Varhaiset lukijakirjeet kertovat kansalaisyhteiskunnan kokemuksia
Tampereen yliopiston historiantutkija Heikki Kokko on tutkimuksessa vähälle huomiolle jääneen aiheen äärellä. Kokko tutkii paikalliskirjeilmiötä 1800-luvun Suomessa.
– Kyseessä on tutkimus- ja kulttuurihanke. Lukijakirjeitä ei ole aiemmin tutkittu perusteellisesti. Kulttuurihankkeen ideana puolestaan on laajentaa kirjoitusten tietokantaa ja julkaista se verkossa, tutkijatohtori Heikki Kokko kertoo.
Etenkin vuosisadan jälkipuoliskolla kansalaiset lähettivät sanomalehdistöön kirjeitä paikkakuntansa nimissä. Kokon mukaan eri väestöryhmien ääni tulee aineistossa esiin poikkeuksellisen laajasti, silloisen sosiaalisen hierarkian alimpia tasoja myöten.
– Tutkin kansalaisyhteiskunnan synnyn varhaista historiaa. Kirjoitusilmiössä muodostuu moderni yhteiskunnallinen kokemus, joka läpileikkaa yhteiskuntaa. Kirjoittajina on esimerkiksi torppareita, talonpoikia ja työntekijöitä, jotka edustavat paikkakuntaansa.
Tutkija Heikki Kokko kirjoittaa hankkeessa kirjan. Ajallisesti monografia kattaa pääasiassa 1850-luvun jälkeisiä vuosikymmeniä, jolloin lehtiin kirjoittaminen laajenee kirjeenvaihtajista vapaaksi kansalaistoiminnaksi. Taustaksi läpi käydään koko edeltävä aika vuoden 1775 ensimmäisestä suomenkielisestä lehdestä.
Alfred Kordelinin säätiö on myöntänyt professori Pertti Haapalan ja tutkijatohtori Heikki Kokon johtamalle Translocalis-tutkimushankkeelle 279 000 euron rahoituksen. Hanke toteutetaan yhteistyössä Suomen Akatemian Kokemuksen historian huippuyksikön (HEX) ja Kansalliskirjaston kanssa. Mukana ovat myös Tampereen yliopistossa aloittava Tampere Enterprise for Research Data Excellence (TERDE) ja vanhojen aineistojen digitointimahdollisuuksia kehittävä eurooppalainen Time Machine -hanke.
Piiloon jäänyt kulttuuriperintö esiin
Tutkimuskohteen ajanjakso tunnetaan Suomen historiassa yhteiskunnallisten uudistusten aikana. Muun muassa paikallishallinnon kehitys ja kansakoulujen synty siirtävät tuolloin vastuuta asioiden järjestämisestä paikallistasolle. Uusin tutkimus osana Suomen Akatemian huippuyksikön tutkimusprofiilia auttaa tarkemmin näkemään, miten ihmiset itse kokivat yhteiskunnan muutoksen ja lähitodellisuutensa.
– Kirjeet ovat täynnä ihmisten kokemuksia, joten aihe sopii hyvin huippuyksikkö HEXiin, tutkijatohtori Kokko sanoo.
– Saamme esiin piiloon jäänyttä kulttuuriperintöä. He kirjoittavat ilmiöistä, jotka on koettu itselle tärkeiksi. Maaseutuyhteisöistä nousevat esiin esimerkiksi sadot, kulkutaudit ja yllättävät tapahtumat. Mukana kirjeissä on myös uskonto, joka oli tärkeä osa ajan ihmisten ajattelua.
Kokko näkee ilmiössä vuorovaikutusta, ikään kuin varhaisen keskustelufoorumin, kun kirjoittajat vertailevat, miten asiat kunkin paikkakunnalla on järjestetty. Mukana on myös riitoja ja debatteja.
Kokemuksia alkaa tulla voimallisesti esiin samanaikaisesti, kun suomenkielisen lehdistön ensimmäinen nousu alkaa 1800-luvun puolivälissä. Kokko katsoo 1866–68 nälkä- ja tautivuosien olleen ensimmäinen yhteiskunnallinen kokemus. Kertomukset nälästä ja kerjäläisistä pääsivät ensimmäistä kertaa laajassa mitassa julkisuuteen.
Moniosaisessa Suomen lehdistön historiassa lukijakirjeet vilahtavat ohimennen. Kansalaisyhteiskunnan historiaa käsittelevissä tutkimuksissa niitä ei ole noteerattu juuri lainkaan. Omana aikanaan sanomalehtiä lukeneet lienevät silti tunnistaneet ilmiön, mistä todistavat aineiston tuhannet kirjeet ja kansalliskirjailijan kuvaus.
– Aleksis Kiven Eero alkaa Seitsemän veljestä -kirjan lopussa kirjoittaa lukijakirjeitä ja samalla hänelle ”aukeaa kotomaamme koko kuva, sen ystävälliset äidinkasvot”, kuten Kiven kuuluisa lause kuuluu, Kokko selventää.
Tutkimusaineistosta tehdään digitaalinen kokoelma
Sanomalehtiin lähetetyt lukijakirjeet kootaan tietokannaksi, joka on tarkoitus julkaista osana Kansalliskirjaston digitaalisia kokoelmia. Uusi kokoelma pohjaa HEXin tietokantaan. Sitä laajennetaan ajallisesti, määrällisesti ja laadullisesti. Kulttuurihankkeen tuloksena digitoituja kirjeitä selataan myöhemmin ruudulta ja niihin voi tehdä sanahakuja. Kokoelma hyödyntää monissa aineistopalveluissa kehitteillä olevaa automaattista tekstintunnistusta. Kartallistamisen avulla nähdään kirjoittajien kotipaikkatietoa ja yhteyksiä.
– Tavoitteena on helppokäyttöinen palvelu kaikille. Digitalisaatio mahdollistaa suuren aineiston hallinnan ja oman kokoelman, jossa tutkimus toimii digipalvelun käyttöoppaana. Aineistotyöhön voimme palkata huomattavan määrän tutkimusavustajia, työllistää esimerkiksi opiskelijoita, Kokko sanoo.
Hankkeen tutkimusavustajat keräävät Kansalliskirjaston digitoiduista sanomalehdistä lukijakirjeitä ja täyttävät tietokantaan aineiston kuvailutietoa. Heikki Kokon arvion mukaan jo nyt miltei kolmikymmentuhantinen aineisto täydentyy edelleen tuhansilla kirjeillä.
Teksti: Mikko Korhonen
Kuvat: Jonne Renvall
Kuvalähteet:
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot:
digi.kansalliskirjasto.fi -palvelu
https://digi.kansalliskirjasto.fi/
Tampereen Sanomat, 27.03.1871, nro 13
Suometar 04.04.1856, nro 14
