Infraurakoista riidellään oikeudessa kalliisti – toisiko tarjouspyyntöjen vakiointi helpotusta ongelmaan?
Hankintaprosessin menettelyvirheistä kiistellään usein markkinaoikeudessa tiuhaan, pitkään ja kalliisti. Tutkimuksessa analysoiduista infraurakoita koskevista valituksista kuitenkin vain alle kolmannes johti langettavaan päätökseen.
Projektipäällikkö Juha-Matti Junnonen ProDigialista kertoo, että eniten eripuraa aiheuttavat tarjouspyyntöjen epäselvyydet erityisesti soveltuvuusvaatimuksissa. Hänen mukaansa valtakunnallisesti vakioidut soveltuvuusvaatimukset auttaisivat välttämään virheiltä.
– Tutkimusaineistosta käy ilmi, että tyypillisin valituksen aihe liittyy tarjoajan soveltuvuuden kuten liikevaihto- tai referenssivaatimusten määrittämiseen. Vaatimusten pitäisikin olla samankaltaisia samoihin tarkoituksiin eri kaupungeissa, Junnonen sanoo.
Tarjousten käsittelyvaiheessa valituksia aiheuttivat erityisesti tarjouksen tai tarjoajan sulkeminen kilpailusta. Myös tarjousvertailun toteutukseen liittyvät epäselvyydet kismittivät. Valittaja on usein tarjouskilpailussa kakkossijalle jäänyt tarjoaja, jonka mielestä voittanut tarjous olisi pitänyt hylätä tai sulkea pois tarjouskilpailusta.
Vähiten ongelmia oli hankintapäätösvaiheessa. Niistä suurin osa koski hankinnan keskeyttämistä ja sen perusteluita.
Selvityksessä analysoitiin 104 infra-alan urakkaa, joista oli valitettu markkinaoikeuteen. Valituksista markkinaoikeus hylkäsi 74. Aineistossa oli sekä EU-hankintoja että kansallisia hankintoja.
Vaatimusten vakiointi lisäisi onnistumisia
Epäonnistuneet hankinnat johtavat usein epäonnistuneisiin hankkeisiin, pahimmassa tapauksessa urakkaa ei koskaan päästä edes aloittamaan kilpailutusta koskevien valitusten takia.
Junnosen mukaan kyseessä on hukkatyö, jonka maksajina ovat kunnat ja kaupungit, viime kädessä siis veronmaksajat.
– Epäselvät hankinnat syövät turhaan verorahoja ja tuottavuutta. Kun aikaa tuhraantuu oikeudenkäynteihin, lausuntoihin ja selvittelyyn, niin hankkeet viivästyvät, keskeytyvät ja kestävät pidempään kuin oli tarkoitus. Myös koko hankkeen loppulasku on usein aiottua isompi.
Yleensä kilpailutuksen voittaa edullisin tarjous. Junnosen mukaan tällöin tavoitteena on lähinnä minimoida epäonnistuminen. Jos urakkahinnan lisäksi kilpailutuksessa hyödynnetään laadullisia tekijöitä, puhutaan jo toteutuksen onnistumisen maksimoinnista. Tämä vaatii hankintayksiköiltä selkeästi yksilöimään painottamansa laatutekijät. Vaatimusten vakiointi kirkastaisi tilannetta.
– Laadulliset tekijät liittyvät usein vastuuhenkilöiden ammatilliseen pätevyyteen, kokemukseen ja koulutukseen sekä urakoitsijan toiminnan kuvauksiin esimerkiksi toimintajärjestelmien tai sertifiointien avulla. Ne mahdollistavat laadukkaan lopputuloksen, mutta eivät takaa sitä, Junnonen korostaa.
Toimintamalleja hankintojen selkiyttämiseksi on tarkoitus kehittää ProDigial2-tutkimusohjelmassa, jota parhaillaan valmistellaan.
Lue lisää Julkisten infrahankkeiden hankintaprosessien virheet ja kipukohdat-selvityksen loppuraportista. Tutkimus on osa Tampereen yliopiston ja tutkimuskeskus Terran johtamaa ProDigial-tutkimusohjelmaa.
Lisätietoa
Juha-Matti Junnonen
050 300 3106
juha-matti.junnonen [at] tuni.fi
