Ihmisen ei tarvitse olla fyysisesti täydellinen nauttiakseen elämästä

Mitä sinulle tulee ensimmäisenä mieleen yli 90-vuotiaasta ikäihmisestä?

Ehkä muistisairas vanha nainen, joka makaa hoidettavana hoivakodissa. Tai virkeä, omassa kodissaan asuva iäkäs mies, joka ajaa edelleen autoa ja haravoi oman pihansa.

Molemmat todellisuudet ovat totta, ja kaikki siltä väliltä.

– Haitari on todella laaja. Sekä hyväkuntoisten että huonokuntoisten yhdeksänkymppisten määrä on lisääntynyt, toteaa tutkijatohtori Linda Enroth, joka toimii vastuullisena tutkijana Tampereen yliopiston Tervaskannot 90+ -tutkimuksessa.

Julkisuudessa esillä on usein vain toinen ääripäistä. On laitoksissa asuvia vanhuksia, joiden hoitoon meillä on liian vähän resursseja. Ja on reippaita airasamulineja, joiden nuorekkuutta ihailemme.

Totta on, että yli 90 vuoden iässä monien sairauksien ja toimintakyvyn vajauksien todennäköisyys kasvaa jyrkästi. Kuitenkin noin 84 prosenttia Tervaskannot 90+ -kyselyn vastaajista kertoi vuonna 2018 olevansa hyvin tai jokseenkin tyytyväisiä elämäänsä. Vain 15 prosenttia kertoi tuntevansa itsensä usein yksinäiseksi.

– Monien sairauksien ja vaivojen kanssa voi elää aika hyvää elämää ja puuhailla monenlaisten mielenkiinnon kohteiden parissa. Ei ihmisen tarvitse olla fyysisesti täydellinen, jotta hänellä olisi hyvä elämä, sanoo gerontologian professori Marja Jylhä Tampereen yliopistosta.

Ainutlaatuinen aineisto

Tervaskannot 90+ -hankkeen tutkijat elävät juuri nyt jännittäviä hetkiä, sillä postikysely 90-vuotiaille ja sitä vanhemmille tamperelaisille on parhaillaan käynnissä. Ensimmäisiä tuloksia on luvassa syksyn aikana.

Kyseessä on jo kymmenes postikysely, jossa selvitetään yli 90-vuotiaiden tamperelaisten hyvinvointia, terveyttä ja palveluiden käyttöä. Tavoitteena on mahdollisimman korkea vastausprosentti.

– Jokainen vastaus on tärkeä. Jos esimerkiksi huonokuntoisimmat jättäisivät vastaamatta, saisimme aivan ylioptimistia tuloksia, Marja Jylhä huomauttaa.

Jylhä oli mukana hankkeessa jo 1990-luvulla, kun kyselytutkimus käynnistettiin Tampereen yliopistossa silloisen gerontologian professorin Antti Hervosen johdolla. Postikysely oli itse asiassa Jylhän idea.

– Kiersimme ensin haastattelemassa kaikkein vanhimpia nauhurin kanssa. Tämä ei kuitenkaan antanut ikäryhmästä oikeaa kokonaiskuvaa, koska vain terveimmät ja toimintakyvyltään parhaimmat osallistuivat haastatteluihin.

Ensimmäinen Tervaskannot-postikysely lähetettiin kotona asuville 90-vuotiaille ja sitä vanhemmille tamperelaisille vuonna 1995. Vuodesta 2001 kysely on lähetetty myös hoitolaitoksiin.

– Tutkimus on poikkeuksellinen, koska se on kestänyt näin pitkään ja myös hoivakotien ja pitkäaikaishoidon asukkaat ovat mukana aineistossa. Vastaavaa ei löydy muualta maailmasta, Linda Enroth sanoo.

Tutkimuksessa on vuosien varrella tehty myös elämäntarinahaastatteluja ja kerätty verinäytteitä biologisia määrityksiä varten. Seuraavat elämäntarinahaastattelut on tarkoitus aloittaa tänä syksynä. Niistä sovitaan tutkittavien kanssa erikseen.

