19.12.2023 Outi Salovaara: Matkalla kadonneessa maailmassa: Neuvostoliiton perillisten jäljillä
Kirja alkaa Turkmenistanin reissusta 2014 ja päättyy Laatokan Karjalan matkaan 2019. Pääosassa ovat koko ajan tavalliset ihmiset. Missä Salovaara liikkuukin, hän puhuttelee ihmisiä puistoissa, toreilla, kuppiloissa. Venäjää puhuva ja yksin matkaileva nainen myös kiinnostaa ihmisiä. “Miten miehesi on päästänyt sinne tälle matkalle?”
Turkmenistanin neuvostotasavallasta on kehittynyt omalaatuinen, muusta maailmasta eristäytynyt diktatuuri, jonka maaseudulla ikiaikainen heimoyhteiskunta on edelleen voimissaan. Pääkaupunki Ašgabatia Salovaara vertaa Pohjois-Koreaan, jossa kyllä käy paljon enemmän ulkomaisia turisteja kuin Turkmenistanissa. Ašgabatin modernille ja hienolle kansainväliselle linja-autoasemalle ei tule yhtäkään bussivuoroa, laitureita on kyllä yli 300. Rakennustoiminta Ašgabatissa on kuitenkin ollut vilkasta, kaupungissa on maailman suurin marmorirakennusten keskittymä.
Kazakstanissa Salovaara käy katsomassa Araljärven jäänteitä. Kuivuneen järven maamerkkejä ovat hiekassa törröttävät, ruostuneet laivat. Se, että hiekkakin on myrkyllistä, oli itselleni ihan uutta ja kertoo siitä, miten perinpohjaisesti ihminen kykenee tuhoamaan itselleen tärkeitä ekosysteemejä. Myös Baikonurin avaruuskeskuksen alueella Salovaara hämmästyttävästi onnistuu vierailemaan. Venäjän valtio on Baikonurissa nykyään Kazakstanin vuokralaisena.
Luontoasiat ovat vahvasti esillä myös Sotšin matkalla, jonka aikana kirjailija kyselee kiusallisia kysymyksiään vuoden 2014 talviolympialaisiin liittyvistä ympäristötuhoista ja korruptiosta.
Abhasia kuuluu virallisesti Georgiaan, mutta toimii käytännössä Venäjän ohjauksessa ja tuella. Abhasiaa kutsutaan epävaltioksi, jäätyneelle konfliktille ei näy ratkaisua. Ehkä erikoisin vierailukohde on pääkaupunki Suhumin apinatarha, jossa Neuvostoliiton aikaan oli jopa 7000 apinaa koe-eläiminä. Nykyään tämä laitos saa osan tuloistaan turistien vierailuista. Lukija saa tutustua myös koe-eläinhoitajiin, jotka ovat tehneet työtään samalla tavalla jo Brezhnevin ajoista lähtien.
Krimillä kirjailija vierailee useissa kohteissa vuonna 2018, siis Venäjän valtauksen jälkeen, mutta ennen nykyistä sotaa. Jututettavia on monenlaisia, myös venäjämielisiä. Kriittisimmät kommentit tulevat paikallisen tataariyhteisön johtohahmolta.
Yhteistä kaikille näille maille ja alueille lienee se, että kansa elää elämäänsä ja yrittää tulla toimeen, vallan- ja rahanhimoisista hallitsijoista huolimatta. Osa haikailee menneitä aikoja, toiset pitävät viisaana olla sanomatta mitään kriittistä. Demokratiaa tai vapaata tiedonvälitystä ei ole. Eliittiä ja vierailijoita varten rakennetaan kulissikaupunginosia ja pröystäileviä lomakeskuksia, ja korruptio kukoistaa. Absurdeja piirteitä ei diktaattorien tekemisistä puutu.
Iso peukku tälle kirjalle, joka on pariin vuoteen parhaita lukemiani! Mukavasti kirjoitettu ja hyvällä tavalla opettavainen. Kirjaa lukiessa ällistys, nauru, harmitus ja hämmennys sinkoilevat lukijan päässä. Salovaara on kertonut ennen korona-aikaa käyneensä Venäjällä noin kerran kuussa. Viimeisimmät viisumianomukset Venäjälle on hylätty ja syytä hylkäykselle on kuulemma käsketty kysyä turvallisuuspalvelu FSB:ltä.
Teksti: Leena Horsma-aho, erityisasiantuntija.
Tästä linkistä pääset lukemaan kaikki joulukalenterin lukuvinkit kirjaston verkkosivuilta
