Henni Alavan palkittu tutkimus yhdistää kritiikin toivon sanomaan
Akatemiatutkija Henni Alava aloitti tutkimuksensa Pohjois-Ugandassa sisällissodan loppuvaiheessa, suuren humanitäärisen katastrofin keskellä.
Yhdysvaltalainen tieteellinen seura American Anthropological Association myönsi Alavalle Clifford Geertz -kirjapalkinnon kunniamaininnan. Palkinnon jakoi seuran uskontoantropologiaan keskittyvä jaosto.
Kiitoksissaan Alava toi esiin Ugandan vakavan ihmisoikeustilanteen. Samalla hän muistutti toivosta, joka kulkee mukana hänen tutkimuksessaan.
– Yhteiskuntatietelijöinä meidän on tasapainoiltava yhteiskuntakritiikin ja toisaalta toivon välillä. Tarvitsemme molempia. Tutkija voi kirjoittaa kriittisesti kärsimyksestä ja ongelmista, mutta ottaa samalla huomioon pienetkin pyrkimykset rakentaa hyvää, Alava linjaa.
Alava näkee tutkimuksellaan antia siinä, miten suhtaudumme kriiseihin. Ugandalaisten selviytyminen – Pohjois-Ugandassa kenttätyönä tutkittu toiminta – osoittaa pragmaattista mukautumista ja hyvästä kiinni pitämistä. Elämän on jatkuttava vaikeinakin aikoina: ”Vain hyvin etuoikeutetuilla ihmisillä on mahdollisuus velloa epätoivossa”, tutkija ajattelee.
Uskontoa ja politiikkaa tarkastellaan yhdessä
Alava käyttää lähestymistavastaan nimitystä poliittinen kristinuskon antropologia, jossa sekä uskontoa että politiikkaa käsitellään samanaikaisesti.
– Ajatus politiikasta ja uskonnosta erillisinä johtaa myös analysoimaan niitä erillään. Kyllähän meilläkin yhteiskunnallisten päätösten taustalla resonoivat esimerkiksi luterilaisuuden ajatukset ihmisten arvosta ja paikasta. Uskonto ja henkisyys vaikuttavat tapaan ajatella maailmasta.
Omassa tutkimuksessaan Alava yhdistää esimerkiksi afrikkalaisen teologian, antropologian, utopiantutkimuksen ja politiikan tutkimuksen käsitteitä. Ne kaikki ovat hänelle välineitä yhteiskunnallisen muutoksen tutkimiseen.
Tuoreessa kirjassa Alava analysoi esimerkiksi poliittisia tilaisuuksia, joita toteutetaan kirkollisessa kontekstissa. Jumalanpalveluksia, kirkkokuoroa ja rukousta voidaan tutkia rituaaleina, joissa ihmisryhmät ja yhteisöt muokkaavat käsityksiä siitä, kuka kuuluu poliittiseen yhteisöön ja ’meihin’.
Kuoro tapana purkaa sotatraumoja
Samalla kun Alava tarkastelee kirkon roolia Pohjois-Ugandan jälleenrakentamisessa, hän tekee huomioita siitä, miten yksittäiset ihmiset orientoituvat sodan jälkeen rakentuvaan yhteiskuntaan. Poliittinen toimijuus näkyy sekä virallisessa politiikassa että yhteisön – esimerkkinä kirkkokuoron – tasoilla.
Kirkkokuoron harjoituksiin, esityksiin ja kuorolaisten arkeen osallistumalla Alava sai tietoa siitä, miten ihmiset käsittelevät sotatraumaa ja suhtautuvat instituutioihin, kuten kirkon hallintoon tai valtioon. Koska kuoroharjoituksissa laulamisen ohessa jutellaan niitä näitä, antropologi pääsee havainnoimaan, mitä sanotaan julkisesti ja mitä jätetään sanomatta. Mielenkiintoista on Alavan mielestä myös se, miten vallanpitäjiä lähestytään heidän ollessa kuoron yleisönä.
