Naisiin kohdistuva digiväkivalta jää usein piiloon

Digitaaliset viestintäteknologiat ovat muuttaneet naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Nykyinen väkivaltatutkimus katsoo digitalisaation moninaistaneen erilaisia väkivallan muotoja, kuten häirintää, uhkailua, häpäisemistä ja henkilöön kohdistettua kontrollia.

– Digivälineet helpottavat sosiaalista vuorovaikutusta ja viestintää, mutta ne myös mahdollistavat väkivallantekoja. Esimerkiksi parisuhdeväkivalta ja eron jälkeinen vaino tapahtuvat kasvavassa määrin teknologian välityksellä, sosiaalipolitiikan professori Marita Husso sanoo.

Professori Husso toimi vastaavana tutkijana DIGNITEAS-hankkeessa, jossa tutkittiin digitaaliseen väkivaltaan puuttumisen haasteita ja mahdollisuuksia poliisin työssä, rikosprosessissa ja tukipalveluissa.

Tampereen yliopiston ja Poliisiammattikorkeakoulun tutkimuksen mukaan naisiin kohdistuva digitaalinen väkivalta on normalisoitunut osaksi arkea sekä lähisuhteissa että laajemmin yhteiskunnassa.

Digiväkivallan vakavuutta ei tunnisteta kunnolla

Digitaalista väkivaltaa on paitsi uhkailu fyysisellä ja seksuaalisella väkivallanteolla myös intiimin kuvamateriaalin levittäminen netissä ilman lupaa. Digiväkivaltaan sorrutaan myös verkkokommentoinnissa.

– Esimerkiksi verkkoympäristössä keskusteluun osallistuviin naispoliitikkoihin, esiintyviin taiteilijoihin sekä muihin työnsä puolesta esillä oleviin naisiin kohdistuu häirintää, häpäisyä ja uhkailua. Intiimiä kuvamateriaalia levitetään luvattomasti netissä ja verkkokeskustelua leimaavat seksistiset ja naisvihamieliset kommentit sekä fyysisellä tai seksuaalisella väkivallalla uhkaaminen, sanoo professori Marita Husso.

– Erityisesti nuoret, poliittisesti aktiiviset, julkisissa tehtävissä toimivat ja esiintyvät naiset joutuvat kohtaamaan digitaalista väkivaltaa, jonka tavoitteena on vaientaa ja saada heidät pelkäämään.

Niin tekijät kuin väkivallan kohteeksi joutuvat ovat usein tietämättömiä tekojen haavoittavuudesta ja niiden rikosoikeudellisesta rangaistavuudesta.

– Ilmiön vakavuutta ei tunnisteta, koska väkivalta ei tapahdu kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa eikä se jätä todisteeksi näkyviä ruhjeita. Seuraukset voivat kuitenkin olla syvästi traumatisoivia. Väkivallan kokeminen rajoittaa monella tapaa kohteeksi joutuvan elämää, Husso muistuttaa.

Tutkijat kuuluttavat asennemuutosta

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että puutteita ilmiön tunnistamisessa on myös viranomais- sekä palvelu- ja tukiprosesseissa, joissa ei aina ymmärretä ilmiön vakavuutta. Edellytyksiä digivaltaan puuttumiseksi kuitenkin olisi käsillä, sillä digiväkivalta jättää verkkoon usein laajoja todistusaineistoja.

Avun hakemista ja saamista ovat hidastaneet väkivallan kohteena olleille lankeava todistamisen taakka, syyllistäminen ja häpeä. Hidasteita luovat myös väkivallan haavoittavuutta ja vakavuutta väheksyvät asenteet. Tämä näkyy tutkijoiden mukaan sekä väkivaltatyön käytännöissä, hyvinvointipoliittisissa ratkaisuissa, rikosprosesseissa että lainsäädännössä. 

Tutkijat suosittelevat koulutuksen, väkivallan tunnistamisen ja siihen puuttumisen käytäntöjen kehittämistä sekä kansalaiskampanjaa, jolla lisätään tietoisuutta väkivallan eri ilmenemismuodoista. Raportti muistuttaa, että naapurimaa Ruotsissa koulutus väkivallan kohtaamisesta ja siihen puuttumisesta on lakisääteistä esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille ja juristeille.

Eri puolille maailmaa on perustettu väkivaltatutkimuskeskuksia ja -instituutteja. Suomesta vastaavat tutkimusresurssit puuttuvat. Tutkijoiden mielestä on aika luoda institutionaaliset puitteet väkivallan tutkimukselle ja väkivallan vastaiselle työlle myös Suomessa. ”Olemme tässä suhteessa Euroopan maita ja muita Pohjoismaita jäljessä, mutta takamatka on tutkimus- ja koulutuspoliittisilla päätöksillä umpeen kurottavissa”, raportti toteaa.

DIGNITEAS-hankkeen julkaisu toteutettiin osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa.

Tutkimusraportti:

Naisiin kohdistuvaan digitaaliseen väkivaltaan puuttumisen haasteet poliisin työssä, rikosprosessissa ja tukipalveluissa. Husso, Marita; Piippo, Sisko; Houtsonen, Jarmo; Mela, Marianne; Tihveräinen, Sonja; Haapanen, Jasmina; Hakkarainen, Louna; Knihtilä, Anna (2024-01-02).

Tutkimustiedote (Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta)

Lisätietoja: 

Professori Marita Husso, puh. 050 318 2510, marita.husso [at] tuni.fi
DIGNITEAS -hanke (tuni.fi)