Kuunteleva tuki kannustaa elintapamuutokseen

– Kyllä se keskiarvo ysin pintaan menee, Tampereen yliopiston väitöskirjatutkija Terhi Koivumäki vastaa, kun kysyn, kuinka vaikeaa asteikolla 0–10 on ottaa lapsen ylipaino puheeksi.

– Mutta toivoisinkin, ettei sen oletettaisi olevan helppoa. Silloin saattaa tulla tehneeksi tai sanoneeksi jotain, mitä ei tarkoita.

Suomessa 2–16-vuotiaista pojista 27 % ja tytöistä 17 % on ylipainoisia tai lihavia. Aiheeseen liittyvissä keskusteluissa ja etenkin sosiaalisessa mediassa lasten paino kytkeytyy usein hyvän vanhemmuuden suorittamiseen. Siksi ylipainoisen lapsen vanhemmat kokevat helposti, että heidät nähdään huonoina vanhempina.

– Puhumme lihavuudesta yhä hyvin perinteisesti: syö vähemmän, liiku enemmän, huolehdi terveistä elintavoista. Opastamme myös mielellämme muita ”annas kun minä kerron” -tyylillä. Tämä lisää vanhempien syyllisyyden ja jopa osaamattomuuden kokemusta.

Ei olettamista vaan mahdollisuuksien löytämistä

Terveydenhuollon ammattilainen tarkoittaa hyvää, kun ottaa lapsen painon puheeksi. Mutta riski tulla väärinymmärretyksi on olemassa, koska vanhempi vastaanottaa viestin omista kokemuksistaan käsin.

– Painoon liittyvät haasteet periytyvät usein perheissä. Monet vanhemmat ovat jo valmiiksi herkillä, koska ovat itse kohdanneet monenlaista kommentointia. On ymmärrettävää, että he haluavat suojella lapsiaan samalta, Koivumäki sanoo.

Tähän auttaa, kun vanhemmat kohdataan empaattisesti ja ymmärretään, että ”hankalan” vanhemman käytöksen taustalla on aina jokin perusteltu syy. Jos ymmärrämme vanhemman ajatukset ja kokemukset, voimme tarjota toimivampia apukeinoja.

– Olen sanonut terveydenhuollon ammattilaisille, että kuinka monelle vanhemmalle voitte tuoda uutena tietona, että pitäisi liikkua enemmän ja syödä enemmän kasviksia. Vanhemmat kyllä tietävät tämän. Kyse on siitä, miten ne on mahdollista viedä perheen arkeen, jos omat keinot tai voimavarat ovat vähissä.

Näitä mahdollisuuksia on tärkeää kuulla vanhemmilta itseltään, jotta vältytään kaikkein vaarallisimmalta: neuvojen antamiselta oletusten pohjalta. Olettamisen sijaan pitää puhua siitä, millaista apua vanhemmat tarvitsevat ja mitä heidän ympärillään voisi tehdä, jotta elämänmuutos onnistuisi.

– On ratkaisevan tärkeää tukea vanhemman pystyvyyden tunnetta ja huomata hänen tekemät hyvät asiat. Terveydenhoitajan ei kannata lähteä liikkeelle haasteista vaan kysyä, mikä perheen arjessa toimii. Tämä ei ole päänsilittelyä, vaan keino saada vanhempi uskomaan itseensä ja onnistumaan. Virheiden osoittaminen ajaa vain puolustuskannalle.

Itsesäätelytaidot haltuun

Paino ei ole koskaan lapsen asia eikä lapsen vastuulla. Koivumäen mukaan lapsen kanssa pitäisi puhua painosta vain, jos hän itse ottaa asian esille. Silloinkaan tärkeintä ei ole miettiä, kuinka painoa saisi putoamaan, vaan kuinka lapsi oppisi arvostamaan kehoaan tai miten hän pärjää, jos häntä kiusataan.

– Vanhemman tehtävä on luoda lapselle ilmapiiri, jossa hän kokee olevansa hyväksytty. Tärkeää on myös parantaa vuorovaikutusta lapsen kanssa, jotta lapsi voi ottaa puheeksi häntä vaivaavat asiat, Koivumäki sanoo.

Lisäksi se, kuinka puhumme ruoka-aineista, on olennaista. Tiettyjen ruoka-aineiden demonisointi ei tue lapsen hyvän ruokasuhteen kehitystä.

– Sen sijaan, että syyllistämme lasta toisen pullan ottamisesta, voimme käydä harjoittamaan itsesäätelytaitoja. Se lähtee sen opettelusta, että maltetaan odottaa hetki, ennen kuin jotain tehdään. Ja tätä opettelua pitää tehdä ensisijaisesti muilla elämänalueilla, ei ruoan kanssa.

Painopiste hyvinvointiin

Vanhemmalla on merkittävä rooli lapsen terveellisen kasvuympäristön luojana. Moraalisen ja velvoittavan vastuun korostamisen sijaan vanhemmat kuitenkin tarvitsisivat enemmän tukea tilanteen käsittelyyn ja hyväksymiseen kuin ratkaisemiseen. Eikä ratkaisua aina ole olemassakaan.

– Tunnemme lihomisen mekanismit. Mutta yksilölliset vaihtelut ovat valtavia. Toinen meistä voi syödä mitä vain, toinen lihoo pelkästä munkin katsomisesta.

Paino ei kerro kaikkea, vaan on osa kokonaisuutta.

Koivumäki toivoisikin, että paino ei olisi niin keskeinen mittari terveydestä puhuttaessa.

– En väheksy ylipainon aiheuttamia terveyshaittoja. Mutta paino ei kerro kaikkea, vaan on osa kokonaisuutta. Ei normaalipainoisistakaan voi vetää johtopäätöstä, että heillä on automaattisesti terveet elintavat ja he voivat hyvin, Koivumäki huomauttaa.

Painon sijaan olisi parempi keskittyä hyvinvointiin ja siihen, mikä auttaa jaksamaan, nukkumaan ja tuo hyvää oloa, koska nämä kaikki kulkevat käsi kädessä.

Koivumäki myös kehottaa jokaista miettimään, kuinka puhuu painosta, kommentoiko muiden ulkonäköä ja kuinka puhuu itsestään ja omasta vartalostaan lapsen kuullen.

– Jokainen meistä voi olla muuttamassa yhteiskuntaa siinä, miten painoon suhtaudutaan. Me olemme erilaisia ja meillä on lupa olla erilaisia. Ja juuri siksi emme voi antaa samoja ohjeita kaikille.

Taustaa:

Terhi Koivumäki tekee väitöskirjaa vanhempien kokemuksista liittyen oman lapsen ylipainoon. Väitöskirjan tavoitteena on kehittää lasten lihavuuteen liittyvää terveydenhuollon ohjausta.

Koivumäki toimii Sydänliitossa terveyden edistämisen kehittämispäällikkönä. Hän vastaa esimerkiksi lapsiperheille suunnatusta Neuvokas perheestä.

Lue lisää aiheesta: https://neuvokasperhe.fi/