Sopimuskieli-hanke haluaa päästä eroon yrityssopimusten jargonista

Helmikuussa 2024 käynnistyneessä Sopimuskieli-hankkeessa tarkastellaan toimitus- ja hankintasopimuksia suurten suomalaisten suuryritysten hankintaketjuissa. Painopiste on yleisten vastuullisuusehtojen ja kestävyysasioita koskevan huolellisuusvelvoitteen, erityisesti ihmisoikeusvastuun toteutumisessa. Hankkeen tavoite on saada sopimuksista helpommin ymmärrettäviä vastuullisuustavoitteiden edistämiseksi. Sopimusten selkeyttäminen demokratisoi yritysten toimintaa, ja antaa myös heikommalle osapuolelle enemmän eväitä olla mukana vastuullisuuskeskustelussa. Tällöin sopimukset eivät ole vallankäytön väline, vaan edistävät yhteistyötä.

– Sopimukset ovat usein kielellisesti ja sisällöllisesti kompleksisia, abstrakteja ja monimutkaisia, joten sitten loppujen lopuksi ne eivät tarkoitakaan mitään. Ihmisen on siis käytännössä hyvin vaikeaa ymmärtää esimerkiksi hänen oikeutensa tietyssä tilanteessa näitä sopimuksia lukemalla. Tavoitteenamme on saada sopimusten täysi potentiaali käyttöön, ja näin helpottaa yhteistyötä globaaleissa arvoketjussa, hankkeen vastuullinen johtaja, yliopistotutkija Anne Ketola täsmentää.

Juuri voimaan astunut yritysvastuudirektiivi nostaa asian monen yrityksen työpöydälle

Euroopan parlamentti hyväksyi yritysvastuudirektiivin äänestyksessään 24.4.2024. Yritysvastuudirektiivi tuo ensi kertaa EU-laajuisen yritysten ihmisoikeuksia ja ympäristöasioita koskevan huolellisuusvelvoitteen, jonka mukaisesti yritysten tulee tunnistaa, ehkäistä, vähentää ja korjata toimintansa negatiivisia ulkoisvaikutuksia. Direktiivin läpi meno tarkoittaa monissa yrityksissä, että vastuullisuus ja siihen linkittyvät sopimusten selkeyttäminen nousevat nyt viimeistään työpöydille. 

– Yritysvastuudirektiivi avaa tähän aiheeseen hienosti keskustelua ja tuo tätä ongelmaa esiin. Yrityksissä aika harvoin kellään on hyvää kokonaiskuvaa vastuullisuusasioista. Ihmiset saattavat luulla, että asiat ovat ihan kunnossa, vaikka näin ole käytännössä ole, Ketola sanoo.

Eläessämme globaalissa maailmantaloudessa moni asia on ulkoistettu, jotta tuotanto saadaan toteutettua mahdollisimman kustannustehokkaasti. Nyt on kuitenkin havahduttu siihen, että voiton tavoittelu keinolla millä hyvänsä ei ole eettistä ja sille prosessille halutaan asettaa rajoja. Sääntely, mikä suojaa Suomessa tuotantoa, ei ulotu kaikkiin maihin, esimerkiksi Bangladeshiin. Yritykset saattavat siten säästää siinä, että tuotanto on maassa, jossa sääntely ei ole voimassa, tai ainakaan sitä ei välttämättä valvota ja toimeenpanna tehokkaasti.  

Yritysvastuudirektiivin yksi pääpointti on, että tänä päivänä yritys ei voi enää ulkoistaa vastuuta. Lisäksi viherpesusta on päästävä eroon. Eli kuilu kestävyyspuheen ja kestävyystekojen välillä on kurottava umpeen. 

– EU:sta tulee paljon erilaisia säännöksiä, mutta tämä yritysvastuudirektiivi koskee melkeinpä koko arvoketjua. Ja koska sopimukset ovat arvoketjun hallinnan tehokas väline, niin meidän pitää ottaa ne sopimukset myös tähän kokonaisuuteen mukaan. Koska sopimukset voivat luoda yritysvastuuta tai yritysvastuuttomuutta, ne eivät ole mikään neutraali toissijainen instrumentti, vaan oikeasti ihan keskeinen tekijä tässä kokonaisuudessa, hankkeen tutkija, vastuullisuusjuristi ja Yritysvastuuoikeuden yhdistyksen puheenjohtaja Juho Saloranta sanoo.