Nopeimmin kasvava ikäryhmä

Koska ihmiset elävät yhä vanhemmiksi, yli 90-vuotiaiden määrä kasvaa nopeasti.

Kun Tervaskannot-tutkimus aloitettiin vuonna 1995, Tampereella asui noin 700 tämän ikäistä ihmistä. Nyt heitä on jo lähes 3 000.

– Kaikkein vanhimpien ihmisten määrä on kaksinkertaistunut vuodesta 2000 ja se kaksinkertaistuu uudelleen vuoteen 2035 mennessä. Kyseessä on nopeimmin kasvava ikäryhmä Suomessa, Jylhä kertoo.

Keskimääräinen elinikä pitenee, koska sairauksia osataan nykyisin torjua ja hoitaa entistä paremmin. Taustalla ovat myös lapsuuden ja nuoruuden aiempaa paremmat elinolot, ravinto ja rokotukset. Näistä syistä 1930-luvulla syntyneillä on ollut paremmat mahdollisuudet elää pitkään kuin niillä, jotka syntyivät 1800-luvun lopulla.

Samaan aikaan, kun vanhojen ihmisten määrä on kasvanut, pitkäaikaishoidossa olevien osuus on laskenut.

Aiemmin suomalaisten elinajanodote piteni erityisesti sen vuoksi, että lapsikuolleisuus laski. Nykyisin syynä on vanhuuden venyminen.

– Suomessa kuolleisuus nuorena on todella vähäistä. Siksi elinajanodotteeseen vaikuttaa eniten se, mitä tapahtuu vanhoille, Enroth toteaa.

Saasteet uhkaavat elinikää

Tähän saakka olemme tottuneet siihen, että ihmisten elinajanodote kasvaa vuosi vuodelta. Äkilliset, isot katastrofit, kuten sodat ja pandemiat, voivat kuitenkin uhata tätä kehitystä.

Myös ilmastonmuutos ja ympäristön saastuminen voivat vaikuttaa odotettavissa olevaan elinikään.

– Lisääntyviin lämpöaaltoihin ei ole Suomessa varauduttu riittävästi. Sairaalat, pitkäaikaishoidon paikat ja omat kodit eivät ole välttämättä vanhoille ihmisille turvallisia hellejaksojen aikana, Enroth sanoo.

Yksilötasolla eliniän pituuteen vaikuttavat geneettinen tausta, elintavat ja sattuma. Elintavoista tärkeimpiä ovat terveellinen ravinto, runsas liikunta, riittävä lepo sekä korkeintaan kohtuullinen päihteiden käyttö.

– Yksittäisistä elinikää lyhentävistä tekijöistä tärkeimpiä on tupakointi, Enroth muistuttaa.

Sille emme voi mitään, että me kaikki vanhenemme. Kun ikää tulee lisää, biologiset mekanismit, jotka puolustavat elimistöämme ulkoisia ja sisäisiä haittoja vastaan, heikkenevät vähitellen.

Evoluutiossa ihmiselle on valikoitunut ominaisuuksia, jotka pitävät meidät hyvässä kunnossa lisääntymisikään asti. Tämän jälkeen vastaavaa ohjelmointia ei enää ole.

Valitettavasti näköpiirissä ei ole mitään yksittäistä lääkettä, joka estäisi tai hidastaisi vanhenemismuutoksia.

– Vanheneminen on hyvin monimutkainen prosessi, joka tapahtuu elimistön kaikilla tasoilla. Se ei ole mikään erillinen ilmiö, jonka voisi parantaa jollakin pillerillä, Jylhä kuvailee.

Valtaosa asuu kotona

Mutta palataanpa jutun alussa esitettyyn kysymykseen. Onko meillä oikea kuva siitä, miten vanhoista vanhimmat pärjäävät?

Tervaskannot 90+ -kyselyn mukaan noin 30 prosenttia Tampereen 90-vuotiaista ja sitä vanhemmista oli vuonna 2018 ympärivuorokautisessa hoidossa. Noin 70 prosenttia asui siis kotona, ja heistä 80 prosenttia asui yksin.

