Tutkimus

Synnyttäjät ovat entistä useammin ylipainoisia, mikä näkyy synnytysten haastavuudessa

Julkaistu 24.11.2022

Tampereen yliopisto

Raskaana oleva nainen pitelemässä käsiä vatsallaan, taustalla syksyistä luontoa.

Rekisteritutkimus Suomessa tapahtuneista synnytyksistä vuosilta 2004–2018 osoittaa, että lihavien synnyttäjien määrä on lisääntynyt merkittävästi. Tämä tarkoittaa samalla haastavien synnytysten yleistymistä, sillä äidin korkea painoindeksi on tutkimuksen mukaan yhteydessä muun muassa vastasyntyneen tehohoidon tarpeeseen ja sektion todennäköisyyteen.

Ylipainoisten määrä lisääntyy kaiken aikaa, ja liiallinen paino on entistä yleisempää myös synnytysikäisillä naisilla. Tampereen ja Itä-Suomen yliopistojen tutkijat kartoittivat hiljattain uudessa laajuudessa, miten synnyttäjän ylipaino näkyy synnytystuloksissa Suomessa.

– Toteutimme tutkimuksen THL:n ylläpitämän syntyneiden lasten rekisterin pohjalta, mitä ei ole tiettävästi tehty aikaisemmin. Koko maan kattava rekisteriaineisto on arvokas, koska se antaa hyvän yleiskuvan aiheesta – monissa maissa ei ole yhtä tasokkaita rekistereitä kuin Suomessa, joten tutkimuksia saatetaan tehdä yksittäisen sairaalan aineistosta. Lisäksi oli luonnollisesti tärkeää, että saimme ajantasaista tietoa nimenomaan Suomesta, koska synnytyskäytännöissä on maiden välisiä eroja, toteaa yksi tutkimuksen toteuttajista, erikoislääkäri ja Tampereen yliopiston väitöskirjatutkija Maiju Kekki.

Rekisteritutkimuksessa tarkasteltiin Suomen synnytyssairaaloissa tapahtuneita synnytyksiä vuosilta 2004–2018 sillä rajauksella, että pihtisynnytykset ja monisikiöiset raskaudet jätettiin pois tutkimusaineistosta. Synnyttäneet äidit luokiteltiin normaali–ylipainoisiin (painoindeksi alle 30), lihaviin (painoindeksi 30–40) ja sairaalloisen lihaviin (painoindeksi yli 40), ja rekisteriaineistosta tutkittiin, kuinka synnyttäjän painoluokka näkyi synnytystavassa, synnytetyn lapsen terveydessä ja vastasyntyneiden kuolleisuudessa.

Lihavien synnytykset olivat ongelmallisempia kautta linjan

Tutkimustulokset paljastivat, että ylipainoisten synnyttäjien määrä on noussut huomattavasti 2000-luvun alkuvuosista: lihavien synnyttäjien määrä kasvoi tarkastelujaksolla 44 prosenttia ja sairaalloisen lihavien 103 prosenttia. Kokonaisuudessaan lihavia oli synnyttäjistä 11,2 prosenttia ja sairaalloisen lihavia 1,3 prosenttia. Tämä tarkoittaa noin 88 750 lihavaa ja 10 300 sairaalloisen lihavaa synnyttäjää.

Raskaustuloksien suhteen tutkimus osoitti, että äidin korkeampi painoindeksi teki synnytyksistä haastavampia. Lihavien äitien synnytykset vaativat useammin käynnistämistä ja ne tehtiin useammin sektiolla, minkä lisäksi lihavien äitien vauvoilla oli enemmän tehohoidon tarvetta ja kuolleisuutta. Vastasyntyneiden kuolemat olivat kuitenkin kaikkiaan erittäin harvinaisia.

Jos vertailuun otetaan normaali–ylipainoisten ja sairaalloisen lihavien synnytykset, kiireellisten sektioiden ja tehohoitoon päätyneiden vauvojen osuudet olivat jälkimmäisessä ryhmässä kaksinkertaiset. Tulokset vakioitiin raskausdiabeteksen suhteen, joten vaikka se on ylipainoisilla äideillä yleisempää, korkea paino on tutkimustulosten perusteella riskitekijä itsessään.

– Tuloksia tulkittaessa täytyy kuitenkin huomata, että rekisteritutkimuksista saadaan vain karkeaa tietoa. Esimerkiksi kiireellisistä sektioista ei tiedetä, johtuivatko ne synnytyksen aikaisista komplikaatioista vai oliko sektio sovittu synnytystavaksi jo ennalta, mutta synnytys käynnistyikin liian aikaisin, Kekki huomauttaa.

– Toisekseen synnytyksiin vaikuttavat myös muuttujat, joita ei huomioitu tutkimuksessa, kuten äidin diabetes tai muut pitkäaikaissairaudet. Tutkimushavaintojen pohjalta voidaan kuitenkin sanoa, että painon noustessa synnytyksiin liittyi keskimääräistä enemmän ongelmia.

Sopivin synnytystapa täytyy valita tapauskohtaisesti

Kekki toteaa, että ylipaino on kasvava ongelma, joka tuskin katoaa lähitulevaisuudessa. Synnytystutkimukseen ja raskaudenaikaiseen seurantaan täytyisi siis satsata entistä enemmän, jotta saataisiin tietoa sopivista synnytysmenettelyistä ja siitä, mitä huonommin sujuville raskauksille voitaisiin tehdä.

– Parhaasta synnytystavasta ja -ajasta ei kuitenkaan pysty välttämättä antamaan oppikirjamaisia ohjeita. Tutkimustulokset nostavatkin mielestäni esiin, että varsinkin merkittävän lihavuuden kohdalla tarvitaan aina tapauskohtaista harkintaa, jotta meillä olisi mahdollisimman terveitä lapsia ja äitejä.