Etätyö korona-aikana jakoi palkansaajat kahtia
Korona ei romuttanut optimismia tai tulevaisuudenuskoa, mutta se synnytti uusia eroja työntekijäryhmien välille ja toi myös näkyväksi vanhoja eriarvoisuuden piirteitä. Näin tiivistävät Koronapandemia, työ ja yhteiskunta. Muuttuiko Suomi? -kirjan tekijät.
Anne Mäkikankaan ja Pasi Pyöriän toimittama teos selvittää koronakriisin välittömiä ja pitkäaikaisia vaikutuksia työhön ja muuhun elämään. Kirja on monitieteinen yleisesitys, jonka kirjoittajina on nelisenkymmentä yhteiskuntatieteiden ja psykologian alan asiantuntijaa Suomen yliopistoista ja tutkimuslaitoksista.
— Monesti toimitetuissa teoksissa on teoreettinen ja asioita koostava ote, mutta tässä kirjassa esitämme jokaisessa luvussa myös uusia empiirisiä tutkimustuloksia pandemian seurauksista, tenure track -professori ja Työelämän tutkimuskeskuksen johtaja Anne Mäkikangas kertoo.
— Oli hyödyllistä, että ehdimme seurata pandemian etenemistä kirjan tekemisen aikana. Samalla valmistui uusia tutkimusaineistoja, jotka tuottivat kirjaan arvokasta näkemystä, yliopistolehtori Pasi Pyöriä sanoo.
Asiantuntijat käyvät läpi yhteiskunnallisten jakojen syventymistä, mistä kertoo erityisesti palkansaajien jyrkkä kahtiajako etä- ja lähityötä tekeviin.
Pyöriä arvioi, että rajoitusten alkaessa noin puolet palkansaajista siirtyi tekemään etätyötä. Mikään uusi asia etätyö ei asiantuntijatyön ammateissa ollut, sillä Tilastokeskuksen viimeisimmän työolotutkimuksen mukaan vuonna 2018 palkansaajista 28 prosenttia ilmoitti tehneensä etätyötä. Mittausta edeltänyt kasvu oli 2010-luvulla viidessä vuodessa 12 prosenttiyksikköä.
Kyseessä oli tutkijoiden mukaan ennen kokematon ilmiö, vaikka kokemusta etätyöstä oli.
— Käytännössä kaikki asiantuntijatyötä tekevät jäivät kotiin etätöitä tekemään. Toinen puoli palkansaajista, jotka työskentelevät erilaisissa palvelualan töissä, kuten sote-alan käytännön ammateissa ja teollisuudessa, joutui jäämään työpaikoilleen. He työskentelivät aikaisempaa turvattomimmissa olosuhteissa, ja joutuivat myös pelkäämään oman ja asiakkaidensa terveyden puolesta, Pyöriä sanoo.
Mäkikangas muistuttaa, ettei etätyölle ollut alkuvaiheessa vaihtoehtoa.
— Etätyötä oli aikaisemmin luonnehtinut siihen liittynyt autonomia ja vapaaehtoisuus. Pakko eriytti etätyökokemukset voimakkaasti. Tutkimushankkeessamme moni kuvasi sitä parhaaksi asiaksi, mitä työssä oli tapahtunut, koska työmatkustaminen väheni ja keskittyminen työhön parani. Osa taas piti sitä työpahoinvointina ja ahdistavana asiana kaivaten yhteisöllisyyttä ja sosiaalisuutta.
— Nyt elämme monipaikkaisen työn maailmassa. Etätyöpreferenssi eli halu tehdä etätyötä lisääntyi pandemian myötä. On opittu näkemään siinä etuja ja etätyötä halutaan tehdä jossain määrin myös jatkossa, Mäkikangas sanoo.
Lomautukset rajuja mutta ne osoittivat Suomen mallin joustavuuden
Kirjan mukaan pandemia heikensi sukupuolten välistä tasa-arvoa, sillä se kuormitti erityisesti naisenemmistöisillä aloilla työskenteleviä ja koetteli lapsiperheiden äitien jaksamista.
