanhoista vanhimpien kotona asuminen yleistynyt 

Tutkijat muistuttavat, että ympärivuorokautisen pitkäaikaishoidon kattavuutta on määrätietoisesti vähennetty ja yli 90-vuotiaidenkin kotona asuminen on yleistynyt.

– Yhä useampi saa elää pitkän elämän yhdessä puolison kanssa, koska miesten elinajanodotteen kasvu on ollut hieman naisia nopeampaa. Lapset ja lapsenlapset ovat tärkeitä sekä tuomalla iloa ja merkitystä elämään että antamalla konkreettista apua. Haastatelluille 90-vuotiaille on tärkeää pystyä elämään omassa kodissa normaalia arkea mahdollisimman pitkään, kertoo yliopistolehtori Kirsi Lumme-Sandt.

Kuva: Jussi Koivuniemi

Kyselytutkimus, joka kattaa koko 90+ väestön, tukee haastateltavien kertomuksia ja osoittaa, että säännöllisen kotihoidon kattavuuden vähentyessä lasten, lasten perheen sekä puolison tuki on yhä tärkeämpi apu päivittäisissä toimissa. Virallisen hoidon ja hoivan kattavuuden lasku näkyy kuitenkin siten, että noin 10 prosenttia kotona asuvista arvioi ympärivuorokautisen hoidon olevan heille paras asumismuoto. 

Vuonna 1995 alkanutta tutkimusta toteuttaa Tampereen yliopisto. Tutkimus koostuu kolmesta osatutkimuksesta, joissa tietoa kerätään postikyselyillä, elämäntarinahaastatteluilla, toimintakykymittauksilla ja biologisia määrityksiä varten kerätyillä verinäytteillä.