Elintavoilla voi pitää diabeteksen kurissa, mutta miksi niin harva onnistuu?

Tyypin 2 diabetes on salakavala sairaus. Se kehittyy hitaasti vuosien kuluessa, ja elimistö tottuu hiljalleen kohoaviin verensokeritasoihin. Hoitamattomana tauti kuitenkin vaurioittaa munuaisia, hermostoa ja verisuonia ja voi johtaa vakaviin lisäsairauksiin.

Tutkimusten mukaan elintavoilla on suuri merkitys aikuistyypin diabeteksen ehkäisyssä ja hoidossa. Jos ylipainoinen tyypin 2 diabeetikko laihduttaa, hän voi pärjätä jopa ilman lääkkeitä. Silti vain harva onnistuu painon pudottamisessa.

- Tavallisesti tyypin 2 diabetes puhkeaa aikuisiässä, jolloin elintavat ovat jo muodostuneet tietynlaisiksi. Totuttujen tapojen muuttaminen ei ole helppoa, sanoo yliopettaja Tuula-Maria Rintala Tampereen ammattikorkeakoulusta.

Koska lievästi koholla olevat sokerit eivät tunnu missään, sairastunut ei koe hälyttävää tarvetta toimia oman terveytensä edistämiseksi. Diabetekseen liittyvät riskit voivat tuntua kaukaisilta, sillä ne toteutuvat ehkä vasta vuosien kuluttua.

- Ihmisillä on myös paljon muuta elämässään kuin sairaus: opiskelut, työ, perhe, ystävät ja harrastukset. Itsestä huolehtiminen ei aina ole listalla ensimmäisenä, Rintala huomauttaa.

Liian suuret tavoitteet lannistavat

Tampereella on alkanut uusi omahoidon tukemiseen ja kansansairauksien hoitotyöhön syventävä koulutus, joka valmistaa kliinisen asiantuntijan ylempään AMK-tutkintoon. Opintokokonaisuus toteutetaan yhteistyössä Tampereen ja Turun ammattikorkeakoulujen sekä Savonia-ammattikorkeakoulun kesken.

Koulutuksessa keskitytään omahoidon ohjaukseen somaattisten kansansairauksien, kuten tyypin 2 diabeteksen hoidossa.

- Vaikka elintapojen muuttaminen on haastavaa, terveydenhuollon ammattilainen voi tukea asiakasta muutoksessa. Tärkeää on huomata pienetkin onnistumiset ja antaa niistä positiivista palautetta, Tuula-Maria Rintala sanoo.

Tavoitteiden tulisi olla aluksi riittävän pieniä, jotta ne on helppo saavuttaa. Onnistumiset lisäävät uskoa omaan pystyvyyteen ja kannustavat jatkamaan.

- Jos esimerkiksi painonpudotuksessa odotetaan liian nopeasti tuloksia, ihminen lyö äkkiä hanskat tiskiin ja ajattelee, että tästä ei tullut mitään. Kuitenkin jo viiden prosentin painonpudotus on terveydelle hyödyksi.

Ammattilaisen on tärkeää kuunnella asiakasta aidosti. Samat ohjeet eivät sovellu jokaiseen elämäntilanteeseen. Ohjeiden tulisi myös olla mahdollisimman konkreettisia: jos kasvisten käyttöä tulisi lisätä, mitä se käytännössä tarkoittaa?

Asiakkaalta kannattaa myös kysyä, mitä hän itse kokee hyötyvänsä muutoksesta. Oma motivaatio voi syntyä esimerkiksi siitä, että mahtuu kauniisiin vaatteisiin tai jaksaa kävellä aiempaa pitemmän matkan.

Se, miten lääkäri tai hoitaja osoittaa suhtautumista asiakkaaseen, on usein keskeisempää kuin se, mitä asioita keskustellaan.

Syyllistäminen ei kannusta muutoksiin

Viestinnän väitöskirjatutkija Maija Peltola tekee Tampereen yliopistossa tutkimusta siitä, millaista vuorovaikutus terveydenhuollon ammattilaisten kanssa on asiakkaiden näkökulmasta ja miten se vaikuttaa omahoidon onnistumiseen.

Peltola on haastatellut tyypin 2 diabetesta sairastavia aikuisia, jotka kertoivat hänelle myönteisistä ja kielteisistä kohtaamisistaan lääkärien ja hoitajien kanssa. Tutkimuksen tavoitteena on nostaa esiin merkityksellisiä kokemuksia ja etsiä niitä yhdistäviä tekijöitä.

- Se, miten lääkäri tai hoitaja osoittaa suhtautumista asiakkaaseen, on usein keskeisempää kuin se, mitä asioita keskustellaan. Ammattilainen osoittaa sanallisesti tai sanattomasti, onko asiakas tervetullut, onko hänelle aikaa ja onko ammattilainen kiinnostunut hänen asioistaan, Peltola sanoo.

