Tutkimus: Sosiaalityön järjestämistapa ei aina kohtaa nuorten aikuisten tarpeita

Nuorten aikuisten – eli lakiperustaisesti 18–29-vuotiaiden – elämänvaiheeseen liittyy useita siirtymiä, kuten siirtymät koulutukseen ja työelämään sekä parisuhteeseen ja perheen perustamiseen. Nuorten aikuisten voimavarat ja toimintamahdollisuudet siirtymävaiheissa eroavat monin tavoin, ja ne heijastuvat heidän tuen tarpeisiinsa.

Nuorten aikuisten sosiaalityötä ohjaa lainsäädäntöön perustuen asiakkaan osallisuuden periaate.

– Osallisuus on hieman amebamainen käsite, jolla voidaan tarkoittaa monenlaisia olemisen, kuulumisen ja tekemisen tapoja sekä käytänteitä, huomauttaa hankkeen vastuututkija, apulaisprofessori Henna Pirskanen Lapin yliopistosta. 

Osallisuutta voidaan tukea rakenteellisesti ja erilaisin työmenetelmin.

– On hyvä muistaa, että riippumatta palveluiden rakenteista, asiakastapaamisissa on aina tärkeää kohdata nuori aikuinen tavalla, joka luo osallisuuden mahdollisuuksia, sanoo vuorovaikutukseen erikoistunut tutkija Sanni Tiitinen Jyväskylän ammattikorkeakoulusta.

Hyvinvointialueilla nuorten aikuisten kanssa tehtävä sosiaalityö on usein järjestetty aikuissosiaalityön tehtäväalueella. Suurimmissa kaupungeissa 18–29-vuotiaiden palveluita tarjotaan omissa yksiköissä tai tiimeissä, mutta pienemmissä kunnissa ei välttämättä ole erikoistuneita tiimejä. 

– Hankkeessa olemme tuoneet esille, että nuori aikuisuus elämänvaiheena kaipaa sosiaalityössä erityisosaamista ja erityistä huomiota, huomauttaa apulaisprofessori Mia Tammelin Tampereen yliopistosta.

– Nuoren voi olla vaikea tulla toimistolle, ja se voi olla jopa yksi tekijä sille, että palveluprosessi ei käynnisty tai se katkeaa. Sellaisissa tilanteissa palvelujen tulisi jalkautua nuoren luo, toteaa yliopisto-opettaja Sami Ylistö Jyväskylän yliopistosta.

Yksi hankkeen keskeisistä tuloksista on, että nuorten aikuisten palvelutarpeet ja palvelujen järjestämistapa eivät välttämättä kohtaa. Pahimmillaan tämä johtaa palveluprosessin katkeamiseen.