Tieteen yhteisöllisyyteen luottava Vesa Hytönen haluaa ymmärtää, miten solut viestivät

Innovatiivinen työkaveri. Kun istuu hänen kanssaan alas, niin tunnissa keksitään helposti useamman väitöskirjaprojektin edestä uutta tutkittavaa. Innostava ja auttavainen tiimipelaaja. Luo positiivista ilmapiiriä ja on täynnä hyviä ideoita.

Näillä sanoin solu- ja molekyylibiologian professori Vesa Hytösen kollegat häntä kuvaavat. Vastaukset eivät yllätä, sillä Hytönen nostaa mieluummin jalustalle yhteistyön arvon tutkimuksessa kuin yksilötason saavutukset – varsinkaan omansa.

Hytösen tutkimusala on mekanobiologia, joka on uusi ja nopeasti kehittyvä tieteenhaara. Eksoottiselta kuulostava ala pyrkii pohjimmiltaan löytämään vastauksia siihen, miten solu toimii. Tätä tutkittaessa selvitetään, kuinka solut vuorovaikuttavat ympäristönsä kanssa, mitä molekyylitasolla tapahtuu ja miten se lopulta selittää elintoimintoja ja häiriötilanteissa myös sairauksia.

Solut ottavat vastaan mekaanisia viestejä koko elämänsä ajan. Mekaanisten viestien, joita ovat esimerkiksi venytyksen ja puristuksen kaltaiset voimat, tiedetään vaikuttavan solun käyttäytymiseen. Solut muuntavat näitä mekaanisia viestejä biokemiallisiksi ja sähköisiksi signaaleiksi. Nämä signaalit muuttuvat edelleen toiminnallisiksi vasteiksi soluissa. Kun tämä prosessi opitaan ymmärtämään ja tuntemaan, solujen toimintaa voidaan myös ohjata.

Hytösen ja hänen tutkimusryhmänsä päämääränä on selvittää erityisesti proteiinien toimintaa ja niiden muodonmuutoksen välittämää signalointia.

– Mekanobiologia ja -signalointi kuulostavat hieman korkealentoisilta, mutta ne palautuvat sellaisiin perusasioihin kuin esimerkiksi kuuloaisti ja tuntoaisti. Molemmat ovat mekanosignaloinnin mahdollistamia aisteja, Hytönen selventää.

Ilmiöt ja muilta oppiminen inspiroivat

Hytönen aloitti tutkimusuransa Jyväskylän yliopistossa. Siellä hänen ensimmäinen tutkimuskohteensa olivat kananmunien proteiinit, mutta kananmunat eivät sentään olleet varsinainen syy, joka innosti mekanobiologian pariin. Hytöselle inspiraatio tuli jo tuolloin kollegoilta.

– Tärkein motivaattorini on aina ollut oppia muilta tutkijoilta ja pyrkiä tuomaan oma panokseni mukaan. Minua ei niinkään motivoi vaikkapa sairauksien parantaminen, vaan minua kiinnostavat ilmiöt ja se, miten asiat toimivat. Kun joku esittää mielenkiintoisen asian, se saa minutkin inspiroitumaan, Hytönen sanoo.

Hytöselle tutkijana oleminen onkin varsin sosiaalinen ammatti. Hänelle tutkimuksen tekeminen on pitkälti ryhmätyötä, ja hän hyppää tottuneesti ja nopeasti asiasta toiseen. Hytösen omien sanojen mukaan häneltä puuttuu pitkäjänteisyyttä ja vankkaa päämäärätietoisuutta, joita tarvitaan, jos asioihin haluaa porautua todella syvälle ja samalla ehkä enemmän yksin puurtaen.

– Koen olevani ennemmin apupoika kuin aallonharjalla surffaaja.

