Hoivarobotiikka auttaa, mutta ei korvaa ihmistä

Sana hoivarobotiikka luo helposti mielikuvan ihmismäisestä robotista, joka nostaa potilaan sairaalasängystä, syöttää ja juttelee. Mielikuva voi herättää myös huolen: voivatko robotit korvata inhimillisen vuorovaikutuksen?

Asiantuntijoiden mukaan eivät. Ihmismäisten robottien sijaan hoivarobotiikka merkitsee enemmänkin vuorovaikutteisia elementtejä sisältäviä teknisiä apuvälineitä, joilla ihmisten tekemää työtä tuetaan. Parhaimmillaan teknologia helpottaa hoitajien työtä, vahvistaa potilaiden turvallisuudentunnetta ja aktivoi heitä.

Tampereen ammattikorkeakoulun sairaanhoitajakoulutuksen lehtori Taru Manner tarkentaa, että sairaaloissa ja kotihoidossa käytettävät teknologiset apuvälineet ovat kaksi eri asiaa. Sairaaloissa teknologiaa käytetään oireiden ja sairauksien seurantaan ja hoitoon. Kotihoidossa välineiden ja sovellusten käyttö on päivittäistä, ja tarkoituksena on arjen helpottaminen.

Pirkanmaalla ollaan pitkällä videovälitteisen etäkotihoidon hyödyntämisessä. Asiakas saa kotiin tablettia muistuttavan päätteen, jota hänen ei tarvitse osata käynnistää itse. Yhteys voidaan avata kotihoidon päässä, ja hoitaja voi jutella ja opastaa asiakasta laitteen kautta.

Pirkanmaalla on käytössä myös nelisensataa Evondos-lääkkeenjakorobottia. Lääkkeet on annosteltu laitteeseen pusseissa, ja laite hälyttää, kun on aika ottaa lääke. Jos lääke jää ottamatta, kotihoito saa tästä ilmoituksen, ja lääkepussi putoaa robotin murtosuojattuun säiliöön.

Fyysisessä työssä auttaa eksoskeleton-liivi. Hoitaja voi pukea ylleen kaasujousiteknologiaa hyödyntävän liivin, joka antaa hänelle lisävoimaa potilaan nostoon ja pitää asennon ergonomisena.

– Voimaliivit ovat iso trendi Aasiassa. Myös potilaalle puettavat ulkoiset tukirangat, jotka antavat hänelle voimaa liikkeisiin, ovat tulossa, Manner kertoo.

Teknologia voi aktivoida

Etäyhteyden ja lääkkeenjakorobottien käyttö kotihoidossa on vapauttanut hoitajille aikaa. Työpäivät ovat rauhoittuneet, ja hoitajat voivat keskittyä työnsä suunnitteluun. Vaikutus on niin merkittävä, että Manner uskoo teknisten apuvälineiden voivan helpottaa jopa hoitajapulaa.

– Olemme portaalla, jossa mielikuva koko sote-sektorista on muuttumassa. Pirkanmaalla ollaan tässä pitkällä, ja kotihoidon toimijat ovat tehneet todellisen muutoksen.

Teknologialla on ollut positiivinen vaikutus myös asiakkaisiin. Teknologian passivoittavasta vaikutuksesta puhutaan paljon, mutta ikäihmisten kohdalla vaikutus voi olla päinvastainen.

– Kotihoidon kanssa käymieni keskustelujen perusteella videovälitteisyys voi tukea ihmisen omatoimisuutta, kun hoitaja ei ole paikalla eikä voi tehdä kaikkea hänen puolestaan. Olisin enemmän huolissani meidän työikäisten passivoitumisesta.

Manner muistuttaa, että kaikki kotihoidon piirissä olevat eivät myöskään kaipaa kotikäyntejä. Osa haluaa olla omassa rauhassa, ja vaihtuviin aikoihin kotiin tulevat vieraat ihmiset voivat stressata.

Etäyhteyksien käyttö voi myös laajentaa asiakkaan sosiaalisia piirejä. Yhteydenpito sukulaisiin ja ystäviin voi helpottua, ja videoyhteyden kautta voi osallistua jumppatuokioon tai konserttiin.

Monitoimirobotteja kehitellään

Palataanpa jutun alussa mainittuihin ihmismäisiin ja vuorovaikutteisiin robotteihin. Tällaiset monitoimirobotit ovat hoitoalalla vasta kehitteillä, kertoo hoivarobotiikkaan perehtynyt sosiaalipsykologian tutkija Tuuli Turja.

– Nukkemaisia humanoidirobotteja on jonkin verran, ja niitä käytetään virkistys- ja viihdekäyttöön. Nao-robottiin voi ohjelmoida yksilöllisiä jumppaohjelmia. Robotti tunnistaa käyttäjän ja juuri hänen ohjelmansa ja neuvoo jumpassa.

Suurelle yleisölle tutuin vuorovaikutteinen hoivarobotti lienee terapeuttinen pehmohylje, jota käytetään esimerkiksi dementikkojen ja autististen hoidossa. Robotti ääntelee kuin oikea eläin, reagoi valon vaihteluun ja oppii nimensä.

Turja oli mukana monitieteellisessä ROSE-hankkeessa, jossa tutkittiin hoivarobotiikkaa ja siihen liittyviä arvoja ja asenteita. Alun perin hankkeessa piti tutkia vuorovaikutteista, monitoimista Care O´Bot -hoivarobottia, jolla on edellytykset kommunikoida ja auttaa arjen töissä esimerkiksi tarjoilemalla ruokaa.

