Professori Jari Hyttinen on yliopiston Vuoden 2021 keksijä

— Hyttinen oli vuoden 2021 aikana keksijänä viidessä eri keksinnössä, joko ainoana keksijänä tai yhdessä toisen kanssa, kertoo erityisasiantuntija Juho Väisänen yliopiston tutkimus- ja innovaatiopalveluista.

Väisänen toteaa, että Hyttinen on professuurinsa aikana toiminut aktiivisena keksijänä, ja hänen ja hänen tutkimusryhmänsä keksintöihin pohjautuen on syntynyt useita yrityksiä.

— Hyttinen on luonut omalla esimerkillään tutkimusryhmäänsä sekä koko ympäröivään tutkimusyhteisöön ja lääketieteen ja terveysteknologian tiedekuntaan positiivista tutkimustulosten kaupallistamisen ja hyötykäyttöön saattamisen kulttuuria.

Vuoden keksijän valitsee yliopiston innovaatiopalvelut.

Bioimpedanssimittaus yhdistää keksintöjä

Hyttinen ei suoralta kädeltä muista, montako patenttihakemusta tai patenttia hänen nimissään on, mutta arvelee, että hakemuksia olisi 12 ja myönnettyjä patentteja 7—8.

Keksintöilmoituksia yliopistolle hän arvelee tehneensä parikymmentä. Näistä keksinnöistä 7 tai 8 yliopisto on ottanut haltuunsa, muttei syystä tai toisesta ole lähtenyt viemään niitä patentteihin asti esimerkiksi siksi, että ovat syntyneet osana ulkopuolisten rahoittamia hankkeita.

— Monet niistä liittyvät bioimpedanssimittaukseen. Kaikki liittyvät jotenkin biologiaan tai ihmisen mittaamiseen, Hyttinen kertoo.

Bioimpedanssimittaus perustuu siihen, että eri kudokset johtavat sähköä eri tavoin.

Kaupallistetuista ja myyntiluvan saaneista keksinnöistä Hyttinen mainitsee astmalasten diagnosointiin käytetyn menetelmän, jossa hengitystä voidaan mitata bioimpedanssilla. Keksintö ja sitä pohjustava tutkimus tehtiin Hyttisen tutkimusryhmässä ja hän oli mukana menetelmän kehittäneessä tiimissä.

Viime vuonna yliopisto otti haltuunsa neljä Hyttisen ilmoittamaa keksintöä. Viides jäi hänelle, koska se oli syntynyt hankkeiden ulkopuolella niin sanotussa vapaassa tutkimuksessa. Keksinnöt liittyvät in-vitro solujen aktivointiin, impedanssimittaukseen tai in-vitro solujen kuvantamiseen.

Älyneula kiinnostavin keksintö

Hyttinen pitää älyneulaa mielenkiintoisimpana keksintönä, jota on ollut tekemässä. Keksintö perustuu siihen, että neulan kärjessä oleva anturi mittaa kudoksen sähköistä johtavuutta.

Älyneulan ympärille on syntynyt Tampereella toimiva yritys, ja neula sai joulukuussa 2021 myyntiluvan Eurooppaan.

Älyneulaa voidaan soveltaa moniin tarkoituksiin. Alun perin tavoitteena oli kehittää menetelmä, jolla selkärangan alueen puudutuksia voitaisiin tehdä aiempaa paremmin. Sovellus, jossa keksintöä ensimmäiseksi viedään markkinoille, on tarkoitettu pienten lasten selkäydinpunktioihin.

— Periaatteessa lähes kaikki, missä älyneulaa käytetään, on pistoksia tai näytteenottoja, joissa ei täysin tiedetä tai joissa pitää tarkentaa, missä neulan kärki on, Hyttinen selittää.

Älyneulan avulla voidaan varmistaa, että esimerkiksi maksasyövän toteamiseksi otettava kudosnäyte sisältää diagnoosia varten tarvittavaa kudosta. Tässäkin tapauksessa neula mittaa kudoksen sähkönjohtavuutta ja tunnistaa kudoksen tyypin.

Keksintö on usein ratkaisu selkeään ongelmaan

Monet keksinnöt syntyvät selkeästä tarpeesta. Niin syntyi älyneulakin. Sen tapauksessa tarve tuli professori Riitta Seppänen-Kaijansinkolta, joka oli potilasvahinkoihin perehtyessään todennut, että tarvitaan uusia menetelmiä helpottamaan lääkärien työtä. Kolmantena keksinnön syntyä edisti Hyttisen opiskelija Katja Paassilta, joka teki aiheesta diplomityönsä. Keksintö on kaikkien kolmen nimissä.

