Tiivistyvä kaupunkirakenne uhkaa luonnon monimuotoisuutta
Tiivis kaupunkirakenne vähentää energiantarvetta sekä liikkumiseen ja muuhun infrastruktuuriin liittyviä kustannuksia ja päästöjä. Se on siis kestävä kehityssuunta. – ainakin teoriassa. Tutkijatohtori Nina V. Nygrenin mukaan suunnitelmissa unohdetaan usein viheralueiden tärkeys luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen sekä ihmisten viihtyvyyden kannalta.
Nygren on tutkija Tampereen yliopiston tutkimusyhteisö ja profilaatioala STUEssa (Sustainable Transformation of Urban Environments). Hän on käsitellyt tutkimuksissaan luonnonsuojelu- ja eläinpolitiikkaan liittyviä aiheita, kuten liito-oravia, kaupunkirottia sekä ekologista kompensaatiota. Hän on kiinnostunut myös maankäytön suunnittelusta ja siitä syntyvien konfliktien ratkaisemisesta.
– Kaupunkilaiset saattavat itse protestoida ja olla huolissaan esimerkiksi rakkaista puistoistaan, mutta on myös monesta muusta näkökulmasta ongelmallista, jos tiivistäminen tapahtuu viheralueiden kustannuksella.
Tiivis kaupunkirakenne uhkaa Nygrenin mukaan luonnon biodiversiteettiä. Esimerkiksi liito-oravat viihtyvät parhaiten kaupunkien reunamilla, sillä niiden suosimia luonnontilaisia metsiä löytyy enemmän virkistysalueilta kuin metsätalousalueilta. Toisaalta tiivis kaupunkirakenne myös säästää luontoalueita verrattuna siihen, että asutus leviäisi laajoina henkilöautoliikenteeseen nojautuvina pientaloalueina.
– Lähiluonto lisää myös ihmisten viihtyvyyttä kaupungeissa. Sillä on tutkitusti merkittäviä vaikutuksia mielenterveydelle sekä elimistön vastustuskyvylle. Rikas biodiversiteetti vahvistaa esimerkiksi lasten immuunipuolustusta.
Viheralueet voivat jäädä kaavoituksessa huomioimatta
Kaupunkiluontoon liittyvissä kysymyksissä kohtaavat Nygrenin mukaan monenlaiset ja monen mittakaavan asiat. Konfliktit ovat yleensä seurausta tapauksista, joissa luonnon säilyttämisestä päätetään syystä tai toisesta joustaa.
– Tiivistyvässä kaupungissa maankäytön suunnittelu lähtee monesti eri lähtökohdista ja viheralueet saatetaan nähdä hyödyntämättömänä rakennuspaikkana. Voi tulla yllätyksenä, kun niille rakentamista ryhdytäänkin vastustamaan, vaikkei paikalla olisi luontoselvitysten mukaan mitään erityisen arvokasta. Kansalaiset heräävät asiaan usein vasta siinä vaiheessa, kun suunnitelmat on ylemmällä tasolla jo lyöty lukkoon.
Nygren arvioi, että kansalaisten on vaikeaa hahmottaa kaavasuunnitelmien vaikutuksia, ja vastuuta saatetaan myös siirtää tasolta toiselle. Kaavassa saatetaan sopia tietyn alueen säästämisestä, mutta seuraavalla kaavoituskierroksella 10–20 vuoden päästä sille päätetäänkin rakentaa. Tämä voi aiheuttaa kaupunkilaisille tunteen petetyksi tulemisesta.
Nygren nostaa esille ekologisen kompensaation ajatuksen, joka on tulossa myös maankäytönsuunnittelun kentälle ja joka voisi parhaassa tapauksessa ratkaista kiistoja.
– Osittain voi olla jo käytössäkin ajatus siitä, että jos jollekin alueelle rakennetaan, niin toinen säästetään. Kompensaatiossa on kuitenkin omat haasteensa. Jos tietty lähimetsä on kaupunkilaisille tärkeä, ei heitä ehkä lohduta jonkin kauempana olevan alueen säästäminen.
