Tutkimus

Hyvinvointivaltion arvopohjasta keskustellaan kansainvälisessä konferenssissa

Julkaistu 21.8.2024

Tampereen yliopisto

Hyvinvointivaltiot ovat selvinneet monista kriisikausista kuten öljykriisistä 1970-luvulla, globaalista finanssikriisistä 2010-luvulla ja viimeisimpänä Covid-19-pandemiasta. Samaan aikaan hyvinvointivaltiot ovat jo vuosikymmeniä sopeutuneet asteittain tapahtuviin muutoksiin. Näitä ovat globalisaatio, eriarvoisuuden lisääntyminen, työmarkkinoiden ja perherakenteen muutokset sekä ilmastokriisi. Hyvinvointivaltion arvopohjasta keskustellaan kansainvälisessä konferenssissa 28.–30. elokuuta Tampereella.

Solidaarisuuden, tasa-arvon, luottamuksen ja legitimiteetin arvojen ympärille ankkuroituneiden hyvinvointivaltioiden tavoitteena on ollut suojella kansalaisia sosiaalisilta riskeiltä. Kriisiajat ja muutokset haastavat hyvinvointivaltion arvopohjaa.

– Hyvinvointivaltioiden taloudellinen, sosiaalinen ja poliittinen toimintaympäristö on muuttunut. Sosiaalipolitiikan tulee ulottaa tarkastelunsa uusille alueille, kuten kestävyyteen sekä yhteiskunnan kykyyn hillitä ja sopeutua suuriin muutoksiin kuten digitalisaatioon ja ilmastonmuutokseen, sanoo sosiaalipolitiikan professori Minna van Gerven Helsingin yliopistosta.

Muutokset tarjoavat paljon mahdollisuuksia hyvinvointivaltion turvaamiseen, mutta niihin sisältyy aina myös eriarvioisuutta tuottavia elementtejä ja haavoittuvuutta.

– Esimerkiksi digitaalisessä siirtymässä ei ole kyse vain uusien teknologioiden käyttöönotosta hallinnon vauhdittamiseen, vaan siihen sisältyy isoja kysymyksiä oikeudenmukaisuudesta ja vastuullisesta kehittämisestä, jotka tulee huomioida niin politiikassa kuin käytännöissä, jatkaa van Gerven.

Elokuun lopussa järjestettävän konferenssin laajana teemana on hyvinvointivaltion arvopohja. Viime vuosikymmeninä tehokkuus ja suorituskyky ovat arvoina korostuneet monissa maissa.

– Tehokkuuden tavoittelu voi toteutua eriarvoisuutta syventäen. Halusimme konferenssissa nostaa esille myös lapsiperheköyhyyden yhtenä eriarvoisuuden ilmentymänä ja eriarvoisuutta ylläpitävänä tekijänä, toteaa sosiaalipolitiikan apulaisprofessori Mia Tammelin Tampereen yliopistosta.

Konferenssin pääpuheenvuorojen pitäjät ovat kansainvälisesti tunnettuja tutkijoita. Keskiviikkona professori Anne Kaun (Södertörnin yliopisto, Ruotsi) käsittelee digitaalista haavoittuvuutta. Kaunin tutkimus on käsitellyt laajasti digitaalista hyvinvointivaltiota, muun muassa automatisoitua päätöksentekoa. Torstaina professori Zachary Parolin (Bocconin yliopisto, Italia) käsittelee puheenvuorossaan lapsuusajan köyhyyden merkitystä elämänkulussa. Parolin johtaa laajaa Euroopan tiedeneuvoston ERC rahoittamaa köyhyyttä tarkastelevaa tutkimushanketta.

Paneeli pohtii sosiaalipolitiikan uudistumista

Perjantaina paneelissa kysytään, miten sosiaalipolitiikan tulisi uudistua kriisien aikana. Panelisteina ovat Christian Albrekt Larsen (Aalborgin yliopisto, Tanska), Bernhard Ebbinghaus (Mannheimin yliopisto, Saksa), Tuuli Hirvilammi (Tampereen yliopisto) ja Anna Kurowska (Varsovan yliopisto, Puola) ja keskustelua fasilitoi Maria Vaalavuo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta.

Järjestyksessään 22. Euroopan sosiaalipoliittisen tutkimusverkoston (ESPAnet) vuosittainen konferenssi järjestetään 28.–30. elokuuta Tampereella. ESPAnet on sosiaalipolitiikan tutkijoiden merkittävin kansainvälinen tutkimusverkosto. Konferenssin järjestäjinä toimivat Helsingin yliopisto ja Tampereen yliopisto. Konferenssi järjestetään yhteistyössä Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittaman REPAIR -tutkimushankeen ja ESPAnet- tutkimusverkoston kanssa.

Konferenssi kokoaa yhteen noin 330 sosiaalipolitiikan tutkijaa ja asiantuntijaa eri puolilta maailmaa.