Jo alle vuoden ikäinen lapsi tunnistaa kivun toisen ihmisen kasvoilla
Tampereen yliopistossa on alkanut tutkimus, jossa selvitetään alle vuoden ikäisten lasten empatiakykyjä. Empatiakyky on keskeinen osa ihmisen psykologisia taitoja ja hyvinvointia, ja häiriöt sen kehityksessä on tärkeää havainnoida varhain.
Akatemiatutkija Mikko Peltolan johtamassa tutkimuksessa on mukana sata seitsemän-kahdeksan kuukauden ikäistä vauvaa. Kaikki tutkimukseen osallistuvat lapset ovat terveitä ja syntyneet täysiaikaisena.
Tutkimusasetelma on yksinkertainen: Tutkija esittää lapselle, että hänellä olisi kipuja. Kun lapsi panee merkille muutoksen tutkijan käytöksessä, lapsen ilmeitä, eleitä ja ääntelyä havainnoidaan. Muutokset lapsen käytöksessä kertovat empatian kokemuksista.
– Yleensä lapsi näyttää hiukan huolestuneelta, jos toinen ihminen osoittaa kivun tai pelon merkkejä. Vauva ihmettelee, mistä oikein on kyse, Peltola kertoo.
Lapsi voi esimerkiksi muuttaa ääntelyään tai keskeyttää aiemman toimintansa. Joskus yllättävä tilanne saattaa säikäyttää lapsen, jolloin hän alkaa itkeä. Tutkimustilanteen analysoinnissa lapsen oma mielipaha pyritään erottamaan empatian kokemuksesta.
Tutkimukseen osallistuvien lasten tunne-elämän kehitystä seurataan myös myöhemmin lapsuusiässä.
Empatiakyvyn puute voi johtaa aggressiiviseen ja antisosiaaliseen käyttäytymiseen
Tutkimuksessa selvitetään, kuinka lapsen kyky tunnistaa toisten ihmisten tunteita vaikuttaa empatiakykyyn. Lapsilla tällaista tutkimusta ei aiemmin ole juurikaan tehty. Aikuisten osalta tiedetään, että puutteet empatiakyvyssä ovat yhteydessä antisosiaaliseen käytökseen.
– Antisosiaalisia piirteitä ovat esimerkiksi aggressiivisuus ja tunnekylmyys muita ihmisiä kohtaan. Antisosiaalisiin piirteisiin liittyy myös usein heikkous tunteiden tunnistamisessa. Lisäksi voimme havaita poikkeavia fysiologisia reaktioita toisten ihmisten tunteisiin. Antisosiaalisuuteen liittyviä piirteitä voidaan havainnoida myös aivokuvantamisen keinoin, Peltola sanoo.
Uudessa vauvojen empatiatutkimuksessa on kaksi keskeistä tutkimuskysymystä: Kuinka hyvin vauvojen yleinen mielenkiinto ihmiskasvoja kohtaan korreloi empatian kanssa? Ja korreloiko erityisesti toisen ihmisen pelon havainnointi empaattisen käytöksen kanssa?
Tampereen yliopistossa aiemmin tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että mitä kiinnostuneempi alle vuoden ikäinen vauva oli ihmiskasvoista, sitä auttamishaluisempi hän oli kaksivuotiaana. Lisäksi ne vauvat, jotka osoittivat alle vuoden ikäisinä vähemmän kiinnostusta kasvoja kohtaan, osoittivat nelivuotiaina enemmän tunnekylmyyttä.
–Jos pieni lapsi ei osoita empatiakykyä, kyseessä voi olla huolestuttava piirre. Lapsen kasvaessa empatiakyvyn puute voi johtaa toisten lasten kiusaamiseen ja aggressiiviseen käytökseen, Peltola toteaa.
Empatiakyky on osin perittyä ja osin opittua
Arkikielessä empatialla on monta merkitystä. Sitä käytetään myös joskus sekaisin termin sympatia kanssa.
–Empatia on hiukan hankala termi. Sillä on erilaisia määritelmiä. Tutkimuksessamme empatia määritellään automaattiseksi taipumukseksi jakaa toisen ihmisen tunnetila. Sympatia puolestaan on myötätunnon osoittamista toista ihmistä kohtaan, esimerkiksi lohduttamista. Empatia ja sympatia ovat joka tapauksessa sidoksissa toisiinsa, Peltola kertoo.
Kuten kaikki psykologiset piirteet myös empatia on osin perinnöllistä ja osin opittua. Varhaislapsuus on tärkeää aikaa, sillä silloin luodaan perusta myöhemmälle psykologiselle kehitykselle.
Tutkija kuitenkin lohduttaa vanhempia muistuttamalla, ettei lapsen kehitys ole koskaan täysin vanhempien hallinnassa.
– Monen vanhemman näkökulma avartuu, kun perheeseen tulee toinen lapsi. Toisen lapsen kohdalla vanhemmat oppivat, että lapset ovat jo syntyessään yksilöitä. Vaikka kasvatusmetodit olisivat täysin samat kuin ensimmäisen lapsen kohdalla, lapsista kehittyy erilaisia yksilöitä, Peltola sanoo.
Vanhemmat voivat opettaa lapselleen empatiakykyjä
Vanhemmat voivat tukea lasta empatiakyvyn kehityksessä. Jos hiekkalaatikkoleikeissä toiselle lapselle tulee paha mieli jostain, vanhemmat voivat käsitellä asiaa lapsensa kanssa.
– Kyselevä lähestymistapa toimii näissä tilanteissa. Lapselta voi kysellä, miltä hänestä tuntuu. Tai miksiköhän kaverilla on paha mieli. Lasta voi myös rohkaista pohtimaan, voisiko hän jotenkin auttaa kaveria, jolla on nyt paha mieli, Peltola toteaa.
Myös aikuisten oma esimerkki on tärkeää. Jos vanhemmat osoittavat empatiakykyä tai sympatiaa toisia ihmisiä kohtaan, lapsi panee tämän merkille.
– On hyvä, jos vanhempi osoittaa empatiaa ja kiinnostusta oman lapsensa tunnetiloja kohtaan. Jos osoittaa pelkoa tai surua, vanhempi voi auttaa lasta ymmärtämään ja hallitsemaan tunteitaan empaattisen reagoinnin avulla, Peltola sanoo.