Yritysvastuudirektiivi edellyttää yrityksiä lisäämään sopimuksiin lausekkeita. Tässä tulee myöhemmin avuksi komission antamat mallisopimuslausekkeet. Vaarana on kuitenkin, että lausekkeet ovat hyvin teknistä, vaikeaselkoista sopimuskieltä eivätkä ne palvele sopimuksen käyttäjiä. 

– Direktiivitekstiä tulkiten siinä mainitut ”sopimukseen perustuvat vakuudet” tulisi olla jotain yhteistyöhön keskittyvää, sidosryhmät huomioivaa ja resurssien parempaa allokointiin ja kohdentamiseen panostavaa sopimusmallia. Näin yritysten huolellisuusvelvoitteen toteutumista voitaisiin edistää arvoketjuissa. Tätä pyrimme kehittämään projektissamme yhteistyöyritysten kanssa, Saloranta jatkaa. 

Hanke on alkumetreillä

Sopimuskieli-hankkeen tutkimusjulkaisut suunnataan sekä akateemiselle yleisölle, että myös yrityksille, erityisesti niiden vastuullisuus-, sopimus- ja hankinta-asioista vastaaville. Tutkimusjulkaisujen lisäksi hanke kehittää konkreettisia viestinnällisiä työkaluja, joiden avulla yritykset voivat parantaa sopimusten kieltä ja siten edistää vastuullisuuden toteutumista toimitusketjuissaan.

Hankkeen parissa työskentelee useita juristeja ja kielitieteilijöitä. Siinä syvennytään kolmenlaiseen aineistoon: yritysten toimitusketjuissa käytettyihin sopimuksiin, alan vakiolausekkeisiin sekä (Supplier) Code of Conduct -asiakirjoihin eli ohjeistoihin, joilla yritys viestii esimerkiksi henkilöstölleen tai toimittajilleen arvoistaan ja periaatteistaan. Lisäksi tarkastellaan taustalla vaikuttavaa vastuullisuussääntelyä. 

– Tarkoituksenamme on tuottaa konkreettisia ohjeita siihen, että näistä teksteistä saisi tehtyä parempia. Sellaista sisältöä, joka edesauttaisi asennemuutoksessa tai ajattelutavan muutoksessa ja auttaisi myös uudenlaisen ajattelun juurruttamisessa yrityksiin, Ketola sanoo.

Sopimuksien analyysia on päästy jo aloittamaan.

– Yksi tutkimuslinjamme on sopimuksissa ja niiden liitteissä käytetyn ”kestävyysjargonin” kielellinen analyysi on aloitettu. Kartoitamme tämän kielellisen rekisterin piirteitä, jotta voimme tehdä tarkistuslistaa siitä, kuinka rekisterin kieltä voi purkaa, Ketola sanoo.

– Lisäksi olemme tehneet testiversioita sopimusten ihmisoikeusvastuukohtien ”selkoversioista”, joissa kieltä ja sisältöä on selkeytetty ja muotoiltu tavalla, joka olisi heikkolukutaitoiselle henkilölle mahdollisimman kevyt sisäistää, hän jatkaa.

Sopimuskieli-hanke tuo uutta näkökulmaa vastuullisuustavoitteiden edistämisessä ottamalla nimenomaan sopimuskielellisen lähestymistavan. Mukana on jo suuria suomalaisia pörssiyrityksiä. Jo mukana olevat yritykset ovat myös tunnistaneet tarpeen miettiä hankkeen ajamia asioita. 

– Meillä on hyvin jo yrityksiä mukana eri toimialoilta, joten tulemme saamaan kokonaisvaltaista kuvaa siitä, miten tätä voidaan työstää eri konteksteissa eteenpäin. Muutaman yrityksen haluaisimme kuitenkin vielä mukaan, joten saa olla yhteydessä, Saloranta vinkkaa.

Hanketta rahoittaa Koneen säätiö (2024–2026).

Lue lisää Sopimuskieli-hankkeen verkkosivuilta.