– Samaan aikaan, kun vanhojen ihmisten määrä on kasvanut, pitkäaikaishoidossa olevien osuus on laskenut. Osa vanhoista ihmisistä on aiempaa parempikuntoisia, mutta osittain kyse on politiikasta, että suositaan kotona asumista, Linda Enroth sanoo.

Kotona asuvista noin 38 prosentilla kävi vuonna 2018 kotihoito vähintään kerran viikossa. Iso joukko yli yhdeksänkymppisiä asuu siis kotona ilman mitään säännöllisiä palveluja.

Iäkkäille on kertynyt aika paljon ymmärrystä maailmasta ja sellaista kestävyyttä, että tästäkin selvitään.

Eniten apua ikääntyneet kertovat saavansa arjessa lapsilta ja lasten perheiltä, sukulaisilta ja tuttavilta. Lapset ja lapsenlapset ovat useimmille ikäihmisille tärkeitä paitsi avun antajina myös elämänlaadun ja -tyytyväisyyden kannalta.

Joka kymmenes kotona asuvista vastaajista kertoi vuoden 2018 kyselyssä tarvitsevansa hoivakotipaikan. Koko Suomessa tämä tarkoittaa tuhansia vanhoja ihmisiä.

– Ikääntyneiden hoitoon tarvitaan lisää rahaa. Kun kaikkein sairaimmat ja huonokuntoisimmat pääsisivät hoivakotiin, se helpottaisi myös kotihoidon tilannetta, Jylhä korostaa.

Pandemia eristi vanhoja

Tervaskannot 90+ -hankkeessa yli 90-vuotiailta kysytään muun muassa, pystyvätkö he itsenäisesti päivittäisiin perustoimintoihin, nousemaan portaita tai kävelemään lyhyen matkan ilman apua.

Aiemmissa kyselyissä noin 40 prosenttia vastasi näin. Vuonna 2018 itsenäisesti pärjäävien osuus oli noussut 50 prosenttiin.

– Saa nähdä, miten pandemia-aika on vaikuttanut tähän. Rajoituksilla on voinut olla vaikutusta erityisesti vanhojen ihmisten kokemaan yksinäisyyteen, toimintakykyyn ja elämänlaatuun, Enroth miettii.

Jylhän mukaan tiedämme vasta vähän siitä, mikä pandemian ja rajoitusten vaikutus vanhoista vanhimpien hyvinvointiin on oikeasti ollut.

– Meillä on vanhoja ihmisiä, joiden luokse ei yhtäkkiä päässyt kuin virallinen kotihoito. Nekin, jotka olisivat vielä jaksaneet lähteä ulos, eivät ehkä sinne enää uskaltaneet mennä.

Joidenkin kyselyjen mukaan iäkkäät ihmiset ovat lopulta pärjänneet varsin hyvin, vaikka rajoitukset monia harmittivatkin.

– Iäkkäille on kertynyt aika paljon ymmärrystä maailmasta ja sellaista kestävyyttä, että tästäkin selvitään. Henkisesti pandemia-aika on voinut olla vanhoille jopa helpompaa kuin nuorille, joilla ei ole vielä samanlaista suhteellisuudentajua, Jylhä pohtii.

Tervaskannot 90+

• Tervaskannot 90+ on pitkäikäisyyteen ja vanhoista vanhimpiin kohdistuva monitieteinen tutkimuskokonaisuus.
• Tutkimusta koordinoi Gerontologian tutkimuskeskus GEREC, joka on Jyväskylän ja Tampereen yliopistojen vanhenemisen ja ikääntyvän yhteiskunnan tutkimuksen yhteenliittymä.
• Aineistoa on kerätty toistuvilla postikyselyillä, toimintakykymittauksilla ja elämäntarinahaastatteluilla. Lisäksi pieneltä joukolta on otettu verinäytteitä biologisia määrityksiä varten.
• Postikyselyaineistoa on kerätty vuodesta 1995 kaikilta kotona asuvilta 90-vuotiailta ja sitä vanhemmilta tamperelaisilta sekä vuodesta 2001 lähtien myös pitkäaikaishoidon asiakkailta.
• Uusi Tervaskannot 90+ -postikysely on parhaillaan käynnissä.
• Lisätietoa saat hankkeen verkkosivuilta.