Biologinen ikä paljastaa kalenteri-ikää paremmin, miten kehosi oikeasti voi

Tiedätkö, montako kynttilää syntymäpäiväkakussasi olisi biologisen ikäsi perusteella?

Biologinen ikä kertoo paljon sellaista, mitä kalenteri-iästä ei voi päätellä, kuten yleisestä terveydestä, riskistä sairastua tiettyihin sairauksiin ja kuolemanriskistä. Biologinen ikä voi heittää kalenteri-iästä jopa 20 vuotta, mutta yleensä ero mahtuu viiden vuoden sisään.

Ylivoimaisesti eniten biologiseen ikäämme vaikuttaa perimä eli geenit. Geenit selittävät noin 50 prosenttia siitä, miksi kalenteri-iältään saman ikäiset voivat olla biologiselta iältään eri ikäiset. Muutoin biologiseen ikään vaikuttavat samat asiat, jotka yleisestikin vaikuttavat terveyteemme, eli ympäristö ja elintavat.

– On kuitenkin epäselvää, missä suhteessa esimerkiksi liikunta, tupakointi, uni, stressi, ravitsemus ja eri sairaudet vaikuttavat ja missä määrin eri tekijät ovat itsenäisiä. Esimerkiksi liikunnan roolia on pidetty tärkeänä, mutta tutkimuksissa on havaittu, että geenit, jotka pistävät ihmisen liikkumaan tai ohjaavat muuten suotuisampaa terveyskäyttäytymistä ovat pitkälti samoja, jotka ovat yhteydessä matalampaan biologiseen ikään, sanoo Vanhenemisen systeemibiologia -tutkimusryhmän johtaja Juulia Jylhävä.

Jylhävä itse aloittelee ryhmänsä kanssa tutkimusta siitä, miten ilmansaasteet ja ilmanlaatu vaikuttavat biologiseen ikään. Toisessa alkavassa tutkimuksessa he puolestaan selvittävät, miten psykologinen ja fysiologinen stressi vaikuttavat biologiseen ikään.

– Selvitämme lisäksi, ovatko geeniperimän takia stressialttiimmat yksilöt samoja, joilla on geeniperimän mukaan myös korkeampi biologinen ikä. Eli onko stressi itsenäinen tekijä vai ei.

Tekoäly ynnää biologisen iän vaikutukset terveydenhuollon hyödyksi

Kymmenisen vuotta sitten kuuma aihe biologisen iän tutkimisessa olivat telomeerit. Ne ovat kromosomien päissä sijaitsevia dna-jaksoja, joiden pituus määrittää solujen jäljellä olevan eliniän. Sittemmin huomattiin, että telomeerien pituus ei olekaan ratkaiseva tekijä ihmisen vanhenemisen mittarina ja kuolleisuuden ennustajana, vaan epigeneettiset kellot. Jylhävä oli mukana tekemässä tämän todistanutta tutkimusta.

Epigeneettinen kello on algoritmi, joka mittaa DNA:n metylaation kaavoja. Metylaatio on soluissamme jatkuvasti tapahtuva biokemiallinen prosessi, joka säätelee geenien ilmentymistä sekä solujen toimintaa ja niiden erilaistumista. Metylaatiossa metyyliryhmä eli tietty hiilivety-yhdiste kiinnittyy DNA:n sytosiiniemäkseen. Epigeneettinen kello tarkastelee näitä DNA:n metylaatiokohtia ja laskee biologisen iän niiden perusteella.

Kuva: Hans Memling: Portrait of an Old Man. Kuvankäsittely: Jonne Renvall / Tampere University

Siinä missä epigeneettinen kello mittaa biologista ikää solutasolla, asiaa voidaan tarkastella myös koko organismin tasolla. Jylhävän ryhmä kehittää parhaillaan tekoälyyn pohjautuvaa elektronista haavoittuvuusindeksiä (frailty index), joka mittaa gerasteniaa eli vanhuuteen liittyvää monimuotoista fysiologista ja neurologista rapistumista.

Indeksiä varten Jylhävä kollegoineen kerää terveydenhuollon datasta diagnooseja ja viitearvojen ulkopuolella olevia laboratoriotuloksia. Indeksissä hyödynnetään myös potilastietojärjestelmissä olevia kirjauksia, jotka kertovat lääkärin tekemistä varsinaisen diagnoosin ulkopuolisista huomioista.

– Näissä kirjauksissa voidaan esimerkiksi mainita, jos potilas kävelee kepin kanssa, kokee yksinäisyyttä tai keskustelu on hankalaa potilaan huonon kuulon vuoksi. Nämä ovat arvokasta ja hyödyllistä tietoa haavoittuvuutta mitattaessa, Jylhävä kertoo.