Lisää niittyjä, vähemmän nurmikkoa
Nygren kokee, ettei kaupungeissa aina osata arvostaa luontoalueita. Asia on hankala toki arvostuksesta riippumattakin, sillä jos kaupunkeja halutaan tiivistää, jonnekin sitä on rakennettava. Hänen mukaansa kaupungeissa voitaisiin kuitenkin käyttää paljon kekseliäämpiä keinoja vihreyden tuomiseksi eri paikkoihin. Olemassa olevien luontoalueiden säilyttämisen ohella tulisikin miettiä myös uudenlaisten monimuotoisten luontoympäristöjen luomista.
Nygren kertoo, että vaikka asiaan ollaan havahtumassa, kokemukset ja tietotaito ovat Suomessa näiltä osin vielä melko heikkoa. Mahdollisuuksia kuitenkin olisi.
– Voisi olla vähemmän biodiversiteetiltään köyhää hoidettua nurmikkoa ja enemmän niittyjä, pusikoita, viherkattoja ja ruukkukasveja, joissa kasvaa pölyttäjäystävällisiä lajikkeita. Tämä olisi paitsi hyödyllistä, myös taloudellisesti järkevää, sillä nurmikon ylläpitäminen on yleensä kallista.
Olemme tottuneet hoidetun näköiseen kaupunkimaisemaan, mutta monet Nygrenin mainitsemista tavoista rikastuttaa biodiversiteettiä vaatisivat sitä, että tehtäisiin vähemmän. Esimerkiksi kaatuneen puun voisi jättää polun varrelle tuottamaan rikasta ekosysteemiä.
– Tarvitseeko kaiken olla kaupungeissa hoidetun näköistä? Liialla hoitamisella hoidamme oikeastaan biodiversiteettiä huonommaksi. Ihmisen silmät eivät ehkä ole tottuneet ”ryteikköön”, mutta esimerkiksi pikkulinnut pitävät luonnonmukaisista pensaista ja pusikoista.
Nygrenin mukaan asiaan ollaan onneksi heräämässä ja paljon jo tehdäänkin. Hän on esimerkiksi itse mukana Pirkanmaan luonnon monimuotoisuusohjelman (LUMO 2022–2023) suunnittelutyössä.
Laiskuus kunniaan
On monia valintoja, joita yksilökin voi tehdä luonnon hyväksi. Paljon puhuttaneen Thermacell-laitteen voi alkajaisiksi jättää kokonaan ostamatta. Omassa pihassa laiskuus on hyvästä. Pitkä nurmikko ja risukasat lisäävät elämää. Mikäli tämä tuntuu liian radikaalilta, voi portin pieliin tai parvekkeelle laittaa kasvamaan pölyttäjälle tärkeitä kasveja, esimerkiksi oreganoa.
Nygren rohkaisee myös aktivoitumaan omassa yhteisössä, oli se sitten työpaikalla tai taloyhtiön kokouksessa. Näin voi moninkertaistaa vaikutuksensa ja saada enemmän aikaan.
– On hyvä tiedostaa, kuinka vakava ja laaja luontokriisi meillä on päällä. Kun joka paikassa tehdään edes jotain, vaikutus kasvaa. Ahdistuksen keskellä on hyvä tiedostaa, että ihminen voi saada aikaan myös paljon hyvää luonnolle, ei pelkästään tuhoa. Kriisien keskellä kokemus siitä, että saa omalla toiminnallaan vaikutettua luo sekä toivoa että on hyväksi mielenterveydelle. On paljon, mitä yksilökin voi tehdä – ja jättää tekemättä.
STUE järjestää SuomiAreenaan keskustelun luonnosta tiivistyvässä kaupungissa, jossa etsitään dialogin keinoin ratkaisuja lähiluonnon turvaamiseksi ja monimuotoisen luonnon elvyttämiseksi. Ratkaisudialogi käydään Porissa MTV-lavalla tiistaina 12.7. klo 10.00–10.45. Tapahtumaa voi seurata myös verkossa. Keskustelemassa ovat Nina V. Nygrenin lisäksi Tampereen yliopiston tutkijatohtori Antti Wallin, Sitran vanhempi neuvonantaja Oras Tynkkynen sekä Sitowisen vanhempi asiantuntija Heli Nukki.
Lisätietoja:
Tutkijatohtori Nina Nygren: nina.nygren [at] tuni.fi (nina[dot]nygren[at]tuni[dot]fi), 040 190 4022
Teksti ja kuva:
Nina Jylhä
