WHO:n tutkimus selvittää mielenterveyspalvelujen tilannetta Euroopassa
Mielenterveys- ja päihdetyön yliopettaja Nina Kilkku Tampereen ammattikorkeakoulusta toimii tutkimuksen johtajana. Irlantilainen yliopisto Royal College of Surgeons in Ireland (RCSI) rahoittaa tutkimuksen.
– Palvelujen ja ammattilaisten lisäksi meitä kiinnostaa myös, millainen rooli eri maissa on ihmisillä, joilla on itsellään kokemusta mielenterveysongelmista joko potilaana tai potilaan läheisenä. Heidän osallisuutensa on tärkeää, mutta valitettavasti sen merkitystä ei aina tunnisteta, Kilkku lisää.
Tutkimus käynnistyi marraskuussa 2022, ja sen suunniteltu loppu on syyskuussa 2025.
Taustalla ihmisoikeudet
Tutkimuksen taustalla on WHO European Framework for Action on Mental Health 2021–2025 (EFAMH), jonka tueksi on perustettu eurooppalainen koalitio (The Pan-European Mental Health Coalition). Koalition toiminta on jaettu kuuteen eri työpakettiin, joista yksi keskittyy mielenterveyspalvelujen muutokseen, ja Kilkun johtama tutkimus on osa tätä työpakettia.
– Euroopassa on vielä paljon maita, joissa mielenterveysongelmien hoito on laitospainotteista. Laitospainotteista palvelujärjestelmää on purettu monessa maassa, mutta joissain maissa laitospaikkoja on jonkin verran lisätty. Tässä saattaa toki olla kyse raportointimuutoksesta, joten tulokset ovat vasta alustavia. On tärkeää kehittää esimerkiksi avopalveluja ja siirtää palvelujen painotusta perusterveydenhuoltoon. Tähän tarvitaan oikeanlaista osaamista ja ammattitaitoista henkilökuntaa, Kilkku sanoo.
Tarve tutkimukseen lähtee ihmisoikeuksista. Jokaisella on oikeus avun ja tuen saamiseen mahdollisimman matalalla kynnyksellä, myös silloin kun diagnoosia ei ole. Myös mielenterveysongelmista aiheutuvan stigman torjuminen on edelleen erittäin tärkeää.
Monivaiheista selvitystyötä
Tutkimus on aloitettu selvittämällä eri tietokantojen sisältämää tietoa mielenterveyspalveluista ja henkilöstöstä 53 Euroopan maasta. Tietokannoista saatua tietoa täydennetään haastattelemalla muun muassa mielenterveysalan organisaatioita, jotka edustavat eri ammattiryhmiä sekä mielenterveyspalvelujen asiakkaita ja heidän perheitään Euroopassa.
– Tietokannoissa on huomattu paljon tiedollisia aukkoja, joten haastatteluja on tehtävä monta ja niiden on oltava laajoja. Niitä tullaan tekemään parisen kymmentä, Kilkku arvelee.
Haastattelujen jälkeen WHO:n kanssa sovitaan pilottimaat, joihin tehdään vierailuja. Maavierailuilla haastatteluja jatketaan ja niissä tullaan hyödyntämään myös erilaisia ennalta rakennettuja tapauskuvauksia palvelujen saatavuuden, yhteistyön ja ammattilaisten työnkuvien selvittämiseksi kyseisessä maassa.
– Tapauskuvausten avulla voidaan selvittää esimerkiksi, millaista palvelua 8-vuotias poika tai keski-ikäinen nainen saisi vaikkapa Hollannissa tai Albaniassa, Kilkku tarkentaa.
Tutkimustulokset ovat hyödyksi myös Suomessa
Kilkun mukaan tutkimuksessa on tähän mennessä havaittu, että eri maiden välillä on huomattavia eroja mielenterveyspalvelujen tarjonnan lisäksi henkilöstön lukumäärissä sekä koulutusten kestossa.
– Ei ole tarkoitus, että kaikkialla Euroopassa olisi täsmälleen samanlaiset palvelut ja piirteet. Palvelu- ja koulutusjärjestelmään eri maissa vaikuttavat hyvin erilaiset historialliset, taloudelliset ja poliittiset taustat, ja näitä toivottavasti pystymme selvittämään lisää maavierailuilla.
Kilkku uskoo, että tutkimuksesta saatava tieto tulee hyödyttämään mielenterveyspalvelujen kehittämistä myös Suomessa. Suomessa kansallinen mielenterveysstrategia ja itsemurhien ehkäisyohjelma vuosille 2020–2030 ohjaa kehittämistoimintaa samansuuntaisesti eurooppalaisen viitekehyksen kanssa, mutta myös meillä on edelleen tehtävää.
– Tutkimuksesta saatavaa tietoa voidaan hyödyntää myös meillä mielenterveyspalveluiden, alan ammattilaisten koulutusten ja tehtävänkuvien kehittämisessä.
Lue lisää WHO European Framework for Action on Mental Health -hankkeesta (englanniksi)
Lue lisää The Pan-European Mental Health -koalitiosta (englanniksi)
Lue lisää kansallisesta mielenterveysstrategiasta ja itsemurhien ehkäisyohjelmasta 2020–2030
Lisätietoa:
Nina Kilkku, mielenterveys- ja päihdetyön yliopettaja, Tampereen ammattikorkeakoulu
p. 050 5118 754, nina.kilkku [at] tuni.fi
Teksti ja kuva: Emmi Suominen