Alavan tutkimassa anglikaanisen seurakunnan kuorossa harjoitellaan vanhoja anglikaanivirsiä paikalliskielillä ja englanniksi kuutena päivänä viikossa. Kokoonpano leikkaa kaikki sosiaaliluokat rutiköyhistä eliittiin. Kuoro myös tukee eri tavoin pulaan joutuneita jäseniään.
– Länsimaisessa konfliktien jälkihoidossa korostetaan puhumisen tärkeyttä. Pohjois-Ugandassa havaintoni oli, että ihmiset eivät halunneet puhua ulkopuoliselle eivätkä usein myöskään toisilleen sodan aikana kokemistaan asioista.
– Tuntemani ugandalaiset toipuvat traumasta hiljaisesti arjessa. Terapiassa istuminen ei ihmisiä kiinnosta, eikä sitä olisi tarjolla vaikka kiinnostaisikin. Sen sijaan toipuminen tapahtuu laulamalla, rukoilemalla, viljelemällä maata, kasvattamalla lapsia: elämällä elämää, koska muutakaan ei voi, Alava kertoo.
Kirkko on ristiriitaisesti arvostettu rauhantoimija ja moraalikriitikko
Alavan mukaan ne moraalikoodit, joita ajetaan Ugandassa läpi esimerkiksi vastikään hyväksytyllä homoseksuaalisuuden kieltävällä jyrkällä lainsäädännöllä, eivät kerro läheskään kaikkien tavallisten ugandalaisten konservatiivisuudesta.
Pohjois-Ugandassa kirkot nauttivat merkittävää arvostusta roolistaan rauhanrakentajana sisällissodan jälkeen. Samalla kirkkojen puheet esimerkiksi seksuaalivähemmistöihin kuuluvista ihmisistä syventävät raja-aitoja yhteiskunnassa. Kirkkojen rauhantyön ja väkivaltaan kytkeytymisen välinen ristiriita on päätynyt Alavan kirjan alaotsikkoon.
– Vaikka kirkot ovat Ugandassa merkittäviä moraalisen närkästyksen esille tuojia, kaikki ugandalaiset eivät pureksimatta niele, mitä kirkot opettavat. Edelleen Ugandassa esiintyy moniavioisuutta tai henkilö ei avioidu lainkaan, vaikka kirkko korostaa sen merkitystä, Alava kertoo.
Kirkkojen rauhantyön ja väkivaltaan kytkeytymisen välinen ristiriita on päätynyt Alavan kirjan alaotsikkoon. ”There is confusion" – acholin kielellä ”anyobanyoba tye” – (suomeksi "on hämmennystä”) on monen pohjoisugandalaisen käyttämä huokaus, kun asiat ovat sekavia tai ristiriitaisia.
Kuoron tarkastelu näyttää nämä molemmat puolet ja avaa myös sitä, miten moraalinen syrjintä vaikuttaa arjessa. Tilaisuuksissa, joissa kuoro esiintyy, saatetaan yksinhuoltajia paheksuen saarnata naimisiin menon tärkeydestä.
– Kuoron jäsenistä kuitenkin puolet oli yksinhuolta ja äitejä, joilla monilla lapsen isä ei syystä tai toisesta suostuneet menemään naimisiin. He kävivät silti esiintymässä julkisesti uskonnollisissa tilaisuuksissa, vapaaehtoisesti altistaen itseään paheksunnalle. Kahden kesken monet kertoivat minulle, miten paljon puheet heihin sattuivat ja miten paljon kirkon kaksinaismoralismi heitä ärsytti.
– Kukaan heistä ei silti koskaan puhunut asiasta julkisesti. Kaikki se, mitä he uskonnolta ja kuoroharrastukseltaan saivat, painoi vaakakupissa lopulta enemmän kuin arvostelun tuottama kipu.
Tutkija Henni Alava puhuu aiheesta tutkimusseminaarissa 5.2. klo 10.15. TRELIS-verkoston (Tampere research group on Religion and Society) tilaisuus pidetään englanniksi.
Henni Alava, Christianity, Politics and the Afterlives of War in Uganda. There is Confusion. Bloomsbury (2023).
Kirjan voi lukea Access -versiona
Clifford Geertz -palkinto (Society for the Anthropology of Religion)