Laitteen ohjelmointi osoittautui kuitenkin hankalaksi. Care O´Botin kehittely jatkuu, ja lopulta hankkeessa tutkittiin yksinkertaisempaa robotiikkaa, kuten asiakaspalvelurobotteja, lääkkeidenjakorobottia, sairaalan TUG-logistiikkarobottia ja etäläsnäoloteknologiaa.

– Oma tutkimukseni keskittyi siihen, kuinka robotit otetaan vastaan työelämässä, ja mihin hoitajat tarvitsevat robotisoitua uuden sukupolven teknologiaa.

Avuksi ihmiselle

Hoitajien viesti tutkijoille oli se, että he tarvitsevat robotiikkaa ja tekniikkaa työnsä tueksi, esimerkiksi potilaiden siirtoon ja muiden raskaiden taakkojen nosteluun. Potilaiden viihde- ja virkistyskäyttöön suunnattu robotiikka ei innostanut heitä yhtä paljon.

– Jaoimme tutkija Jaana Parviaisen kanssa robotiikan ryhmiin ”affective” ja ”effective”. Hoitajat halusivat enemmän effective-ryhmän työkalumaisia arjen helpottajia.

Osa hoitajista kokee hoivarobotiikan olevan ristiriidassa työn eettisten standardien kanssa.

Turjan mukaan affective-robotiikalla voi kuitenkin olla ylevämpiä tarkoituksia kuin pelkkä viihdyttäminen. Paijattava hyljerobotti voi lisätä dementikon elämäniloa ja saada ihmisen kokemaan itsensä merkitykselliseksi, kun hän saa olla hoivaaja. Terapeuttinen lelu voi myös saada autistisen puhumaan lelulle asioista, joista hän ei puhu muille.

Vuorovaikutus ja potilaan empaattinen, arvostava kohtaaminen ovat hoitoalan ydinarvoja. Osa hoitajista kokee hoivarobotiikan olevan ristiriidassa työn eettisten standardien kanssa. Asenteet hoivarobotiikkaa kohtaan ovat silti muuttuneet myönteisemmiksi.

– Tutkimme aihetta ensimmäisen kerran vuonna 2016 ja toisen kerran 2020. Uudessa tutkimuksessa hoivarobotiikka koettiin enemmän alan arvojen mukaisena. Tekisin ehkä sen johtopäätöksen, että hoitajille on selvinnyt, että kyseessä ei ole ihmisen ja inhimillisen hoivan korvike, Turja pohtii.

Taru Manner taas kertoo havainneensa, että suhtautuminen hoivarobotiikkaan on myönteistä, jos opiskelija saa tutustua teknologiaan opintojen aikana ja pitää sitä osana arkea. Epäilyä on enemmän jo alalla työskentelevien ammattilaisten keskuudessa.

Parempaa puheentunnistusta

Entä millaisena asiantuntijat näkevät hoivarobotiikan tulevaisuuden?

Tuuli Turja ei usko, että ihmismäiset monitoimirobotit hoitaisivat lähivuosina sekä lääkkeidenjaon että potilaiden viihdyttämisen. Todennäköisesti nykyinen teknologia kehittyy, ja kehitys voi olla hyvin arkista.

Tulevaisuuden eksoskeleton-liivi voi olla niin siro, että sen voi pukea vaatteiden alle. Osa hoitajista toivoo tätä, sillä he pelkäävät, että vaatteiden päälle puettu liivi tekee heistä kyborgimaisia ja häiritsee vuorovaikutusta potilaan kanssa. Kaasujousiteknologialla toimivien liivien lisäksi robottimaisempi, motorisoitu puettava teknologia on kokeilussa.

Myös puheentunnistamisen kehittäminen on tärkeää.

– Potilaissa on eri murteita ja koko ajan enemmän eri kieliä puhuvia ihmisiä, ja tekohampaat voivat vaikeuttaa puheentuotantoa.

Turvaa älykodista

Taru Manner odottaa lähitulevaisuudelta arkea rikastuttavia sisältöjä etenkin etäkotihoitoon.

– Onko se ehkä avatar, joka on integroitu television avulla ihmisen arkeen tai fyysinen, pieni älykäs keskustelijarobotti, joka pitää seuraa.

Manner uskoo, että myös kotiin upotetut sensorit ja teknologiat kehittyvät lähivuosina. Kodeissa on jo liikkeentunnistimella toimivia valoja ja itsestään sammuvia älyliesiä. Kokemus arkisesta, elämää helpottavasta tekniikasta voi lievittää myös hoivarobotiikkaan liittyviä ennakkoluuloja.

Tampereen korkeakouluyhteisö on kiinteästi mukana hoitopalveluihin liittyvän teknologian tutkimuksessa ja jalkauttamisessa. TAMKin opiskelijat pääsevät käyttämään terveydenhuoltoteknologiaa Sote Virtual Labissa, ja hoivateknologia on osa myös lähihoitajien opetusta Tampereella.

Korkeakouluyhteisö on mukana myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ikäteknologian kansallisen koordinaatiomallin suunnittelussa. Mallin tarkoitus on tukea hyvinvointialueita ja kuntia kotona asuvien ikäihmisten teknologian käytössä.

– Meidän tulisi nyt miettiä, mikä on yliopistojen ja korkeakoulujen rooli tässä kehityksessä, ja mitä resursseja siihen tarvitaan, Turja sanoo.