Kosteus- ja mikrobivaurioiden tunnistamiseen apua tilastoista
Tampereen yliopiston rakennustekniikan yksikössä on tutkittu palvelurakennusten kosteus- ja mikrobivaurioitumista useammassa tutkimushankkeessa sekä arvioitu keinoja tehostaa vaurioiden tunnistamista. Tutkimusaineistosta on muodostettu tietokanta, josta voidaan selvittää kosteus- ja mikrobivaurioitumiseen liittyviä tekijöitä monesta näkökulmasta.
- Tilastollisten aineistojen avulla voidaan päätellä riskirakennukset ja tarkastaa niiden kunto parhaimmassa tapauksessa jo ennen sisäilmaongelmien syntymistä, kertoo väitöskirjatutkija Petri Annila.
Tietokannan muodostaminen liittyy sekä Annilan väitöskirjatutkimukseen että useisiin rakennustekniikan yksikön aiempiin tutkimuksiin, muun muassa äskettäin päättyneeseen COMBI-hankkeeseen.
Rakennukset ovat yksilöllisiä
Kuntien hallinnoimien palvelurakennusten kuten koulujen peruskorjauksissa joudutaan usein korjaamaan olemassa olevia kosteus- ja mikrobivaurioita tai muita sisäilmaan liittyviä ongelmia.
Kosteus- ja mikrobivaurioiden näkökulmasta näitä rakennuksia voidaan pitää moniongelmaisina, eli korjattavaa löytyy todennäköisesti useammasta eri rakennusosasta. Pääsääntöisesti voidaan todeta, että mitä vanhempi rakennus on, sitä enemmän korjattavaa on.
Kosteus- ja mikrobivauriot ovat kuitenkin usein luonteeltaan enemmän pistemäisiä kuin laaja-alaisia. Yleisesti tunnistettua riskirakennetta on voitu käyttää koko rakennuksessa, mutta vaurioitumisen lopulta laukaissut kosteusrasitus on voinut olla vain paikallinen. Jokainen rakennus on kuitenkin tässäkin suhteessa yksilöllinen, mikä tarkoittaa suurta vaihtelua rakennusten välillä.
- Moniongelmaisuus ja vaurioiden pistemäisyys asettavat haasteita rakennusten kuntotutkimuksiin sekä korjausten suunnitteluun, Annila toteaa.
Suurin osa vaurioista tunnistettaisiin kevyellä katselmuksella
Kosteus- ja sisäilmateknisten kuntotutkimusten raporteista voidaan jälkikäteen todeta, että 70 prosenttia rakennusosien kosteus- ja mikrobivaurioista olisi tunnistettu kevyellä katselmuksella.
- Kolmasosa vaurioista voidaan siis katsoa piileviksi, Annila toteaa.
Kevyt katselmus toimii luotettavimmin yksinkertaisten rakennusosien kohdalla. Näitä ovat esimerkiksi maanvastaiset alapohjat, hirsirakennusten ulkoseinät sekä erityisesti uudemmat betonivälipohjat.
Heikoimmin kosteus- ja mikrobivaurioita tunnistetaan useita materiaalikerroksia sisältävistä rakennusosista kuten tasakatoista ja kerroksellisista ulkoseinistä.
Tilastoista apua riskien ennakoitiin
Rakennusten kosteus- ja mikrobivaurioitumiseen liittyviä riskejä voitaisiinkin arvioida nykyistä tehokkaammin tilastollisten aineistojen avulla.
Esimerkiksi kunta voisi tällä tavoin tunnistaa suuresta kiinteistökannasta ne rakennukset, joissa kosteus- ja mikrobivaurioitumisen riski on korkein. Samalla tunnistettaisiin ne rakennusosat, joissa vauriot ovat todennäköisimmin piileviä.
- Tämän riskiarvion jälkeen asiantuntijan suorittamalla kevyellä katselmuksella voitaisiin selvittää riskien realisoituminen sekä tarve perusteelliseen kuntotutkimukseen ja edelleen korjaushankkeen käynnistämiseen. Näin rakennusten kuntoa ei lähdettäisi selvittämään vasta sisäilmaongelmien syntymisen jälkeen, Annila sanoo.
Toimintamallia voisi verrata autojen säännöllisiin katsastuksiin, joiden avulla pyritään sulkemaan pois suurimmat riskit ja todennäköisimmät ongelmat. Korjausrakentamisen asiantuntijoiden keskuudessa onkin usein nostettu esille tarve rakennusten katsastusmalliin kehittämiseen.
- Mallia ei pidä kuitenkaan kehittää perusteellisen kosteus- ja sisäilmatutkimuksen korvaajaksi, koska kuntotutkimuksen tulee edelleen säilyä tärkeimpänä korjaussuunnittelun lähtötietoasiakirjana korjausten onnistumisen varmistamiseksi, Annila huomauttaa.
Rakenteiden korjaaminen ja elinkaaritekniikan tutkimusryhmä
Rakennetun ympäristön tiedekunta
Lisätietoja:
Väitöskirjatutkija petri.annila [at] tuni.fi (Petri Annila), 050 300 9491
Tutkimuspäällikkö jukka.lahdensivu [at] tuni.fi (Jukka Lahdensivu), 050 301 4135
