Jonathan Massera: Biomateriaalit voivat olla ratkaisu ihmisen varaosien tuottamiseen
Massera johtaa biokeramiikan, biolasien ja biokomposiittien tutkimusryhmää. Hän työskentelee myös bioteknologian ja biolääketieteen tekniikan kansainvälisen maisteriohjelman johtajana. Hänen tutkimusryhmänsä keskittyy uudenlaisen bioaktiivisen tai bioresorboituvan biokeramiikan kehittämiseen luun uudistamista varten, mutta myös polymeeri-keramiikkakomposiittien ja hybridibiomateriaalin kehittämiseen pehmytkudoksen, kuten ihon, uudistamista varten.
– Kehittämämme materiaalit voivat olla massana, rakeina, telineenä tai jopa kuituna. Kun uudet materiaalit on kehitetty, pyrimme ymmärtämään materiaalin ja proteiinien, solujen tai bakteerien vuorovaikutusta, Massera kertoo.
Korvikkeiden tarve vaurioituneen kudoksen fyysisten toimintojen palauttamiseksi tai kudoksen uudistamiseksi ei ole uusi. Esimerkiksi jo muinaisessa Egyptissä hammasimplantteja valmistettiin norsunluusta, kuoresta, kullasta tai hopeasta. Autograftin eli potilaan oman kudoksen käytöstä raportoitiin ensimmäisen kerran 1820-luvulla, ja allograftista eli saman lajin luovuttajalta saatavan kudoksen käytöstä 100 vuotta sen jälkeen. Vaikka nämä kaksi ovat edelleen kultainen standardi, niihin liittyy myös haittoja, joihin ratkaisu voi löytyä biomateriaaleista.
Koska biomateriaalit voivat uudistaa kudosta ja niitä on saatavana missä tahansa muodossa, Massera uskoo, että ne voivat korvata autograftin ja allograftin ihmisen varaosien valmistamisessa.
– Lasipohjaiset materiaalit ovat monipuolisuutensa vuoksi tärkeässä roolissa tulevaisuuden biomateriaaleissa. Tampereen yliopiston tutkimusryhmämme tuo oman osuutensa innovaatioihin.
Jonathan Masseran yhteystiedot