Hytösellä on kuitenkin ollut merkittävä rooli siinä, millaiseen suuntaan mekanobiologian tutkimus on Tampereella kehittynyt. Tampereella tehtävän tutkimuksen kansainvälinen vahvuus on laskennallinen biologia eli se, miten solujen toimintaan liittyviä ilmiöitä mallinnetaan. Hytönen tutustui laskennalliseen biologiaan Zürichissä, jossa hän toimi aiemmin postdoc-tutkijana. Hän toi alan osaamisen tuliaisena Tampereen yliopistoon, missä Hytösen tutkimusryhmä nyt hyödyntää sitä kokeellisen työn rinnalla.

Uusia oivalluksia syövän hoitoon

Vaikka mekanobiologia on tutkimusalana Hytösen sanoin vielä ”aika niche”, on sillä kuitenkin sellaisia sovellusaloja, jotka voivat vaikuttaa meidän jokaisen elämään.

Hytösen tutkimusryhmä on pyrkinyt siihen, että heidän tekemäänsä tutkimukseen tulisi enemmän translationaalista näkökulmaa. Se tarkoittaa, että tutkimusaiheet nousevat esiin arjen tarpeista, ja vastavuoroisesti tutkimuksen tulokset viedään mahdollisimman nopeasti takaisin kentälle. Hytösen ryhmän tutkijoilla on ollut useampikin tutkimushanke, jotka ovat lähteneet liikkeelle potilaista, joilla on juuri heidän tutkimiin yksittäisiin proteiineihin liittyvä sairaus.

– Kyseessä ovat todella monimutkaiset ja monimuotoiset sairaudet, jotka vaikuttavat kokonaisvaltaisesti koko elimistön toimintaan. Tämä tarkoittaa, että täydellistä ymmärrystä ei voida saada kertalaakista. Mutta se on haaste, joka motivoi ajattelemaan eteenpäin, Hytönen sanoo.

Toinen alue, mihin Hytönen kollegoineen paneutuu jatkossa tiiviimmin, on syövän mekanobiologia.

Esimerkiksi rintasyövän kohdalla on tiedetty jo vuosien ajan, että niin sanottu kova kasvain tarkoittaa usein huonoa ennustetta. Mekanobiologian tutkimuksen ansiosta meillä alkaa vihdoin olla ymmärrystä siitä, mitä kaikkea tällainen kasvain tekee solu- ja kudostasolla, ja miten syövän mikroympäristö ja syöpäkudos itsessään ylläpitävät tietynlaisia prosesseja.

– Kun näitä prosesseja ymmärretään paremmin, voidaan miettiä hoitomuotojakin. Tämä voisi olla globaalilla tasollakin asia, mihin toivon ja uskon, että saadaan oivalluksia ja ratkaisuja.

Luonnon hyvinvointi ja säilyminen kiinnostavat

Ilmiöt ja se, miten asiat toimivat, kiinnostavat Hytöstä myös työn ulkopuolella.

– Pidän arvokkaana sitä, että ymmärrän miksi jokin asia on kuten on, vaikka en hyödyntäisikään tietoa mitenkään. Jos en olisi tutkija, olisin varmaankin elektroniikkalaitteiden korjaaja. Saisin siitä varmasti ihan samalla tavalla tyydytystä, kun ymmärtäisin, miksi joku masiina ei pelaa, Hytönen naurahtaa.

Hytönen on myös kiinnostunut luonnosta – ja hänen kohdallaan tämä tarkoittaa keskivertoa laajempaa kiinnostusta. Hytönen harrastaa pienviljelyä, ja sen lisäksi hän pitää itsensä ajan tasalla luontoon ja sen säilymiseen liittyvissä asioissa. Hän miettii luontoasioita myös teknisestä näkökulmasta, eli esimerkiksi sitä, millaisia ratkaisuja luonnon säilymiseen voisi löytyä vaikkapa energiasektorilla.

– Kuulostaa ehkä tylsältä harrastukselta. Mutta itse ajattelen, että harrastus se on sekin, että on valveutunut olematta kuitenkaan aktivisti. Haluan ajatella realismin kautta sitä, mitä voisimme tehdä globaalilla tasolla toisin luonnon hyväksi.

Teksti: Sari Laapotti
Kuvat: Jonne Renvall