Aikuistyypin diabetekseen liittyy vahvasti itse aiheutetun sairauden leima. Moni kokee syyllisyyttä sairastumisestaan.

Jos ammattilaiset osasivat lievittää syyllisyyttä vastaanottokäynnillä, se koettiin usein myönteiseksi omahoidon onnistumisen kannalta. Syyllistäminen puolestaan lisäsi ahdistusta ja masennusta, eikä se kannustanut muutoksiin.

- Ammattilainen oli voinut tokaista, ”miten olet tällaisen sairauden itsellesi hankkinut”. Asiakkaalle saattoi tulla olo, että hänen tulisi osata elää kaikkien normien mukaisesti, jotta hänellä olisi oikeus saada hoitoa.

Sairastunut ei saa jäädä yksin

Hyvissä kokemuksissa asiakkaalle annettiin sallivia hoito-ohjeita ja asetettiin tavoitteita, jotka oli mahdollista saavuttaa. Asiakkaalle annettiin toivoa, että tilanne voi parantua ja hän pystyy itse parantamaan vointiaan ammattilaisten avulla.

Sen sijaan kielteiseksi koettiin, jos asiakkaalla ei ollut mahdollisuutta osallistua hoitopäätöksiin. Esimerkiksi lääkitys aloitettiin ilman, että asiakas sai ensin itse harkita asiaa.

- Oman päätösvallan säilyttäminen tilanteessa oli tärkeää. Neuvova tyyli koettiin paremmaksi kuin käskevä, Maija Peltola kiteyttää.

Asiakkaiden kielteisissä kokemuksissa korostui yksin jäämisen tunne. Vaikka tyypin 2 diabetesta sairastava onkin arjessa itse vastuussa hoidostaan, hänelle ei saisi muodostua tunnetta, että hän jää yksin sairautensa kanssa.

Peltolan väitöstutkimus alkaa olla loppusuoralla. Hän viimeistelee juuri kolmatta artikkelia, joka keskittyy asiakkaan ja ammattilaisen väliseen yhteistyöhön.

- Toivoisin, että asiakkaan ja ammattilaisen vuorovaikutuksessa rakentuva yhteistyö nähtäisiin enemmän yhteisenä prosessina kuin siten, että asiakkaan pitäisi tehdä jotain ja ammattilaisen pitäisi tehdä jotain, hän sanoo.

Väestön lihomista ei voi sälyttää pelkästään yksilöiden vastuulle. Koko yhteiskunnassa tulisi tehdä muutoksia, jotka edistävät terveellisiä elintapoja.

Koko yhteiskunnan tulisi muuttua

Tuula-Maria Rintala työskenteli pitkään diabeteshoitajana ennen uraansa hoitotyön opettajana. Hän muistaa useammankin kerran, kun tyypin 2 diabetekseen sairastunut totesi hänelle, ettei sairaudelle voi mitään, koska se on ”geeneissä”.

- On tärkeää, että ihminen uskoo itse voivansa muuttaa asioita. Vaikka perintötekijät altistavat sairaudelle, elintavoilla on silti iso merkitys.

Toisaalta Rintala ymmärtää, kuinka haastavaa terveellisten valintojen tekeminen arjessa voi olla. Elämme ruokaympäristössä, jossa on paljon helpompi syödä epäterveellisesti kuin terveellisesti.

Ruokia, joissa on paljon energiaa, on todella helposti saatavilla. Isot pakkaukset ovat edullisempia kuin pienet, ja monessa ravintolassa saa syödä niin paljon kuin haluaa.

- Väestön lihomista ei voi sälyttää pelkästään yksilöiden vastuulle. Koko yhteiskunnassa tulisi tehdä muutoksia, jotka edistävät terveellisiä elintapoja, Rintala korostaa.

Jo noin 400 000 sairastunutta

• Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) selvityksen mukaan vuosina 2000-2017 todettiin vuosittain keskimäärin reilut 20 000 uutta tyypin 2 diabetestapausta. Tautiin sairastuneiden määrä 2,5-kertaistui ajanjaksolla. Vuoden 2017 lopussa heitä oli noin 400 000.
• Enemmistö kakkostyypin diabetekseen sairastuneista on keski-ikäisiä. Nuorten osuus sairastuneista on pieni, mutta kasvanut. Vuonna 2000 tyypin 2 diabetekseen sairastui 43 alle 20-vuotiasta. Vuonna 2017 heitä oli jo 98.
• Tyypin 2 diabeteksessa haima tuottaa insuliinia, mutta se vaikuttaa heikosti tai insuliinia ei ole tarpeeseen nähden riittävästi, jolloin verensokeri nousee haitallisen korkeaksi. Insuliinintuotanto voi vuosien kuluessa ehtyä kokonaan.

Lähde: THL ja Diabetesliitto