Pyöriä muistuttaa, että monilla matalapalkka-aloilla koettiin turvattomuutta tartuntariskin takia ja työolojen heikentymisen takia. Keskimääräistä heikommin palkattuihin aloihin kohdistui suurta taloudellista epävarmuutta. Koronakeväänä 2020 lomautusten määrä kasvoi suuresti aina touko-kesäkuuhun saakka. Vaikka koronan seurauksena työttömyys nousi vuoden aikana vain vähän eikä konkurssiaaltoa koettu, tutkijat pitävät lomautusten kasvua dramaattisena.
— Lomautettujen määrä kasvoi 20 000:sta noin 170 000:een toukokuuhun 2020 mennessä. Aika harvoin näemme näin suurta kasvua lomautuksissa. Näinkin mittaviin lomautuksiin turvautuminen osoitti sen, että suomalainen työmarkkinamalli on hyvin joustava. Lomautukset ovat kuitenkin paljon parempi ja joustavampi keino suhtautua äkillisiin kriiseihin ja taloussuhdanteiden vaihteluihin kuin se, että työntekijät irtisanotaan, Pyöriä toteaa.
Mäkikangas puhuu kekseliäisyydestä, jota esiintyi työpaikoilla pandemian aikana.
— Näimme resilienssiä ja muutoskyvykkyyttä erityisesti aloilla, joita korona kohteli huonosti. Niillä lähdettiin tekemään innovaatioita, kuten vaikka ravintola-alalla, jossa mietittiin, miten asiakkaat tavoitetaan.
Korona toi työhyvinvoinnin ja kriittiset alat esiin
Kirjan aiheina ovat myös arjen organisointi lapsiperheissä ja opiskelijoiden jaksaminen. Yksi kirjan luvuista kuvaa, mitä harrastuksille kävi koronasulkujen aikaan.
— Näemme esimerkiksi, miten kotoilu lisääntyi. Yksi jos toinenkin alkaa kokata ja edistää terveyskäyttäytymistään, joskin sen havaittiin polarisoituvan. Käsittelemme kirjassa myös sitä, miten korona ruokki hyvin voimakkaasti luonnon merkitystä ja ulkoiluharrastusta, mikä oli monille ainut kodin ulkopuolinen harrastus koronapandemian rajoitusten aikana, kertoo Mäkikangas.
Moni työntekijä korostaa pandemian nostaneen työhyvinvoinnin puheeksi työpaikoilla.
— Tutkimuksemme keskeinen havainto oli se, että organisaation tarjoama konkreettinen tuki ylläpiti työhyvinvointia koronan aikana. Organisaation tarjoamaa tukea kuvaa esimerkiksi, että tiedetään keneen otetaan yhteyttä ja mistä saa neuvoa. Työhyvinvointi syntyy ensisijaisesti työstä ja työn piirteistä, ja organisaation tuki on tärkeä työn voimavaratekijä, alaan perehtynyt Mäkikangas sanoo.
Pyöriä puolestaan pitää tärkeänä koronan oppina huomiota, että Suomessa on monia yhteiskunnalle välttämättömiä turvallisuuskriittisiä aloja, joiden kyvystä toimia poikkeusoloissa pitää huolehtia.
— Samoin on tärkeä turvata, että mahdollisuuksien mukaan koulutus ja päivähoito pystyy jatkamaan kriisiaikoina.
Anne Mäkikangas & Pasi Pyöriä (toim.) Koronapandemia, työ ja yhteiskunta. Muuttuiko Suomi? Gaudeamus 2023.
Julkistamistilaisuus keskiviikkona 22.3. klo 15–17 Paavo Koli -salissa. Tilaisuuden puhujina kirjan kirjoittajia ja historioitsija, professori Juha siltala.
Lisätietoa
Lisätietoa kirjasta, sisällys ja kaikkien kirjoittajien esittelyt Gaudeamuksen verkkosivuilla.
Kirjan toimittajat:
Anne Mäkikangas, PsT, työpsykologian dosentti, työskentelee Tampereen yliopistossa työelämäntutkimuksen tenure track -professorina ja Työelämän tutkimuskeskuksen johtajana.
Yhteydenotot: anne.makikangas [at] tuni.fi | p. 050 437 7137
Pasi Pyöriä, YTT, dosentti, työskentelee sosiologian yliopistonlehtorina Tampereen yliopistossa.
Yhteydenotot: pasi.pyoria [at] tuni.fi | p. 050 3186 188
