Lastenkirjallisuuden toisinajattelija palkittiin
Kääntämisen tutkija Riitta Oittinen Tampereen yliopistosta saa kansainvälisen Anne Devereaux Jordan -elämäntyöpalkinnon, joka myönnetään yhdelle lastenkirjallisuuden tutkijalle vuodeksi kerrallaan. Palkinto luovutetaan kesäkuussa Yhdysvalloissa.
Palkinto annetaan nyt ensimmäistä kertaa kääntäjälle tai kääntämisen tutkijalle. Oittinen on tutkimustyönsä lisäksi taiteilija, jolle lastenkirjojen kuvittaminen on läheinen asia. Hän on juuri äsken saanut valmiiksi uuden kuvituksen Lewis Carrollin klassikkoteokseen Liisan seikkailut ihmemaassa.
– Olen tosi mielissäni tässä palkinnosta, koska olen koko ikäni saanut kamppailla tietynlaisia asenteita vastaan, Oittinen kertoo.
Oittinen on kohdannut monenlaisia ennakkoasenteita. Vielä 1980-luvulla kääntämisen tutkimus oli lapsenkengissään ja tutkijoiden oli vaikea hyväksyä sitä, että kääntäminen ei ole vain sanojen kääntämistä vaan siihen kuuluvat myös kuva ja ääni. Lastenkirjallisuuden tekijät taas ajattelivat – ja jotkut saattavat vieläkin ajatella – että käännös on alkuperäistekstin toisinto, joka ei saa poiketa lainkaan alkuperäisestä. Näissä asioissa Oittinen on ollut toisinajattelija, sillä hän on eri mieltä molemmista.
– Olen aina ollut tällainen väärinajattelija. Lastenkirjallisuuden kansainvälisillä järjestöillä on ollut tähän saakka aika merkillinen käsitys kääntämisestä, Oittinen sanoo.
Palkinto kertoo asennemuutoksesta
Anne Devereaux Jordan (1943–2013) oli arvostettu amerikkalainen lastenkirjailija ja opettaja. Hän oli perustajajäsen kansainvälisessä lastenkirjallisuusjärjestössä Children's Literature Association, joka on jakanut Anne Devereaux Jordanin nimeä kantavaa palkintoa vuodesta 1992 saakka.
Riitta Oittinen arvioi, että hänen palkitsemisensa kertoo asenteiden muutoksesta lastenkirjallisuuden kääntämistä kohtaan. Oittisella on aiemmilta vuosilta ikäviäkin kokemuksia alan järjestöjen suhtautumisesta.
– Olen usein ollut siellä mörkö tai peikko, joka tuo ihan vääriä ajatuksia ja sotkee siistin ja kivan kuvion, Oittinen sanoo.
Ensimmäinen kielteinen kokemus Oittiselle tuli jo 1980-luvulla, kun hän piti aloittelevana tutkijana ensimmäistä kertaa englanninkielisen alustuksen alan kansainvälisessä konferenssissa. Esityksen jälkeen nousi alan eturivin tutkija puhumaan ja väitti Oittisen turmelevan lastenkirjallisuuden sillä, että hän väittää käännöstä eri asiaksi kuin alkuteksti on. Kritiikki äityi lopulta jopa huutamiseksi.
Oittinen järkyttyi ja koki epäonnistuneensa heti ensimmäisessä kansainvälisessä esityksessään. Myöhemmin sama tutkija pyysi anteeksi ja halusi keskustella. Erimielisyys ei hälvennyt mutta puhevälit säilyivät.
Oittinen arvioi nyt jälkeenpäin, että etenkin isot kielialueet suojelevat omaansa eivätkä ymmärrä kääntämisen merkitystä. Asenteet ovat sen jälkeen muuttuneet, vaikka Oittiselta kysellään vieläkin, mitä hän tarkoittaa sanoessaan, että käännös on eri asia kuin alkuperäisteksti.
Tutkijantyönsä alkuvaiheessa Oittinen on kohdannut kielteisiä asenteita nimenomaan kuvakirjojen kääntämistä kohtaan. Esimakua tästä hän sai jo 1980-luvulla jättäessään graduaan, jonka liitteenä oli joukko kuvia. ”Eihän kääntäjä käännä kuvia, kääntäjä kääntää vain sanoja”, häntä valistettiin.
– Olen aivan ensimmäisiä kääntämisen tukijoita, jotka ovat tarkastelleet kuvia ja visuaalisuutta. Verbaalisuus ja visuaalisuus eli multimodaalisuus on aikoinaan aiheuttanut närästystä joillekin ihmisille. Ei siitä niin kauaa aikaa ole, kun ei tiedetty multimodaalisuudesta kääntämisessä yhtään mitään, vaikka se nykyään onkin paljon esillä, Oittinen sanoo.
Palkintouutinen meni roskakoriin
Riitta Oittinen sai tiedon Anne Devereaux Jordan -palkinnosta sähköpostilla, jonka hän tuhosi aluksi roskapostina. Puhelimitsekaan häntä ei tavoitettu, koska hänellä ei ole tapana vastata tuntemattomiin ulkomaalaisiin numeroihin. Tieto tavoitti Oittisen vasta hänen kollegansa välityksellä.
Oittinen on ensimmäinen suomalainen ja pohjoismaalainen Anne Devereaux Jordan -palkinnon saaja.
– Tämä palkinto on minulle hyvin merkittävä monessakin mielessä. Se kertoo siitä, että ihmiset ovat ottaneet U-käännöksen suhtautumisessa lastenkirjojen ja kuvakirjojen kääntämiseen.
Oittisella ei ole tietoa siitä, kuka häntä on ehdottanut palkinnon saajaksi.
– Palkinto kertoo siitä, että suhtautuminen kuvakirjojen kääntämiseen ja lapsille kääntämiseen on muuttunut ja olen ollut tekemässä sitä muutosta. Siinä mielessä otan kiitollisena tämän palkinnon vastaan.
Liisa Ihmemaassa saa uuden kuvituksen
Lewis Carrollin klassikkoteos Alice’s Adventures in Wonderland eli suomeksi Liisan seikkailut ihmemaassa on aina kiehtonut Riitta Oittista. Hän kirjoitti jo 1990-luvulla sen suomenkielisistä käännöksistä, joita ovat tehneet Anni Swan, Alice Martin sekä Kirsi Kunnas ja Eeva-Liisa Manner yhdessä. Neljännen suomennoksen on tehnyt Tuomas Nevanlinna.
Nyt Oittinen on laatinut kolmen vuoden aikana Liisa-kirjalle uuden kuvituksen. Sen pohjana on ollut Carrollin alkuperäisteoksen lisäksi Alice Martinin tekemä suomennos.
– Tykkään Alice Martinin suomennoksesta tosi paljon ja ajatukseni siitä tarinasta menevät hyvin yhteen Martinin tulkinnan kanssa.
Teksti: Heikki Laurinolli
Kuva: Jonne Renvall