— Keksinnöissä on usein mukana muitakin. Kokonaisuus on monen osan summa.

— Älyneulassa oli oikea kliininen tarve, josta keksintöä lähdettiin viemään eteenpäin. Perusperiaate tuli tietysti hyvin nopeasti, siitä tehtiin tutkimusta ja katsottiin, kuinka hyvin se voisi toimia ja kuinka se olisi toteutettavissa, Hyttinen kertoo.

Hyttisellä on myös toinen lähtökohdaltaan samantapainen keksintö. Se syntyi, koska rintakehäkirurgit tarvitsivat menetelmää, jonka avulla voitaisiin selvittää, onko rintalasta luutunut uudelleen avosydänleikkauksen jälkeen.

— Aloimme pohtia, kuinka ääni kulkee rintalastan puolelta toiselle. Yksi opiskelijani teki laitteen, jonka avulla saatiin mitattua, kuinka ääni kulkee luustossa rintalastan yli, ja laitteella voimme mitata luutumista – koska äänen kulku riippuu siitä, miten rintalasta on luutunut, Hyttinen kertoo.

Ahaa-elämys on prosessin helpoin vaihe

— Ensimmäinen ahaa-elämys, että näinhän jokin voitaisiin tehdä, on helpoin pala. Miten se saadaan oikeasti käytäntöön ja vietyä eteenpäin on monesti paljon vaikeampaa, Hyttinen sanoo.

— Meidän – biolääketieteen tekniikan – alallamme käytäntöön vieminen on paljolti sitä, että pitää olla firma ja huomattavia taloudellisia resursseja, että menetelmä tai sovellus saadaan tuotantoon, kliinisesti testattua ja hyväksyttyä Euroopan tai USA:n markkinoille, jotta joku voi sitä ostaa ja käyttää. Se on aikamoinen ponnistus.

Joillakin keksinnöillä ei ole selkeää teollista tai kaupallista arvoa. Silloin niiden ideat päätyvät tieteellisiksi tuloksiksi ja artikkeleiksi.

Yliopistolla on resurssit viedä keksintöjä eteenpäin

Yliopistoissa keskustellaan ajoittain keksijöiden oikeuksista – korkeakoulukeksintölain mukaan työsuhteessa tehdyn keksinnön oikeudet voidaan siirtää työnantajalle tai rahoittaneelle taholle, jos sopimukset tai rahoittaja näin edellyttävät. Hyttinen pitää keskustelua sinänsä hyvänä, mutta hänellä on asiasta selkeä näkemys.

— Jos käy niin, että yliopisto palauttaa keksinnön tekijälle, tekijällä pitää olla hirveä into ja draivi ja myös aikaa viedä keksintöä eteenpäin yksityisesti.

Hyttisen mukaan eurooppalainen keskiarvoaika lääketieteen tekniikan keksinnöstä ja patentista kliiniseksi CE-merkin saaneeksi tuotteeksi on noin 10 vuotta.

—  Jos keksintö on yliopiston hallussa, yliopistolla on asiantuntijoita, jotka voivat arvioida sitä ja ehkä lähteä suoraan viemään sitä patentointiin ja hankkia rahaa sen viemiseksi eteenpäin. Nykyiset Business Finland ja Research to business ovat aivan eri planeetalta kuin innovaatiotoimien tuet joskus olivat.  Pidän oikein loistavana sitä, että yliopistolla on tällainen järjestelmä.

— Tietysti yliopisto ottaa siitä osan, jos jotain tuloja joskus tulee, mutta monesti on sanottu, että prosentti miljoonasta on parempi kuin 100 prosenttia nollasta, Hyttinen myhäilee.

Kuva: Jonne Renvall

Korjattu 21.2. klo 13.05 Yliopistoissa keskustellaan ajoittain  -alkava lause muotoon "keksijöiden oikeuksista – korkeakoulukeksintölain mukaan työsuhteessa tehdyn keksinnön oikeudet voidaan siirtää työnantajalle tai rahoittaneelle taholle, jos sopimukset tai rahoittaja näin edellyttävät".