Anumita Goswami tutkii intialaista faktantarkistusta

– Sain keväällä Suomen Kulttuurirahaston apurahan väitöskirjatyöhön, ja apurahan saaminen helpottaa väitöskirjatyötäni paljon. Olen siitä hyvin kiitollinen, Anumita Goswami kertoo.

Hän on aikaisemmin saanut Åkerlundin mediasäätiöltä apurahan myös väitöskirjatyöhön.

Väitöskirjassaan Goswami tutkii intialaisten faktantarkistajien työtä.

– Tein väitöskirjaani varten kenttätöitä Intiassa, ja haastattelin siellä yhtätoista intialaista faktantarkistajaa, Goswami kertoo.

Intialaisten faktantarkistajien kanssa tehdyt haastattelut ohjasivat Goswamin väitöskirjatyön suuntaa.

–  Haastattelemani faktantarkistajat kertoivat paljon työstään, osin siksi että heillä ei ole usein mahdollisuuksia puhua työstään toisten kanssa. Monien haastateltavien kommenteissa nousi esiin faktantarkistajien tekemä emotionaalinen työ, joten siitä tulee osa väitöskirjaani, Goswami kuvailee.

Emotionaalisella työllä tarkoitetaan sitä, miten työssä työntekijä käyttää tunteitaan työntekoon tai joutuu hillitsemään omia tunnereaktioitaan työssä. Faktantarkistajat joutuvat työnsä puolesta kohtaamaan kaikenlaista materiaalia, kuten kuvia kuolleista ihmisistä, ja se rasittaa faktantarkistajia.

Intialaisessa disinformaatiossa on samanlaisia piirteitä kuin suomalaisessa, mutta myös eroja löytyy.

– Misogynia eli naisviha on sama molemmissa maissa, mutta disinformaation lähteet eroavat toisistaan. Siinä missä Suomessa disinformaatioita tulee paljon Venäjältä, Intiassa disinformaatio tulee maan sisältä.

– Intiassa on paljon uskonnollista disinformaatiota, onhan maan asukkaista 80 prosenttia hinduja. Islamofobiaa ja muslimeihin kohdistuvaa disinformaatiota ilmenee Intiassa paljon, Goswami kertoo.

Intiassa disinformaatio leviää usein WhatsApp-sovelluksen kautta, koska sovellus on laajasti käytössä.

– Intiassa medialukutaito on heikkoa, ja viestipalveluissa leviää väärää tietoa nopeasti, koska käyttäjillä saattaa olla matala kynnys välittää tietoa eteenpäin. Käyttäjät helposti ajattelevat, että jakavat jotain ikään kuin varmuuden vuoksi, jos jollain olisi tiedolle käyttöä, Goswami kuvaa.

Disinformaation leviämisellä voi olla vakavia seuraamuksia.

– Väärät tiedot ovat aiheuttaneet tosielämässä esimerkiksi väkivaltatilanteita. Muslimivähemmistöstä on levitelty väärää tietoa naudan lihan syömisestä, joka on johtanut hyökkäyksiin muslimeja kohtaan, Goswami kuvailee.

Tampereelle väitöskirjaa tekemään Goswami päätyi muutaman mutkan kautta.

– Olen Intiassa opiskellut yliopistossa maantiedettä ja sivuaineena taloushistoriaa. Olin vaihdossa TAMKssa ja halusin tekemään jatko-opintoja Tampereelle. Pääsin Viroon opiskelemaan yliopistoon ja käytin sitä keinona päästä opiskelemaan myös Suomeen, Goswami kertoo.

Goswamin yhteiskuntatieteellinen tausta näkyy hänen työssään.

– Koen itseni mediakasvattajaksi ja opetin aiheesta kurssia yliopistolla. Olen työskennellyt muun muassa harjoittelijana Ylellä, tehnyt podcasteja sekä tehnyt projektin London School of Economicsille, Goswami kertoo.