Pirkanmaan hyvinvointialueen ja Tampereen korkeakouluyhteisön TKIO-yhteistyö rakentuu – webinaarissa uppouduttiin ajankohtaisiin ilmiöihin
Ilmiölähtöisyydellä tarkoitetaan tapaa hahmottaa asioita osana laajempaa kokonaisuutta. Se haastaa pohtimaan asioita yhdessä monitieteisesti ja kutsuu keskustelemaan hyvinvointiin liittyvistä mahdollisuuksista, haasteista ja ratkaisuvaihtoehdoista. Pirkanmaan hyvinvointialueen ja Tampereen korkeakouluyhteisön tunnistamat ajankohtaiset ilmiöt ovat innovaatioekosysteemit, palveluintegraatio, kestävä kehitys sekä muutosjoustavuus.
Tilaisuuden alusti Pirkanmaan hyvinvointialueen tutkimus- ja kehitysjohtaja Kati Kristiansson. Puhujina olivat Tampereen yliopiston tutkijatohtori ja TRANSFORM-tutkimusalustan verkostojohtaja Ulriika Leponiemi, tenure track -professori Suvi Raitakari, kestävyyden ja vastuullisuuden johtava asiantuntija Eeva-Liisa Viskari sekä Tampereen ammattikorkeakoulun yliopettaja Arja Halkoaho. Esityksiä kommentoimassa olivat Pirkanmaan hyvinvointialueen TKIO-palvelujohtaja Katja Luojus sekä integraatiojohtaja Tuukka Salkoaho.
Yhteistyö jäsentyy innovaatioekosysteemissä
Monimutkaistuva maailma sekä muuttuvat julkiset palvelut vaativat entistä monialaisempaa osaamisen yhdistämistä. Tutkitun tiedon soveltamiseen ja erilaisten toimijoiden keskinäisriippuvuuksiin perustuvien verkostojen yhteiskehittämisestä on viime aikoina puhuttu innovaatioekosysteeminä.
– Innovaatioekosysteemillä pyritään vastaamaan monimutkaisiin haasteisiin, joita mikään organisaatio ei voi ratkaista yksin. Kun eri toimijat ovat vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä keskenään, he tuovat työhön oman osaamisensa ja resurssinsa, joista kumpuaa synergiaa. Tämä hyödyttää niin toimijoiden omia intressejä kuin yhteisen tavoitteen saavuttamista, Ulriika Leponiemi kertoi.
Tampereen korkeakouluyhteisön ja Pirkanmaan hyvinvointialueen yhteinen tahto on edistää innovatiivisia ratkaisuja sosiaali- ja terveysalan haasteisiin ja uudistustarpeisiin.
– Innovaation käsite viittaa aiemman toiminnan parantamiseen. Se voi tarkoittaa esimerkiksi uutta toimintatapaa, tuotetta tai palvelua. Yliopistot ja ammattikorkeakoulut luovat edellytyksiä innovaatiotoiminnalle ja tuovat siihen tiedollisia ja taidollisia mahdollisuuksia. Tutkimuksen ja opetuksen lisäksi yhteiskunnallinen vaikuttaminen on korkeakoulujen tärkeä rooli, jota tulee vahvistaa, Leponiemi korosti.
Suunnitteilla oleva Kaupin yliopistollinen sosiaali- ja terveyskeskus on hyvä esimerkki sosiaalisesta innovaatiosta, jossa kehitetään kokonaista toimintajärjestelmää sekä luodaan uudenlainen oppimisympäristö ja osaamiskeskittymä. Pirkanmaalla on vahva perinne monitieteiselle ja -alaiselle yhteistyölle, mistä Kaupin yliopistollinen sosiaali- ja terveyskeskus on yksi kansallisestikin kiinnostava esimerkki.
Mistä puhumme, kun puhumme integraatiosta?
Sosiaali- ja terveysalan integraatiokeskustelua on edistänyt hyvinvointialueiden muodostaminen, joka on vaatinut muun muassa toimintakulttuurien, käsitteistön, palvelujen sekä henkilöstön työnkuvien yhteensovittamista. Suvi Raitakarin esityksen aiheena oli integraatiokeskustelun eri ulottuvuuksien jäsentäminen sekä integraation hahmottaminen.
– Lähestyn integraatiota ajankohtaisena yhteiskunnallisena keskusteluna. Se on uudenlaista sanastoa ja tulkintaa palvelujärjestelmästä, ammattilaisista ja asiakkaista, ja keskustelussa on usein vision piirteitä, Raitakari pohjusti.