Kerätyt tiedot yhdistetään tekoälymalliin, joka laskee haavoittuvuusindeksin. Indeksi huomioi useita lääketieteeseen, biologiaan, fyysiseen toimintakykyyn ja psykososiaaliseen ulottuvuuteen kytkeytyviä muuttujia. Mitä korkeampi pistemäärä, sitä haavoittuvampi yksilö.

Indeksin tarkoitus on auttaa terveydenhuoltoa päätöksenteossa ja hoidon suunnittelussa. Sen avulla potilaasta voidaan luoda kehityskäyrä, joka päivittyy jokaisella terveydenhuoltokäynnillä. Jos käyrä näyttää, että ongelmia alkaa kertyä, se toimii signaalina lisätutkimusten tai avun tarpeesta. Tällaisen varhaisen puuttumisen avulla yksilö saa paremmin ajoitettua hoitoa.

– Lisäksi indeksiä voi hyödyntää esimerkiksi tilanteessa, jossa raskaan toimenpiteen aloittamisen hyötyjä ja haittoja mietitään yli 80-vuotiaan potilaan kohdalla. Jos on hirveän haavoittuva, niin silloin raskaat hoidot, kuten syöpähoidot, voivat aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä. Mutta iällä on vähemmän merkitystä, jos haavoittuvuusindeksi on pieni.

Indeksistä on hyötyä myös hallinnon tasolla. Indeksin avulla voisi esimerkiksi selvittää alueittain, missä terveydenhuollon yksiköissä on haavoittuvimpia ihmisiä.

– Terveydenhuollon kustannusten nousu ei tutkimusten mukaan ole niinkään paljon riippuvainen ikärakenteesta vaan nimenomaan haavoittuvuuden tasosta. Kalenteri-ikä ei siis yksin selitä kustannuksia vaan biologinen ikä.

Kuva: Thomas Eakins: The Young Man (Portrait of Kern Dodge). Kuvankäsittely: Jonne Renvall / Tampereen yliopisto

Voiko biologiseen ikään vaikuttaa – ja onko se edes viisasta?

Suuri kysymys tietenkin on, voiko omaan biologiseen ikään vaikuttaa. Tätä miettiessä on hyvä muistaa, että biologinen ikä ei ole selkeä ja suoraviivainen, vaan se koostuu monista tekijöistä. Jos yksi mittari on pahasti punaisella, se ei ole kuolemantuomio, koska ihmisellä on paljon kompensoivia mekanismeja.

Asiaan liittyy myös eettisiä pohdintoja siitä, missä määrin kehon prosesseihin kannattaa kajota, jos kyseessä ei ole sairauden hoito. Jos biologista ikää madalletaan, pienentyykö samalla automaattisesti esimerkiksi sairastumisriski? Tätä ei vielä tiedetä.

– Kun ihminen rupeaa leikkimään jumalaa, siitä ei yleensä seuraa mitään hyvää. Jos mennään liikaa sörkkimään, seuraukset voivat olla jotain, mitä emme osanneet odottaa, Jylhävä sanoo.

Tämän hetken trendi on olemassa olevien lääkkeiden käyttö uusiin tarkoituksiin. Asia kiinnostaa lääketehtaita, koska uusia lääkkeitä on vaikea kehittää ja tuoda markkinoille. Jos esimerkiksi olemassa oleva diabeteslääke laihduttaa – ja mahdollisesti nuorentaakin – heitä ei harmita.

– Etenkin terveen ihmisen kannattaa harkita tarkoin lääkecocktailien käyttöä, sillä lääkkeiden uusien käyttötarkoitusten vaikutuksista ei ole vielä tutkimustietoa. Jos lääkkeelle kuitenkin on selkeä tarve, kuten lievästi kohonneen verenpaineen tai kolesterolin hoito, sen käytöllä voi olla myönteinen vaikutus biologiseen vanhenemiseen. Tätä tutkimme myös omassa ryhmässämme.

Omia geenejään ei voi syrjäyttää, eikä ikuisen nuoruuden toivossa kannata rynnätä koekaniiniksikaan. Self help -opasta vanhenemisen oikeanlaiseen solu- ja koko organismitason suorittamiseen ei ole eikä todennäköisesti tule, mutta:

– Mikään ei estä ihmistä syömästä terveellisemmin ja huolehtimasta ylipäätään itsestään paremmin. Maalaisjärjellä pärjää pitkälle. Toisaalta personoitu lääketiede valtaa tulevaisuudessa varmasti alaa myös vanhenemiseen liittyvien sairauksien hoidossa, ja tämä on ilman muuta toivottu trendi.