10.12.2023 Joulukalenteri: Alan Bradley: Kuolon kultaiset kiehkurat
Eletään 1950-luvun alkua. Perheen äiti Harriet on kuollut traagisesti onnettomuudessa Himalajan vuoristossa, kun Flavia on ollut vielä pieni tyttö. Perheeseen kuuluvat myös puutarhuri, ”yleismies” Arthur Wellesley Dogger sekä kodinhengetär, keittäjä rouva Mullet. Doggeria ja Flavian isä Havilandia yhdistää erityisesti se, että he joutuivat sotavankeina ollessaan rakentamaan orjatyönä rautatietä Thaimaan ja Burman välillä toisen maailman sodan aikana. Flavian suuri intohimo on kemia ja hän on löytänyt kotikartanosta edesmenneen Tarquin-enonsa kemian laitteet ja muistiinpanot, joita hän hyödyntää ratkoessaan arvoituksia.
Kirjojen juonet noudattelevat englantilaista salapoliisiperinnettä huumorilla höystettynä, kuitenkin taustalla kulkee usein synkkiä pohjavirtauksia. Juonenkulut koskettavat välillä perheen elämää, välillä ulkopuolisia ihmisiä. Nappasin ensimmäisen osan kirjastosta kirjavinkkauksesta, vähän ennakkoasenteisenakin, mutta ihastuin erityisesti sujuvaan kerrontaan ja henkilökuvauksiin. Olen onnistunut lukemaan sarjan järjestyksessä, suosittelenkin sitä lukukokemuksen osalta, sillä sarja etenee kronologisesti. Voisin suositella kirjasarjaa erityisesti perinteisen salapoliisikirjallisuuden ystäville. Suomentajilla on jälleen iso panos miellyttävään lukukokemukseen.
Sarja on kanadalaisen Alan Bradleyn kirjoittama. Hän on mielestäni kuitenkin tavoittanut hyvin 1950-luvun englantilaisen, sodan jälkeisen yhteiskunnan sekä Agatha Christie -henkisen tunnelman. Mielenkiintoista on myös se, että Bradley on taustaltaan insinööri ja hän johti Saskatchewanin yliopiston televisiolaitosta, ennen kuin ryhtyi kirjailijaksi jäätyään varhaiseläkkeelle.
Sarjan viimeisimmän osan Kuolon kultaiset kiehkurat juonenkulku alkaa siitä, että Flavian isosisko Ophelian hääkakusta löytyy sormi. Flavia ja Dogger ovat perustaneet Arthur W. Dogger & Kumppanit -etsivätoimiston ja he saavat ensimmäisen toimeksiantonsa varakkaalta rouva Prilliltä, jonka isä, tohtori Augustus Brocken, on aikoinaan rikastunut homeopaattisella Brockenin palsamilääkesiirapilla. Pian tämän jälkeen toimeksiantaja rouva Prill löytyy murhattuna, kartanoon saapuu vieraaksi lähetyssaarnaajia, pappilaan pappisseminaarilaisia sekä muuta yllättävää, kuten kirjasarjassa usein käy; mutta mitä sitten lopulta tapahtuikaan, jätän loppuratkaisun teidän lukijoiden iloksi.
Sarjan osat:
Kirjasarjan suomentajana on ollut Maija Heikinheimo (ent. Paavilainen), lukuun ottamatta toista osaa Kuolema ei ole lasten leikkiä, jonka on suomentanut Laura Beck. Kirjojen alkuperäiset otsikot ja suomennokset ovat hauskoja ja persoonallisia, ne erottuvat ja jäävät hyvin mieleen. Voisi kai sanoa, että niissä on vanhan ajan kirjallisuuden viehättävää kaikua.
- Piiraan maku makea (The Sweetness at the Bottom of the Pie, 2009, suom. 2014)
- Kuolema ei ole lasten leikkiä (The Weed That Strings the Hangman's Bag, 2010, suom. 2014)
- Hopeisen hummerihaarukan tapaus (A Red Herring Without Mustard, 2011, suom. 2015)
- Filminauha kohtalon käsissä (I Am Half-Sick of Shadows, 2011, suom. 2016)
- Loppusoinnun kaiku kalmistossa (Speaking from Among the Bones, 2013, suom. 2016)
- Kuolleet linnut eivät laula (The Dead in Their Vaulted Arches, 2014, suom. 2017)
- Nokisen tomumajan arvoitus (As Chimney Sweepers Come to Dust, 2015, suom. 2017)
- Kolmasti kirjava kissa (Thrice the Brinded Cat Hath Mew’d, 2016, suom. 2018)
- On hieno paikka haudan povi (The Grave's a Fine and Private Place, 2018, suom. 2018)
- Kuolon kultaiset kiehkurat (The Golden Tresses of the Dead, 2019, suom. 2019)
Teksti: Sari Mäkelä, tietoasiantuntija.
Tästä linkistä pääset lukemaan kaikki joulukalenterin lukuvinkit kirjaston verkkosivuilta