Raitakarin mukaan integraatiokeskustelussa on havaittavissa neljä eri ulottuvuutta: yhteensovittaminen sekä asiakas- ja organisaatiohyödyt, asiakkaiden luokittelu- ja nimeämistavat sekä ammattilaisten osaaminen.
Integraatio ulottuu aina arvoista, kulttuurista ja yhteisistä tavoitteista organisaatioiden ja ammattilaisten väliseen yhteistyöhön ja yhteisiin tietojärjestelmiin saakka. Integraatiota tukevat palvelujärjestelmiin, vuorovaikutukseen ja kommunikaatioon sekä osallisuuteen liittyvä osaaminen.
– Palveluintegraation rinnalla on tärkeää keskustella siitä, miten edistämme kaikkien ihmisten resursseja, osallisuusoikeutta ja kuulumisen tunnetta. Integraatiota ei tarvita vain palveluissa, vaan myös yhteiskunnassa ja yhteisöissä, Raitakari muistutti.
Yhteistyö ja yhteistoiminta vaativat resursseja, osaamista ja vahvaa eettistä pohjaa. Integraatiokeskustelu mahdollistaa sosiaali- ja terveydenhuollon osaamis- ja tietoperustan kehittämisen yhtenä kokonaisuutena.
Kestävyys ja vastuullisuus luontaiseksi osaksi toimintaa
Vastuullisesti toimiva organisaatio toimii kestävästi, määrittää ja kantaa vastuunsa ympäristövaikutuksista sekä huolehtii taloudellisista ja sosiaalisista velvoitteistaan.
– Kestävyyden ja vastuullisuuden on oltava sisään rakennettuna kaikessa toiminnassa, ei vain irrallisena osana. Organisaatioita edellytetään toimimaan vähintään lakien mukaisesti, mutta muitakin tekoja tarvitaan, Eeva-Liisa Viskari painotti.
Kestävyys ja vastuullisuus nivoutuvat myös Pirkanmaan hyvinvointialueen ja korkeakouluyhteisön TKIO-yhteistyöhön.
– Yhteistyökumppanien valinnassa meidän on edellytettävä, että kestävyyden ja vastuullisuuden edistäminen on yhteinen tavoite, johon kaikki ovat sitoutuneita. Toimintamme organisoinnissa tunnistamme kehittämiskohteet- ja tarpeet sekä niiden osalta kestävyystavoitteet, Viskari sanoi.
Viskari nosti esiin myös kestävyys- ja vastuullisuustoimien avoimuuden ja läpinäkyvyyden merkityksen. Esimerkkinä tästä on Tampereen yliopisto, joka on ensimmäisenä korkeakouluna julkaissut hankintadatansa.
– Vastuullisuus on viestintää. Omista toimista viestiessä tärkeintä on selkeys, olennaisuus ja rehellisyys. Huomionarvoista on myös viestinnän kaksisuuntaisuus, eli sidosryhmiä kuullaan ja heidän ehdotuksiaan otetaan vastaan, Viskari kertoi.
Ammattilaisten osaaminen on “muutoksen moottori”
Arja Halkoaho puhui sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten osaamisesta muuttuvassa toimintaympäristössä. Muun muassa yhteiskunnallinen muutos, taloustilanne, teknologinen kehitys ja globaalit terveysuhat näkyvät vahvasti terveydenhuollossa. Ammattilaisten osaaminen muodostaa perustan laadukkaalle ja vaikuttavalle potilashoidolle sekä mahdollistaa toimialan kehittymisen ja sopeutumisen uudenlaisiin tarpeisiin.
– Ammattilaisten osaaminen on ratkaiseva tekijä terveydenhuollon innovaatioiden ja parhaiden käytäntöjen kehittämisessä. Tutkimukset osoittavat, että osaamisen vahvistaminen parantaa terveydenhuoltojärjestelmän resilienssiä ja kykyä vastata nopeasti muuttuviin tarpeisiin, Halkoaho kertoi.
Resilienssiin ja innovaatioihin panostaminen terveydenhuollossa parantaa terveydenhuollon laatua ja kilpailukykyä, vähentää kustannuksia ja lisää potilaiden tyytyväisyyttä.
– Ammattilaisten osaamisen kehittäminen on siis strateginen valinta, Halkoaho totesi.
Lue lisää Tampereen korkeakouluyhteisön ja Pirkanmaan hyvinvointialueen TKIO-yhteistyöstä.
Teksti: Emmi Suominen
